Näin kirkas on Itämeri ulkosaaristossa ennen leväkautta – tilanne voi muuttua viikossa

Keväisin ja syksyisin merivesi paljastaa, mitä pinnan alta löytyy.

Itämeri
Lähikuvaa Itämeren kirkkaasta vedestä ja pohjanäkymästä.
Ulkosaariston asukkaan lähettämässä valokuvassa Itämeri välkyy hätkähdyttävän kirkkaana.Jarmo Vehkakoski

Itämeri kimmeltää nyt paikoitellen erityisen kirkkaana. Ennen leväkauden alkua näkyvyys ulkosaaristossa kohti pohjaa on parhaimmillaan jopa viisi metriä.

Saimme havaintoja Örön saarelta, joka on Kemiönsaaren kunnassa sijaitseva linnakesaari Itämeren syleilyssä.

Örön saarella asuva Jarmo Vehkakoski on seurannut vuosia meren liikehdintää ja sen elämää myös pinnan alla. Viikonlopun kevätaurinko loi valollaan niin upean näyn, että Vehkakoski halusi jakaa Ylelle näkemänsä.

– Nyt merivesi näytti olevan poikkeuksellisen kirkasta. Tuntuu kivalta ja mukavalta.

Vehkakosken ottamissa kuvissa paljastuu meren mutaa ja kevätauringon kultaisilla juovilla raidoittamia kiviä. Vehkakoski on erityisen mielissään siitä, miten terveeltä Itämeri näyttää. Ainakin päältäpäin katsottuna.

Kirkas merivesi on kevään ja syksyn iloja

Kirkkaana hohtava merivesi kevätaikaan ei ole mitenkään poikkeuksellista. Jarmo Vehkakoski on ihaillut kirkkaita vesiä myös myöhäissyksyllä. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoistutkija Seppo Knuuttila vahvistaa Vehkakosken havainnot.

– Itämerellä, eteläisillä rannikkovesillämme vesi voi olla näin kirkasta melko tyypillisesti myöhäissyksystä varhaiskevääseen.

Kirkas merivesi paljastaa merenpohjan, johon heijastuu ihmishahmoja.
Merivesi on paikoitellen nyt niin kirkasta, että pohjan voi nähdä jopa viiden metrin syvyydessä. Jarmo Vehkakoski

Aivan rannikon tuntumassa kirkkaus riippuu eniten sateisuudesta, joka heijastuu jokien virtaamiin. Maalta kulkeutuu tulvavesien mukana lähinnä pelloilta peräisin olevaa, hienojakoista maa-ainesta.

Jokivesien samentava vaikutus ei ulotu ulkosaaristoon asti, mutta rannikolla tätä on jo havaittavissa.

Leväkausi alkaa parin viikon sisällä

Kirkkaana hohtavaa merivettä ei päästä ihailemaan enää viikkoa tai pari pidempään. Yksi suurista tekijöistä on leväkausi.

Suomen ympäristökeskus seuraa kauppalaivoille asennetuilla automaattisilla mittalaitteilla levien määrää Itämerellä. Vielä viime viikolla määrä oli alhainen pohjoisella Itämerellä, mutta jonkinlaista kasvua oli jo havaittavissa, kertoo erikoistutkija Seppo Knuuttila.

Knuuttila tutki Jarmo Vehkakosken Örön rannalta ottamia kuvia.

– Kuva Öröstä osoittaa, että pii- ja panssarisiimalevien muodostama kasviplanktonin kevätkukinta ei ole vielä alkanut Saaristomerellä.

Kevätkukinnan huippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuun puolivälin tienoille. Pii- ja panssarisiimalevien kevätkukinta on määrällisesti Itämeren suurin leväkukinta.

Tänä talvena meri ei jäätynyt Örön saarella lainkaan. Meriveden pinnalla on ollut korkeintaan ohut, maitolasimainen jäämatto. Luntakin Vehkakoski muistelee olleen vain viidestä seitsemään senttiä.

– Vaikeaa sanoa, paljonko tulee laskeumavettä mantereelta.

Hetki ennen talven tuloa, myöhäissyksyllä, Vehkakoski pääsee vielä iloitsemaan kirkkaista vesistä.

– Sitten tuleekin niin pimeää, marraskuun rännät ja muut, ettei paljon pohjaa näy.

Kirkas vesi ei tarkoita, että vesi on puhdasta

Kirkkaus sinällään ei kuitenkaan paljasta mitään veden todellisesta puhtaudesta. Se selviää vain laboratorioanalyyseissa.

Veden kirkkaudesta ei voi esimerkiksi päätellä levien kasvulle tärkeiden liukoisten fosfori- ja typpiyhdisteiden määrää.

Varsinkin kesällä vesien kirkkaus riippuu ennen kaikkea sinilevien määrästä. Erityisesti keväällä, mutta joskus myös alkusyksystä vesiä samentaa pii- ja panssarilevien kukinta. Nämä levät aiheuttavat veden rusehtavan sävyn.

– Joinain vuosina myös sinilevien kukintaa on havaittu vielä myöhään syksyllä, jopa jäidentuloon saakka. Näin kävi viime syksynä Suomenlahdella, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Seppo Knuuttila.