"Ahdistusta en ole havainnut." Kirjeenvaihtaja Petri Raivio vastaa kysymyksiin Belgian ilmastoliikkeestä ja EU-vaaleista, joissa ilmasto ja populismi kisaavat ykkösteeman sijasta.

Koululaisten ilmastoaktivismi on noussut vahvasti esiin myös Belgiassa, jossa nuoret ovat turhautuneita maan tehottomaan päätöksentekoon. Tässä Petri Raivion vastaukset yleisön kysymyksiin.

Ulkomaat
Petri Raivio
Ylen EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio Henrietta Hassinen / Yle

Belgiassa koululaiset ovat ilmastomarssilla torstaisin. Kirjeenvaihtaja Petri Raivio on seurannut mielenosoituksia, ja ilmastonmuutoksen käsittelyä EU-parlamentisssa. Tuleeko ilmastosta teema myös EU-vaaleihin?

Nuoria ilmastoaktiiveja on kerääntynyt Kuningas Leopold II -patsaan läheisyyteen. Veistoksen pää on peitetty kankaalla.
Nuoria mielenosoituksessa Brysselissä 25. maaliskuuta.Thierry Roge / AFP

Petri Raivio avaa asiaa Mistä maailma puhuu -podcastissa. Kuuntele Petrin ja Simo Ortamon Kemissä nauhoitettu podcast, jossa myös kemiläisnuoret kysyvät elämästä Brysselissä. Linkin siihen löydät tästä.

Analyysin Suomen tavoitteista EU:n ilmastopolitiikkaan voit lukea tästä.

Kysymys hakkuista ja hiilinieluista on jakanut suomalaismeppien kantoja Brysselissä. Heidän näkemyksistään EU-vaalien alla voit lukea tästä.

Keräsimme kysymyksiänne Petrille, kiiitos niistä. Tässä vastaukset.

Vastauksia on ryhmitelty ja väliotsikoita lisätty kellio 1540.

Mikä belgialaisnuoria turhauttaa?

1. kysymys: – Vaikuttaako belgialaisten aktiivisuuteen ilmastoasioissa maan suuri väestöntiheys?

Petri Raivio vastaa: – Belgian suuri väestötiheys ja pienehkö pinta-ala vaikuttavat siihen, millaisia vaihtoehtoja on uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen. Esimerkiksi tuulivoiman rakentamiseen sopivia paikkoja ei ole valtavasti. Belgian Ardenneilla on kyllä metsiä, mutta biomassaa on tarjolla murto-osa siitä mitä vaikkapa Suomessa.

– Toki pienessä maassa on toisaalta helpompi koota väkeä mielenosoituksiin. Koululaisten jokatorstaisiin mielenilmauksiin on tullut väkeä junilla ympäri Belgiaa.

– Enemmän belgialaisten ilmastoaktiivisuuteen vaikuttaa varmasti Belgian poliittinen rakenne, jossa ilmastoasiat on jaettua toimivaltaa liittovaltion ja alueiden välillä. Se on aiheuttanut tilanteen, jossa liittovaltiolla ei ole vapaita käsiä tehdä ilmastopolitiikkaa keskustelematta alueiden kanssa. Tämä on vaikeuttanut ratkaisujen tekemistä, mikä on varmasti osaltaan aiheuttanut turhautumista siinä kansanosassa joka on näistä asioista huolissaan.

Ovatko koululaiset uusi radikaali?

2. kysymys: – Kun näistä ilmastolakoista on uutisoitu, niin on jäänyt kuva että kyseessä olisi pääasiassa yläastelaisten ja lukiolaisten liike. Millaista on osallistuminen näiden ryhmien ulkopuolelta ja korostuvatko jotkin muut ryhmät? Miten muuten aihe näkyy ja kuuluu kuin mielenosoituksina? Ovatko yläastelaiset korvanneet yliopisto-opiskelijat uutena radikaalina? :)

Petri Raivio vastaa: – Belgiassa on järjestetty koululaisten ilmastomarsseja torstaisin jo joulukuulta saakka. Mukana on ollut toisinaan myös opettajia, jotka ovat tehneet osallistumisesta tavallaan osan opetussuunnitelmaa. Myös yliopisto-opiskelijoita on ollut mukana näillä marsseilla.

– Mutta maassa on nähty myös laajempia ilmastomielenosoituksia. Suurimmat näistä ovat keränneet kymmeniä tuhansia ihmisiä Brysseliin.

– Keskustelu on levinnyt kaduilta myös poliittiselle tasolle. Belgiassa joukko tutkijoita esitti taannoin ilmastolakia, joka on parhaillaan parlamentin harkittavana. Lain soveltaminen vaatisi perustuslain muutosta. Siitä pidetään ratkaiseva äänestys huomenna torstaina.

Onko ilmassa ahdistusta, huolta vai toivoa?

3. kysymys: – Kummasta belgialaisnuorten ilmastolakoissa on kyse: ahdistuksesta vai tulevaisuudenhuolesta?

Petri Raivio vastaa: – Nuoret huomauttavat täällä usein, että heidän aikajänteensä on erilainen kuin esimerkiksi keski-ikäisten: Tänään 15-vuotias nuori on vuonna 2030 26-vuotias ja vuosisadan puolivälissäkin vasta 46.

– Nuorten kanssa jutellessa esiin nousee yleisimmin turhautuminen etenkin Belgian oman hallituksen vähäiseen kunnianhimoon ilmastonmuutoksen torjumisessa. Mutta toisaalta he puhuvat paljon myös siitä, miten ruotsalainen Greta Thunberg on innoittanut heitä toimimaan asiansa eteen.

– Eli mielenosoituksissa on kyllä huolta mutta myös toivoa. Ahdistusta en ole niinkään havainnut.

Vaatimuksia omalle maalle, Euroopalle – vai Suomelle?

4. kysymys: – Onko belgialaisnuorilla koko Euroopan laajuisia tavoitteita, esimerkiksi Suomen metsien hakkuita koskevia?

Petri Raivio vastaa: – En ole huomannut, että marsseilla olisi puhuttu Suomen hakkuista. Vaatimukset kohdistuvat ennen kaikkea Belgian omiin viranomaisiin. EU-tason asioistakin puhutaan yllättävän vähän.

– Ajatuksena lienee, että ensin yritetään saattaa kuntoon oman maan kuviot.

Miksei punkeista puhuta Belgiassa?

5. kysymys: – Lisääkö ilmaston lämpeneminen punkkilajeja Belgiassa kuten meillä Suomessa näyttää tapahtuvan?

Petri Raivio vastaa: – Belgian ilmasto on jo lähtökohtaisesti lämpimämpi kuin Suomen, mutta suomalaistyyppistä punkkikeskustelua täällä ei käydä. Se liittynee siihen, että belgialaiset liikkuvat luonnossa keskimäärin vähemmän kuin suomalaiset.

– Silti täkäläisetkin punkit kantavat borrelioosia aiheuttavaa bakteeria, arvioiden mukaan noin 14 prosenttia punkeista.

Onko ilmastonmuutos EU-vaalien iso teema?

6. kysymys:– Hallitseeko ilmasto myös EU-vaaleja? Onko EU:n piirissä mahdollista saada aikaan samanlaista sitoutumista ilmastotavoitteisiin kuin Suomessa?

Petri Raivio vastaa: – ilmasto on aihe, josta EU-vaalien yhteydessä voi hyvällä omallatunnolla puhua, koska ilmastonmuutoksen torjuminen kuuluu EU:n toimivaltaan ja asioihin joista päätetään yhdessä.

– Tuleva Euroopan parlamentti osallistuu varmasti päätöksentekoon siitä, millaisia päästövähennystavoitteita vuodelle 2050 asetetaan, ja joudutaanko esimerkiksi vuoden 2030 jo sovittuja tavoitteita tiukentamaan.

– Mutta nyt on vielä liian varhaista sanoa, hallitseeko teema EU-vaaleja, joihin on kuitenkin vielä kaksi kuukautta aikaa. Poliitikot puhuvat paljon myös vaikkapa maahanmuutosta, puolustuksesta ja siitä, mihin EU:n pitäisi rahansa laittaa tulevina vuosina.

– Yleistä eurovaalikeskustelua hallitsee tällä hetkellä pikemminkin kysymys siitä, miten erilaiset EU-kriittiset populistipuolueet pärjäävät vaaleissa, ja miten puolueet aikovat vaalien jälkeen ryhmittyä.

Mitkä maat ovat hiilikilvan kärjessä?

7. Kysymys: – Mitkä EU-maat tulevat todennäköisesti saavuttamaan hiilineutraaliuden yhtä nopeasti kuin Suomi?

Petri Raivio vastaa: – Useilla mailla on kunnianhimoisia tavoitteita mutta on vaikea ennustaa, mitkä niistä pystyvät toteuttamaan tavoitteensa. Sama pätee tietysti Suomeenkin.

– Esimerkiksi Ruotsi on varsin hyvissä asemissa päästöjensä vähentämisen suhteen. Ranskalla on kunnianhimoinen tavoite, jonka toteuttamista helpottaa se, että maan energiantuotanto nojaa jo nyt päästöttömään ydinvoimaan.

– Alankomaiden ilmastolaki tähtää 95 prosentin päästövähennyksiin. Mutta maan energiantuotanto nojaa yhä liikaa fossiilisiin polttoaineisiin, ja sillä on vaikeuksia lyhyemmän tähtäimen tavoitteidensakin kanssa.

– Suomen etu tässä suhteessa on, että maassa sattuu kasvamaan hyvin paljon metsää suhteessa kansantalouden kokoon ja väkilukuun. Lähtökohdat kovien tavoitteiden saavuttamiseen ovat paremmat.

Mitä esteitä on hiilineutraaliuden tiellä?

8. kysymys: – Voisiko EU ottaa päästökauppaan mukaan myös maa- ja metsätalouden päästöt ja nielut? Siis ollaanko hiilensitojille valmiita maksamaan vastaavien päästöoikeuksien hinta?

Petri Raivio vastaa: – Vuoteen 2030 ulottuvissa nykyisissä suunnitelmissa ei ole mukana tällaista mekanismia. Mutta ideaa on pyöritelty keinona pyrkiä kohti pitkän tähtäimen eli vuoden 2050 tavoitteita.

- Komission laskelmissa todetaan, että jos vuoteen 2050 mennessä halutaan pyrkiä kohti hiilineutraaliutta, on tarpeen asettaa uusia kannustimia myös hiilinielujen kasvattamiselle. Mutta raportti ei ota sen enempää kantaa siihen, miten tämä voitaisiin käytännössä hoitaa.

– Voi siis olla että siihen suuntaan mennään kun aletaan tosissaan pohtia pidemmän tähtäimen päästövähennyksiä, mutta keskustelu ei ole varsinaisesti vielä edes alkanut.

9. kysymys: – Milloin aletaan keskustella myös jatkuvan matkailun kasvavista hiilijalanjäljistä?

Petri Raivio vastaa: – Hyvä kysymys. Tähän asti EU:ssa on ilmastoasioissa keskitytty kysymyksiin, jotka kuuluvat sen toimivaltaan, kuten jäsenmaiden päästövähennykset esimerkiksi energiantuotannossa, teollisuudessa tai liikenteessä.

– Lentoliikenteen päästöistä on kyllä puhuttu, mutta EU ei ole onnistunut tai halunnut puuttua niihin tehokkaasti. Joillain jäsenmailla on käytössä lentovero, mutta EU:n laajuisesti sellaista ei ole esitetty. EU:n sisäiset lennot ovat päästökaupan piirissä, mutta sen kustannukset lentoyhtiöille ovat niin vähäiset että sillä ei ole ollut vaikutusta lippujen hintoihin.

Onko nousussa ilmasto vai populismi?

10. kysymys: – Jos eurovaaleista on tulossa ilmastovaalit, niin miksi äskettäisessä ministerineuvoston kokouksessa ei päästy yksimielisyyteen edes vuoden 2050 ilmastotavoitteista? Etenkin Saksa, Puola ja Unkari vastustivat.

Petri Raivio vastaa: – Viime viikon huippukokouksessa asiaa sivuttiin, mutta siellä ei ollut vielä tarpeeksi aikapainetta ottaa kantaa itse tavoitteisiin eli johtajat tyytyivät toteamaan aikataulun: Pariisin ilmastosopimus edellyttää, että EU laatii pitkän tähtäimen suunnitelman päästöjen vähennyksistä kuluvan vuoden loppuun mennessä.

– Osa maista oli sitä mieltä, että asiasta olisi pitänyt linjata kunnianhimoisemmin jo tässä vaiheessa. Mutta ratkaisu ei vielä tarkoita sitä, että esimerkiksi hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä olisi jotenkin jo tässä vaiheessa hylätty tavoitteena. Vääntö jatkuu kesäkuussa.

11. kysymys: – Voiko käydä niin että seuraavissa vaaleissa populistipuoleet laittavat europarlamentin hajaannuksen partaalle?

Petri Raivio vastaa: – Populistipuolueet todennäköisesti kasvattavat paikkamääräänsä, mutta on varhaista sanoa mitä siitä seuraa. Jos ne löytävät toisensa eli muodostavat ison yhteisen ryhmän, niillä on paljon enemmän valtaa asioihin kuin nykyään kun ryhmät ovat hajallaan.