Iranin menestynein ohjaaja muutti Espanjaan ja opetteli kielen ohjatakseen Penelope Cruzia ja Javier Bardemia – ”En halunnut tehdä postikorttielokuvaa”

Kahdella Oscarilla palkittu elokuvaohjaaja Asghar Farhadi kertoo Yle Uutisten haastattelussa työstään kahdella mantereella.

elokuvat
Penelope Cruz ja Asghar Farhadi Cannesin elokuvajuhlilla 2018.
Penelope Cruz ja Asghar Farhadi Cannesin elokuvajuhlilla 2018.AOP

Railakkaasti juhliva hääväki tungeksii kakun ympärillä. Sähköt ovat menneet poikki ja morsian leikkaa kakkua kännyköiden valossa. Kun valot tulevat päälle, sitä pidetään merkkinä. Juhla yltyy.

Sitten huomataan, että yksi suvun lapsista on kadonnut.

Iranilaisen Asghar Farhadin uudessa trillerissä Kaikki tietävät (Todos lo saben, 2018) perhetragedia pakottaa pienen kyläyhteisön salaisuudet pintaan. Samalla pintaan ui myös syvempiä kysymyksiä perhesuhteista ja elämän varrella tehdyistä valinnoista.

– Minulle tässä elokuvassa on kyse siitä, miten tärkeä asia menneisyys on meidän elämissämme. Miten voimme tulla toimeen menneisyytemme kanssa, ohjaaja kertoi elokuvan maailmanensi-illan jälkeen Cannesin elokuvajuhlilla viime keväänä. Elokuva sai perjantaina ensi-iltansa Suomessa.

Tätä elokuvaa varten Iranin menestynein elokuvaohjaaja on matkannut kauas kotoa. Kaikki tietävät on kuvattu Espanjassa ja espanjaksi, Espanjan suurimpien elokuvatähtien kanssa ja kokonaan espanjalaisella työryhmällä.

”Espanja ei ole flamencoa ja härkätaisteluita”

Torrelaguna on pieni kylä tunnin matkan päässä Madridista. Kaikki tietävät -elokuvan kuvauksissa kylään matkasi espanjalaisten elokuvantekijöiden eliitti Pedro Almodóvarin vakiokuvaaja José Luis Alcainesta maan valovoimaisimpiin näyttelijöihin.

Silmäätekevin työryhmästä oli elokuvan pääpari, Espanjan menestyneimmät näyttelijät Penelope Cruz ja Javier Bardem. Tosielämän aviopari esittää Farhadin elokuvassa nuorina yhdessä olleita Lauraa ja Pacoa, jotka elämä on ajanut erilleen.

Argentiinaan muuttanut Laura saapuu kahden lapsensa kanssa Espanjaan siskonsa häihin. Kotikylään taannoin jäänyt rengin poika Paco on kerryttänyt omaisuuden Lauran isältä ostamallaan viinitilalla. Vaikka kaikki ovat pinnalta onnellisia, on monta asiaa vielä selvittämättä.

Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimerkiksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

Cruz ja Bardem ovat tärkeä syy siihen, miksi Asghar Farhadi lähti Espanjaan kuvaamaan. Ohjaaja on kertonut keskustelleensa yhteistyöstä ensin Bardemin kanssa tavattuaan hänet kuusi vuotta sitten Los Angelesissa.

– Kaksi vuotta sitten Farhadi muutti Espanjaan, opetteli kielen ja eli kulttuuriamme, Cruz kertoi Cannesin elokuvajuhlien lehdistötilaisuudessa.

– Kuvausten aikana hän pänttäsi öisin dialogia osatakseen sen seuraavana päivänä ulkomuistista, että voisi havaita jos joku poikkeaa käsikirjoituksesta. Häntä on mahdoton huijata.

Tavatessani ohjaajan lehdistötilaisuuden jälkeen, hän kertoo ajatelleensa, että Espanjassa ohjaaminen oli riski. Hän halusi viimeiseen asti välttää ulkopuolisen turistin näkökulman.

– Heti aluksi päätin, että minun pitäisi varoa kaikkia kliseitä. Sellaisia kuin flamenco tai härkätaistelu. Espanjassa ei ole kyse niistä. Elin ihmisten kanssa ja pyysin työryhmääni olemaan erittäin varovaisia tämän asian kanssa. Haluan, että tämä elokuva tuntuu espanjalaiselta.

Sensuuria, Oscareita ja kannanottoja

Lempeästi artikuloiva ja herrasmiesmäisesti pukeutuva Asghar Farhadi on kosmopoliitin humanistin perikuva. Hän vaikuttaa ennemmin kuuntelevalta kuin kärkkäältä. Kuitenkin hänen roolinsa Iranin menestyneimpänä elokuvaohjaajana on vienyt hänet tilanteisiin, joissa hänellä on ollut tilaisuus ottaa kantaa.

Vuonna 2012 Farhadi voitti ensimmäisen Oscar-palkintonsa, joka oli myös ensimmäinen iranilaisen elokuvantekijän saama Oscar. Trillerimäisen jännittävä avioerodraama Nader ja Simin: Ero (Jodaeiye Nader az Simin, 2011) palkittiin parhaana vieraskielisenä elokuvana. Palkintopuheessaan ohjaaja otti kantaa Yhdysvaltain ja Iranin välisiin jännitteisiin.

– Uskon tätä katsovien iranilaisten olevan iloisia, koska aikana, jona poliitikot puhuvat sodasta, pelottelevat ja ovat aggressiivisia, heidän maansa on esillä sen rikkaan kulttuurin kautta, joka on ollut piilossa politiikan raskaan pölyn alla. Tämä palkinto on minun maanmiehilleni, jotka kunnioittavat kaikkia kulttuureja ja sivilisaatioita ja halveksuvat vihamielisyyttä.

Toisen Oscarinsa hakemisen Farhadi jätti väliin kokonaan. Hän ei suostunut matkustamaan Yhdysvaltoihin, koska maan presidentiksi valittu Donald Trump oli julistanut maahantulokiellon suurimpien muslimimaiden kansalaisille.Trumpin virkaanastumisen jälkeen Farhadi ei ole matkustanut Yhdysvaltoihin.

"Palaan menneisyyteen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa."

Ohjaajan puolesta The Salesman (Forushande, 2016) -elokuvan palkinnon haki maailman ensimmäinen naispuolinen avaruusturisti, amerikaniranilainen liikenainen Anousheh Ansari. Se oli näpäytys Trumpin julistuksen sisältämälle oletukselle ihmisten kansalaisuuteen perustuvasta erilaisuudesta.

Farhadi ei kuitenkaan suomi vain Yhdysvaltoja. Hänen elokuviensa tapa käsitellä rohkeasti yhteiskunnallisia aiheita on herättänyt kiivasta keskustelua myös Iranissa. Silti hänen elokuvansa ovat myös siellä valtavan suosittuja. Nader ja Simin: Ero herätti kotimaassaan niin paljon kiinnostusta, että se on edelleen Iranin kaikkien aikojen eniten lipputuloja saanut elokuva.

Huolimatta elokuviensa käsittelemistä vaikeista aiheista, Farhadi on tähän asti onnistunut kiertämään kotimaansa tiukan sensuurin toisin kuin moni hänen kollegansa. Esimeriksi Farhadin ystävä Jafar Panahi on asetettu kotimaassaan 20 vuoden mittaiseen työskentelykieltoon.

– Elokuvan tekeminen Iranissa on kaikista vaikeuksistaan huolimatta minulle helpompaa kuin muualla. Siihen liittyy vaikeuksia, mutta ne ovat osa työtäni, Farhadi muotoilee diplomaattisen ympäripyöreästi.

Paremmin hänen elokuviensa koskemattomuutta voi selittää se, että hän esittää asiat aina monelta kantilta. Hänen elokuviensa henkilöt edustavat eri kantoja ja heistä jokaisen toiminnalle annetaan ymmärrettävä syy. Tuomio siitä, kuka on oikeassa, jätetään katsojalle.

Valkokankaan näytelmäkirjailija

Valo osuu parisänkyyn. Sitten sohvaryhmään. Teatterin valomies kääntää keilan valaisemaan näyttämön eri osia, yksi osa kerrallaan. Lopuksi hän valaisee kerralla koko näyttämön.

Kohtaus on Asghar Farhadin The Salesman -elokuvan alusta. Ohjaajan mukaan se on pienoisversio kaikista hänen elokuvistaan. Niissä katsojille näytetään yksi näkökulma toisen jälkeen, kunnes heillä elokuvan lopussa on kokonaiskuva tapahtuneesta.

The Salesman -elokuvassa Teheranissa toimiva teatteriryhmä esittää Arthur Millerin klassikkonäytelmää Kauppamatkustajan kuolema. Amerikkalaisen unelman joutsenlaulun kirjoittanut Miller on yksi Farhadin esikuvista, koska hän ”ei kuvaa henkilöitään mustavalkoisina”.

Alun perin teatteriohjaajaksi opiskellut Farhadi innostui opiskeluaikoinaan myös Anton Tsehovin ja Henrik Ibsenin näytelmistä, joissa tunteet kuohuvat näennäisen tyynen pinnan alla. Farhadin opinnäytetyö käsitteli niin ikään yhtä sanomatta jätetyn mestaria, Nobel-kirjailija Harold Pinteria.

Farhadi yllättyi siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Näytelmäkirjallisuuden suurnimien perintöä ovat sekä Farhadin elokuvien moniulotteiset henkilöt että niiden toistuva teema: se, miten vaietut asiat pyrkivät pintaan. Farhadin edellisessä eurooppalaisessa elokuvassa Menneisyys (Le passé, 2013) teema on nimessä asti.

Cannesissa ohjaaja kertoo, että menneisyys vaivaa häntä.

– Palaan siihen elokuvissani yhä uudestaan. Jotkut ihmiset näkevät menneen ajan heille kertyneenä omaisuutena. Toiset taas kokevat sen lähtölaskentana kohti nollaa, Farhadi sanoo.

Ohjaaja sanoo viehättyneensä kuubalaisesta sananlaskusta, jonka mukaan emme voi tietää millainen menneisyys meitä huomenna odottaa.

– Elokuvieni loput ovat hyvin avoimia. Haluan, että elokuvan loputtua katsojan mielessä alkaa uusi elokuva. Näin elokuvassani on yksi alku alussa ja toinen sen lopussa.

Takaisin kotiin

Kaikki tietävät on saanut maailmalla ristiriitaisen vastaanoton. Näyttelijöitä ja henkilöiden psykologiaa on kehuttu, mutta toisaalta trillerimäistä juonta ei ole pidetty kovinkaan yllättävänä. Kritiikit voi summata yhteen sanomalla, että kyseessä ei ole ohjaajan terävin elokuva, mutta että se on silti terävämpi kuin moni muu trilleri.

Yhden asian suhteen Farhadi voi huokaista helpotuksesta. Espanjalaismediassa elokuvaa on kehuttu nimenomaan autenttisen espanjalaiseksi.

Ironisesti juuri elokuvan eurooppalaisuus on tehnyt sen esittämisestä hankalaa ohjaajan kotimaassa. Iranissa esimerkiksi naishenkilöiden vähäpukeisuus voi johtaa leikkauksiin, jotka tuntuisivat käsittämättömiltä Espanjassa.

Kulttuurieroihin ohjaaja törmäsi jo elokuvaa tehdessään. Hän on kertonut yllättyneensä siitä, miten avoimesti espanjalaiset puhuivat asioistaan. Havainto muutti koko käsikirjoituksen. Farhadi vaihtoi elokuvalle suunnittelemansa nimen ”Kukaan ei tiedä” muotoon ”Kaikki tietävät”.

Ohjaajan uutta elokuvaa on syytetty terävyyden puutteesta, joka on läsnä hänen iranilaisissa elokuvissaan. Farhadi myöntää, että hän on Euroopassa ohjatessaan varovaisempi yhteiskuntakritiikissä.

– Se johtuu siitä, etten ole elänyt elämääni Espanjassa, ohjaaja puolustautuu.

– Kirjoittaessani elokuvaa sain apua paikallisilta kirjoittajilta ja työryhmältäni. Niinpä siinä on myös yhteiskunnallisia elementtejä, kuten luokkaerot, vaikka ne eivät ole erityisemmin pinnalla.

Cannesissa Farhadi puhui haastattelussa toisen jälkeen elokuvasta universaalina kielenä. Se, että hän kykenee ohjaamaan tarinoita eri puolilla maailmaa, osoittaa hänen mukaansa, että ihmiset ovat kulttuurieroistaan huolimatta pohjimmiltaan samanlaisia.

Seuraavaksi hän haluaa kuitenkin ohjata kotimaassaan. Siitäkin huolimatta, että työtilaisuuksia tarjotaan Yhdysvaltoja myöten. Sinnekin Farhadi sanoo voivansa matkustaa töihin, jos hänellä on tarpeeksi hyvä tarina kerrottavanaan.

– Ehkä teen elokuvia vielä silloin tällöin ulkomailla ihan sen kokemuksen vuoksi. Mutta en halua hyppiä maasta toiseen ohjaamaan. Teen mieluummin elokuvia kotimaassani. Iran on kuitenkin kotini ja se kulttuuri, jonka tunnen 46 vuoden ajalta.