Puolet "maailman suomalaisimmista linnuista" on kadonnut ympäristömyrkkyjen takia – torien lokit antavat väärän käsityksen lokkien määrästä

Suomen kuudesta lokkilajista yksi on erittäin uhanalainen ja kolme vaarantuneita.

linnut
Kalalokki seisoo laiturilla, toinen ui vedessä
Yleisin lokkilajimme kalalokki pesii niin meren saaristossa ja Lapin tunturijärvillä kuin kaupunkien katoilla. Kalalokilla ei ole hätää, kanta on kasvussa. Anniina Wallius / Yle

– Selkälokki! ilahtuu Martti Hario.

On maaliskuun viimeinen viikko Helsingin Kauppatorilla. Selkälokki on palannut talvehtimisalueeltaan Afrikasta. Lajin päämuuttoon on kuitenkin vielä viikkoja.

Selkälokkihavainto on Hariollekin kevään ensimmäinen. Loviisassa, jossa hän asuu, jäät ovat jäljellä ja lokkien paluumuuttoa vielä odotellaan.

Kauppatorin satama-altaan laituritolpan päässä istuva selkälokki on erityisen tervetullut paluumuuttaja myös siksi, että aikoinaan yleinen laji on Suomessa nykyisin luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Selkälokki seisoo paalun päällä
Selkälokki Helsingin Kauppatorin rannassa. Anniina Wallius / Yle

Martti Hariolla on rannikkolintujen tarkkailusta 55 vuoden kokemus. Jäätyään eläkkeelle Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta hän sanoo tittelikseen lokkiharrastaja.

– Merilokki, kalalokki, harmaalokki, selkälokki, pikkulokki ja naurulokki, hän luettelee Suomessa vakituisesti pesivät lokkilajit.

Vielä ei onneksi tarvitse sanoa, että "toistaiseksi", mutta neljän lajin kannat ovat pienentyneet. Erittäin uhanalaiseksi listatun selkälokin lisäksi vaarantuneiden joukkoon on nostettu myös harmaalokki, merilokki ja naurulokki.

– Niiden kanta on vähentynyt noin 30 prosenttia kymmenen vuoden aikana. Selkälokki on vähentynyt puoleen. Sen tilanne on ollut aika huolestuttava jo pitkään, Hario kertoo.

Lintulajien muuton pitkäaikaiseen seurantaan perustuvassa Haahka-selaimessa (siirryt toiseen palveluun) luku on vielä karumpi. Pitkällä aikavälillä havainnot ovat vähentyneet peräti 77 prosenttia.

Vähennystä kaikkialla

Nimirodun selkälokki oli vielä puoli vuosisataa sitten Suomessa hyvin yleinen. Sitä voi myös kutsua maailman suomalaisimmaksi linnuksi, koska lähes puolet maailman koko kannasta pesii Suomessa.

Muutenkin selkälokin pesimäpaikat ovat suurimmaksi osaksi Itämeren piirissä. Kaikkialla selkälokit ovat vähentyneet.

Vaikka taantuminen on jollakin alueilla hidastunut ja poikastuotanto kohentunut, kokonaisuudessaan kanta on yhä alamäessä.

Kalalokki istuu kyltin edessä, kyltissä lukee suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi "Tervetuloa uudelleen!"
Kauppatorin tervehdystä tuskin on tarkoitettu tälle istuskelijalle. Torilla on päinvastoin yritetty keksiä konsti jos toinenkin lokkien häätämiseksi, haukan muotoisista leijoista lajitoverien varoitushuutojen soittamiseen kaiuttimista. Anniina Wallius / Yle

Lokit ovat merenrantojen lisäksi myös sisävesien lintuja, ja muualle mantereelle niitä ovat vetäneet avokaatopaikat.

– Lokit ovat ravinto-opportunisteja. Ne ottavat ravinnon sieltä, mistä sen helpoimmin saa. Siksi ne kertyvät kaatopaikoille. Mutta kyllä kaikki lokit ovat jossakin määrin kalastajia ja veden antimien käyttäjiä, Martti Hario sanoo.

Opportunismin eli tilaisuuteen tarttumisen vuoksi ainakin helsinkiläiset luulevat, että lokkeja on tavattomasti.

Kauppatorilla niitä todella onkin, sillä ne tulevat joukolla katsomaan, irtoaisiko ihmisiltä huolimattomasti pideltyjä nakkisämpylöitä tai muuta syötävää.

– Nimenomaan. Tämä on hyvä ravintokohde niille. Kyllä ne kaukaakin kertyvät tänne. Suomenlinnan edustalla tosin on yhä hienot selkälokkiyhdyskunnat, ja sen takia täällä näkee selkälokkeja varmemmin kuin monessa muussa paikassa, Hario kertoo.

Ympäristömyrkyt tappavat selkälokkeja

Mereltä selkälokki hakee ennen muuta silakoita. Harion mukaan se on erittäin taitava sieppaamaan saalista.

– Kun kutusilakka tulee öiseen aikaan pintaan, selkälokki saalistaa sitä. Päivällä se voi kierrellä kaupungilla ratsaamassa kaatopaikkoja, takapihoja ja ravintoloiden roskiksia. Se osaa kyllä löytää kaiken.

Selkälokki ei olekaan vaarantunut siksi, että ruokaa ei enää olisi. Poikasten kohtaloksi koituvat ympäristömyrkyt ja myös naapurit.

– Harmaalokit saattavat erikoistua syömään selkälokin poikasia sekayhdyskunnissa, joissa pesii molempia lajeja, Hario kertoo.

Pääsyy selkälokkien vähenemiseen ovat ihmisen luontoon päästämät myrkyt, Afrikassa DDT-johdannaiset ja Itämeren silakan mukana saatu teollisuusmyrkky PCB.

– Siksi lentopoikasten tuotanto on niin huono. Poikaset kyllä kuoriutuvat, mutta ne kuolevat varsin pieninä.

Itämeri puhdistuu, Afrikka ei

Vastakuoriutuneen lokinpoikasen napa on hetken auki. Sen kautta elimistöön tulee pesän pohjasta bakteereja. Normaalisti niistä ei olisi vaaraa, mutta myrkkyjen vaurioittama maksa ei pysty torjumaan niitä.

– Poikanen yksinkertaisesti kuolee verenmyrkytykseen, kun maksa ei toimi, Hario kertoo.

Afrikassa käytetään paikoitellen edelleen hyvin paljon DDT:tä. PCB-pitoisuudet meidän vesillämme sen sijaan ovat vähentyneet.

– Itämeren ympäristössä PCB-pitoisuudet silakassa ovat pienentyneet hurjasti sitten 1990-luvun. 80 tai 90 prosenttia. Mutta selkälokissa se ei vielä näy. Kuormitusten vähentyminen on noin 20 prosenttia. Edelleenkin poikasia tuupertuu niihin tauteihin.

Afrikka puolestaan ei puhdistu DDT:stä vielä pitkään aikaan, Hario ennustaa.

Lokki voi elää kymmeniä vuosia

Jos lokki selviää hengissä poikasiästään, joka on kaikille lajeille yleensäkin vaarallinen, elämää voi olla edessä kymmeniä vuosia.

– Suomen vanhimmat lokit, merilokki ja harmaalokki, ovat olleet kai 34-vuotiaita ja kalalokki 32-vuotias, Martti Hario kertoo.

Ne ovat tietysti huippunestoreita, hän lisää.

– Lokin keskimääräinen elinikä on varmaan vähän päälle kymmenen vuotta, ellei poikaskuolemia oteta laskelmiin.

Rengastettu naurulokki
Tällä naurulokilla näyttää olevan jo aika lailla ikää, Martti Hario sanoo. Jalan rengas kertoo, että lokki on rengastettu muualla kuin Suomessa. Anniina Wallius / Yle

3 500 kilmetrin lento neljässä päivässä

Selkälokki on Suomen lokkilajeista ainoa pitkänmatkan muuttaja. Rengastusten ansiosta muuttoreitit tunnetaan vanhastaan, mutta nykyajan teknisillä vempaimilla on saatu uutta tietoa, Hario kertoo.

– Lokeille laitetuilla satelliittilähettimillä on todettu huimia suorituksia. Suomalainen selkälokki on lentänyt Kairosta Victorianjärvelle neljässä vuorokaudessa.

Matkaa on 3 500 kilometriä.

– Kun ne lähtevät korkealle ja saavat hyvän myötätuulen, ne saattavat tosiaan lentää yhtä soittoa neljä vuorokautta. Siitä tulee noin 900 kilometriä päivässä. Samanlaisia suorituksia on todettu muiltakin lokeilta.

Päästäkseen moisiin lukuihin lokki saattaa lentää hyvin korkealla, puolestatoista viiden kilometrin korkeudessa. Suihkuvirtauksissa etenemiseen ei tarvita hirveästi energiaa, Hario kertoo.

Luonnollista vaihtelua?

Suomen lokkilajeista erityisen voimissaan on kalalokki. Martti Hario kutsuu sitä jokapaikan lokiksi. Sen eduksi ovat sekä talvehtimispaikka että ruokavalio.

– Se talvehtii Länsi-Euroopan rannikolla, eikä sillä ole ollut suurta ongelmaa ympäristömyrkyistä. Sama koskee naurulokkia. Se hakee ravintoa aika paljon pelloilta ja maista. Kumpikaan ei ole silakansyöjiä. Silakka on ollut se selkälokin ongelma.

Naurulokkien määrä on kuitenkin vähentynyt. Syy on epäselvä, Hario sanoo.

– Onko se jotakin luontaista kannan vaihtelua vai ei? 30 prosentin vähentyminen kolmen lintusukupolven aikana ei ole ihan hirveän huolestuttavaa, mutta naurulokki on kuitenkin määritelty vaarantuneeksi.

Martti Hario
Martti Hario,Anniina Wallius / Yle

Lokki on porukkalintu. Kun se havaitsee syötävää, se ei pihtaa tietoa vaan kuuluttaa sen myös toisille. Siksi rannoilla ja toreilla käy välillä kova kirkuna.

– Niillä on avoin informaatio, Hario virnistää.

Hänen mukaansa se on kannattavaa, koska lokkien alkuperäisessä ympäristössä merellä kalaparvet ovat hajallaan ja harvassa.

– Parven löytäjän kannattaa tiedottaa muillekin, että saatavissa on paljon ravintoa yhdellä kertaa kaikille. Iso yhdyskunta saattaa tulla syömään samalle apajalle.

Torien lokkeja jotkut syyttävät suorastaan tuhoeläimiksi. Mitä pitkäaikainen lokkimies siihen sanoo?

– Onhan lokki tietysti sumeilematon, mutta antaahan se eloa ja väriä ja ääntä. Kyllä tämä Kauppatorikin olisi aika paljon ankeampi ilman lokkeja, Martti Hario vastaa.

Aikuinen kalalokki ja ruskeankirjava nuori kalalokki katselevat merelle.
Kauppatorin lokkien joukossa on myös viime vuoden poikasia. Niillä on ruskeankirjava teiniasu. Ne seuraavat aikuisia, mutta pesimäpaikkojen reviireillä niitä ei suvaita, vaan ne ajetaan pois, Martti Hario kertoo. Anniina Wallius / Yle

Pesivät lokit harmistuttavat monia siksi, että ne saattavat tehdä uhkaavia syöksyjä ihmisiä kohti. Taitavina lentäjinä lokit yleensä vain pyyhkäisevät läheltä, mutta joku epäonninen voi saada päähänsä verihaavan.

Aggressiivisuuteen on kokemuksen sanelema syy, vaikka se ei enää pätisikään.

– Lokit kuitenkin pitävät ihmistä vihollisena pesimäluodoilla ja missä vain. Valitettavasti ihminen on tehnyt itsensä viholliseksi, Hario sanoo.

Kun lokinpoikanen on lähtenyt pesästä, mutta ei vielä osaa lentää, emot puolustavat sitä suorastaan vimmaisesti. Siihenkin on hyvä syy.

– Niiden puolustusreaktio kiihtyy sitä mukaa, mitä pidemmälle ne pesinnässä etenevät. Eivät ne munapesää vielä sillä tavalla puolusta, mutta poikaseen on panostettu jo niin paljon, että kannattaa tehdä kaikkensa ja ottaa riskejä.

Selkälokki katselee Helsingin Kauppatorin rantaa.
Helsingin Kauppatorilla istuskeleva maaliskuinen kalalokki on todennäköisesti vain pitämässä taukoa ennen kuin muuttomatka jatkuu pohjoiseen. Anniina Wallius / Yle

Suomen Luonto -lehden lokkikoulussa (siirryt toiseen palveluun)voit katsella ja kuunnella, miten lokkilajit eroavat toisistaan. Ja jos näinä viikkoina näet taivaalla muuttolintujen auran, tulossa ei ehkä olekaan kurkia, hanhia tai joutsenia, vaan lokkiaura matkalla keväisille vesille.

Lue myös:
Ilmastonmuutos aikaistaa lintujen kevätmuuttoa Suomeen