Nolottavatko lapsen vaatevalinnat? Asiantuntija kehottaa ennakkoluulottomuuteen – “Voi rajoittaa lapsen kasvamista omaksi itsekseen”

Puoli seitsemän -ohjelman tekemässä kyselyssä selvisi, että isillä ei ole sananvaltaa lasten vaateasioissa.

vanhemmuus
Luovuus näkyy lasten vaatevalinnoissa.
Luovuus näkyy lasten vaatevalinnoissa.

Hikipisarat otsalla ja neuvottelutaidot hiottu äärimmilleen, mutta aina sekään ei riitä. Kun lapsi on pukenut lempipaitansa päälle, se pysyy päällä. Ei auta vaikka vanhempi kuinka huomauttaa, että paidasta voi tarkastaa menneen viikon ruokalistan. Tai että se on kolme numeroa liian pieni.

Pikkulapsiaikana vanhemmat saavat valita lapsensa asut vapaasti, mutta jossain vaiheessa se ei enää käykään. Lapsella onkin yhtäkkiä oma mielipide siitä, mistä he pitävät ja mistä eivät. Miten vanhemmat tästä selviävät?

Kysyimme aiheesta Puoli seitsemän -ohjelman verkkosivuilla. Kyselyyn vastasi vajaat kolmesataa ihmistä ja vastausten perusteella lasten vaatevalinnat todella ottavat aikuisia päähän. Eniten vanhempia ärsyttävät epäsiistit, liian pienet tai tilanteeseen sopimattomat vaatteet.

Eräs lapsistani tykkää pitää kotosalla niin sanottuja parempia vaatteita. Kotoa pois lähtiessä laitetaan sitten ne reikäsimmät housut jalkaan.

Nolottaa, kun lapsi valitsee (jälleen kerran) päälleen nuhjuisen ja reikäisen suosikkivaatteensa, jonka olen unohtanut poistaa vaatelaatikosta.

Myös rooliasuista kinastellaan joskus. Ne päällä ei lähdetä kouluun.

Aalto-yliopiston muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä uskoo, että vanhempien reaktiot liittyvät usein siihen, miten muut ihmiset näkevät heidät vanhempina.

– Vaatteet ovat vähän niin kuin avoin kirja vanhemmuudesta ja silloin esimerkiksi likaiset vaatteet tulkitaan merkiksi siitä, että lapsesta ei yksinkertaisesti huolehdita.

Tarkastele omia asenteitasi kriittisesti

Kuka perheissä sitten päättää, mitä lapsi pukee päälleen? Kyselyyn vastanneista puolet kertoi, että lapsi valitsee itse omat vaatteensa. Tosin monet vastanneista täsmensivät, että vanhemmat osallistuvat säähän sopivien ulkovaatteiden valinnassa.

Sen sijaan liika päsmäröinti sisävaatteiden suhteen kannattaa monien vastanneiden mielestä lopettaa.

Vaatteet valitaan yhdessä jo edellisenä iltana ja se yleensä ennaltaehkäisee kiistoja.

Oman tyylin etsiminen kuuluu kasvuun, tämän kun hyväksyy niin hyvin pärjää.

Annamari Vänskäkin neuvoo aikuisia miettimään, miksi he itse ajattelevat niin kuin ajattelevat ja ovatko he välttämättä oikeassa.

Omia asenteitaan kannattaa tarkastella kriittisesti esimerkiksi sukupuolirajat ylittävässä pukeutumisessa, kuten silloin kun poika haluaa pukeutua prinsessamekkoon.

– Pahimmillaan kieltämisellä voi rajoittaa sen lapsen kasvamista siksi ihmiseksi, joka hän haluaa olla, Vänskä sanoo.

Minun pitää miettiä onko asusta oikeasti haittaa ja onko valinta todella vastoin tilaisuutta vai onko kyse siitä, että en vain tykkää lapsen valinnoista.

Vänskä kehottaakin vanhempia keskustelemaan lasten kanssa soveliaisuuden sijaan siitä, minkälaisia viestejä annamme toisillemme vaatetuksella. Esimerkiksi naamiaisasut liittyvät enemmänkin juhlaan kuin arkeen, ainakin aikuisilla.

Aikuisen tehtävä on opettaa lapselle miten missäkin tilanteessa käyttäydytään ja miten eri tilanteisiin pukeudutaan.

Pyrin perustelemaan kehotukseni, jotta lapset ymmärtävät asian, eikä päätös tunnu vain äidin mielivallalta.

Kun isä joskus harvoin päättää, pieleen menee

Isillä ei näyttäisi olevan suurtakaan sijaa lasten vaateasioissa. Verkkokyselyymme vastanneista vain kuusi prosenttia ilmoitti, että perheen isä päättää sen, mitä lapsi yleensä päällensä laittaa.

Sen sijaan monessa perheessä (lue: äidissä) häpeää lasten asuissa aiheuttikin juuri se, että isä oli aamulla pukenut lapset.

Joskus on nolottanut, että isä antaa lapsen pukeutua vaikkapa rikkinäiseen juhlamekkoon ja likaisiin verkkareihin ja samalla koristella itsensä koruilla niin, että lapsi on kuin kävelevä joulukuusi.

Jos iskä on ollut aamulla vaatevastaavana, niin päälle on voinut päätyä aivan liian pieniä tai tahraisia vaatteita.

Annamari Vänskän mukaan lasten hoitaminen on yhä edelleen pitkälti naisten asia ja se näkyy myös tässä asiassa: lasten vaatettaminen on naisten kontolla, vaikka asian ei suinkaan tarvitsisi olla näin.

– Miehet voisivat osallistua lasten maailmaan ja pohtia vaatetusasioita yhdessä lasten kanssa.

Ei minulla ole kiistoja, äidillä on. Terveisin, isä

Lasten luovuus kiehtoo vanhempia

Lasten omat, luovat vaatevalinnat eivät suinkaan ole vanhempien mielestä vain huono asia.

Monet kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoivat myös ihailevansa lastensa asuvalintoja.

Ihailen lapseni rohkeutta pukeutua oman maun mukaan jäämättä jumiin mihinkään tyyliin tai siihen, mitä muut odottavat hänen päällään näkevänsä.

Ihailen sitä hyvää oloa, joka hänestä paistaa kun valinta on mennyt hänen mielestään nappiin. Siinä kohtaa yritän tiukasti pitää oman suun kiinni, ettei tulisi arvosteltua valintoja.

Lapsi uskaltaa olla oma itsensä. Keijusiivet sopii päiväkotiin, asuun kuin asuun.

Kaiken kaikkiaan vaatteet näyttelevät elämässämme isoa roolia, halusimmepa sitä tai emme.

– Vaatteista tulkitaan paljon sitä millainen yksilö siellä sisällä on, Vänskä ynnää.

Pikkulapsiaikana vanhemmat saavat valita lapsensa asut vapaasti, mutta jossain vaiheessa se ei enää käykään.