Kymmenien tuhansien lukuvuosimaksut eivät estä nuoria urheilijoita lähtemään Pohjois-Amerikkaan – jääkiekkoilija Alec Ahlroth läpäisi seulan ja käy nyt lukion Kanadassa

Alec Alhrothin vanhemmat ovat ottaneet tukijan roolin eivätkä aseta pojalle paineita tai odotuksia.

Koulutus ja kasvatus
Alec Ahlroth jäällä.
Alec pelaa koulunsa joukkueessa hyökkääjänä.Michelle Hermanson

Ajatus opiskelun ja jääkiekon yhdistämisestä ja vielä Kanadassa oli ollut vaasalaisen Alec Ahlrothin mielessä jo tovin. Äitinsä Kaisa-Leena Ahlroth sanoo, että poika oli asiassa hyvin päättäväinen, joten mahdollisuudesta lähteä opiskelemaan ja pelaamaan Kanadaan otettiin selvää.

– Se oli ihan hänen oma ideansa. Hän oli kuullut mahdollisuudesta, että on olemassa suomalainen yritys, joka on erikoistunut urheilijoiden vaihto-oppilasvuosiin. Katsottiin facebookista ja googletettiin ja sitten laitettiin homma vireille, muistelee Kaisa-Leena.

Alec, Kaisa-Leena, Kai ja Jesper Ahlroth Torontossa.
Alec, Kaisa-Leena, Kai ja Jesper Ahlroth Torontossa.Kaisa-Leena Ahlroth

Ajatus 17-vuotiaan pojan päästämisestä toiselle puolelle maapalloa kuulostaa monen korviin pelottavalta. Jos Ahlrothien mielissä oli epäilyksiä, ei niille annettu sijaa.

– Hän on ollut aina hyvin itsenäinen ja sosiaalinen ja on matkustanut paljon sekä yksin että seurassa. Lisäksi se oli hänelle niin voimakas juttu, sanoo Kaisa-Leena Ahlroth.

Alecin isä Kai Ahlroth myötäilee ja sanoo, ettei heitä vanhempia tarvinnut ylipuhua.

– Selvitettiin toki, ettei mennä vararikkoon, jos poika sinne lähtee. Haluttiin tukea häntä tässä, kertoo Kai Ahlroth.

Papereita, videoita ja haastatteluita

Kun päätös hakemisesta oli tehty, alkoi varsinainen työ. Perheen oli toimitettava muun muassa yksityiskohtaiset tiedot varallisuudesta ja taloudenpidosta esimerkiksi ihan sähkölaskujen muodossa. Lisäksi poikaa haastateltiin useampaan otteeseen Suomessa ja tulevan koulun joukkueen valmennusjohdon kanssa käytiin monia videokeskusteluita.

Alecilta pyydettiin myös videoita sekä harjoituksista että peleistä. Vaasan päässä yläkoulun opettajat antoivat lausuntoja pojan koulumenestyksestä. Lukion opettajat puolestaan kommentoivat perheen pyynnöstä opintosisältöjä siinä vaiheessa, kun paikka oli varmistunut. Lupia, todistuksia ja lausuntoja kertyi arkkikaupalla.

Ratkaiseva haastattelu järjestettiin vuosi sitten tammikuussa Helsingissä. Mukana oli 80 nuorta urheilijaa, kaikilla sama tavoite kuin Alec Ahlrothilla. Omanlaisensa draft-tilaisuus siis.

Rothesay Netherwood School
Rothesay Netherwood School

Ahlrothien kohdalla lopputulema oli se tavoiteltu eli Alec tuli valituksi Kanadan itäpuolella olevan New Brunswickin provinssin Rothesay Netherwoodin yksityiseen sisäoppilaitokseen.

– Ei mua pelottanut lähteä. Se ehkä mietitytti, että pitää asua ilman vanhempia, mutta hyvin sekin on sujunut, Alec Ahlroth naurahtaa.

Opiskelua ja jääkiekkoa valvonnan alla

Nuori mies on ollut Kanadassa viime syksystä lähtien. Tavoitan hänet kesken kevätloman, jolloin myös oma perhe on häntä tapaamassa. Päättäväisyyden huomaa nuoresta miehestä samantien.

– Mä haluan nähdä kuinka pitkälle pääsen jääkiekossa. Lisäksi halusin tulla pelaamaan pohjoisamerikkalaista kiekkoa, perustelee Ahlroth syitään vaihtaa tuttu ympäristö täysin uuteen.

Alec Ahlroth haastattelussa.
Alec vastaili kysymyksiin skypellä Torontosta.Kaisa-Leena Ahlroth

Oppilaat asuvat omassa sisäoppilaitoksen asuntolassa, jossa valvonta on tiukkaa. Esimerkiksi aamupalalla on oltava tiettynä aikana, samoin muut ruoka-ajat on tehty noudatettaviksi. Lisäksi kampusalueelta ei saa lähteä pois ilman lupaa.

Koulua on arkipäivisin kello 8-16, ja sen jälkeen ilta menee jääkiekkoharjoituksissa. Pelejä on viikonloppuisin ja matkat ovat välillä todella pitkiä.

– Meillä on keskimäärin kymmenen tuntia ne pelimatkat, joskus 14 tuntia. Pelimatkoille saatetaan lähteä jo torstaina ja takaisin tullaan sitten vasta sunnuntaina, Ahlroth kertoo.

Opiskelu tapahtuu tietenkin englanniksi ja tunneilla on osallistuttava keskusteluihin ihan eri tavalla kuin Suomessa. Koulu vastaa suomalaista lukiota ja valmistuttuaan opiskelija saa Suomen ylioppilastutkintoa vastaavan tutkinnon.

Matchmakingiä

Suomessa urheilijoiden vaihto-oppilasvuosia järjestelee Universal Players Global. Se on ollut välittäjänä jo vuodesta 1997 ja sen kautta eri puolille maailmaa lähtee vuosittain sata nuorta. Oppilaitokset ovat yksityisiä kouluja.

Toimitusjohtaja Mikko Saarni korostaa, että harrastuksen ja opiskelun yhdistävässä ohjelmassa on mukana lajeja ja kiinnostuksen kohteita laidasta laitaan. Ei siis pelkästään jääkiekkoa.

– Sanoisin, että noin 15 prosenttia lähtijöistä on jääkiekkoilijoita, mutta loput ovat ihan muita. Siellä saattaa lajeina olla golfia, matematiikkaa, balettia tai jalkapalloa. Pääasia on, että oma harrastus ja opiskelu saadaan yhdistettyä sellaisella tavalla, miten nuori ja hänen perheensä haluaa.

Lukuvuosi Kanadassa tai Yhdysvalloissa yksityisessä sisäoppilaitoksessa maksaa 50 000 - 70 000 dollaria eli 44 000 - 62 000 euroa. Sisäoppilaitoksessa ollessaan nuori saa täyden ylläpidon eli ruuat, asumisen ja koulutuksen. Lisäksi esimerkiksi jääkiekkoilijoiden kohdalla pelimatkat ja muu jääkiekkoon liittyvä sisältyy lukuvuosimaksuun.

Lukuvuosimaksu on iso, ja sen kattamiseksi koulut myöntävät stipendejä. Stipendin suuruus riippuu perheen taloudellisesta tilanteesta, joka kartoitetaan tarkoin.

– Stipendirahoitus tulee kouluilta ja silloin kun he kokevat, että oppilas tuo heidän koululleen jotain lisäarvoa, he myös maksavat. Keskiarvo koulujen maksamista stipendeistä on noin puolet lukuvuosimaksusta, selventää Saarni.

Ulkomailla opiskelu ja oman harrastuksen yhdistäminen kiinnostaa koko ajan enemmän. Nuoria kiinnostavat ulkomaille lähdössä muun muassa mahdollisuudet, jotka siellä saattavat aueta. Kielitaidon karttumista ja korkeaa koulutusta pidetään myös arvossa.

UP Global etsii maailmalle lähtevälle nuorelle parhaiten sopivan koulun.

– Me tunnetaan koulut, olemme itse käyneet tutustumassa niihin ja pystymme näin yhdistämään nuoren oikeaan oppilaitokseen. Näiden vuosien aikana ei ole ketään tullut niin sanotusti maitojunalla kotiin. Sekä oppilaan että koulun tavoitteet on saatu kohtaamaan, jatkaa Saarni.

Kovempaa kiekkoa

Alec Ahlrothin ensimmäinen lukuvuosi Kanadassa jatkuu vielä muutaman kuukauden. Jääkiekon osalta harjoittelu pyörii normaalisti, vaikka sarjapelit ovat jo päättyneet. Tilalle hän on ottanut rugbyn, jota pelikaverit olivat suositelleet hyväksi oheislajiksi jääkiekolle.

Alecin koulun jääkiekkojoukkue pelaa Mid-West Prep Hockey -liigaa, jossa on mukana kouluja Kanadasta ja Yhdysvalloista. Varsinaiset juniorisarjat ovat erikseen.

Alec Ahlroth vauhdissa.
Alec Ahlroth vauhdissa.Kevin Barrett

Jääkiekko pohjoisamerikkalaisissa nuorten sarjoissa on Alecin ja Kain mielestä selvästi fyysisempää kuin Suomessa.

– Peli on paljon kovempaa. Mies miestä -vastaan tilanteita on enemmän ja kulmissa on enemmän kahinointia. Säännötkin on hieman erilaiset, mailaa saa käyttää roimemmin kuin Suomessa. Juniorisarjoissa saa tehdä jopa sellaisia juttuja, joita ei aikuisten sarjoissa voi tehdä, selvittää valmentajanakin toiminut Kai Ahlroth.

Alec on mielestään päässyt fyysisempään ja nopeampaan pohjoisamerikkalaiseen pelityyliin hyvin kiinni.

– Aika hyvin siihen tottui. Olen aika isokokoinen itsekin, että pysyi kyllä mukana. Eikä ole tullut mitään vammojakaan.

Suomessa asuessaan hän pelasi B-ikäluokan SM-sarjassa.

Alec Ahlroth ja valmentaja Jeff Lewis.
Alec Ahlroth ja valmentaja Jeff Lewis.Derek McCallum

"Valtava mahdollisuus kasvaa ihmisenä"

Kanadan ajastaan Alec Ahlroth tietenkin toivoo oppia ja hyötyä pitkälle tulevaisuuteen. Ihan heti hän ei ole ainakaan Suomeen palaamassa. Kanadassa koulua on jäljellä vielä vuosi tämän jälkeen, mutta mitä sen jälkeen?

– Toivottavasti jääkiekkoilijan ura, ja mennä niin pitkälle kuin jääkiekossa pääsee. Se olisi tavoite.

Vanhemmat ovat ottaneet tukijan roolin eivätkä aseta pojalle paineita tai odotuksia.

– Tämä on valtava mahdollisuus hänelle kasvaa ihmisenä. Olemme iloisia, että tämä mahdollisuus on ja hän on rohkeasti itse lähtenyt kokemusta hakemaan. Hän saa hurjan hyvän koulutuksen ja kokemuksen, vaikkei tulisikaan jääkiekkoilijaa, sanoo Kaisa-Leena Ahlroth.

Perhe ehti kevään Kanadan reissun aikana nähdä pojan pelaavan ja olevan kuin kotonaan Pohjois-Amerikassa.

– Nyt kun oltiin siellä hänen reviirillään, niin tuntui että hän oli miehistynyt valtavasti. Hän oli omalla vahvuusalueellaan. Silloin oli äidin pakko sanoa, että nyt on napanuora katkennut.