Salla jään alla

Salla Hakanpää, 31, on nähnyt Päijänteen sieltä, minne muilla ei ole asiaa. Pelko jää pinnalle. Pidätä hengitystäsi – sukellamme.

Päijänteen rannalle Asikkalassa on sahattu kolmionmuotoisia avantoja. Ne ovat 15 ja 20 metrin päässä toisistaan.

Ilma on kostea ja utuinen. Tuntuu, kuin olisi suuren kalan vatsassa.

Matkailukeskus Lehmonkärjestä kuuluu puheensorinaa.

50 vapaasukeltajaa on saapunut Suomesta ja kauempaa, kuten Havaijilta, Australiasta ja Etelä-Afrikasta.

Tapahtuman nimi on Päijänne on the Rocks. Se järjestettiin maaliskuussa jo kahdeksannen kerran.

Osallistujat sukeltavat avantoreikien välillä ilman hengityslaitteita.

Yksi heistä on helsinkiläinen Salla Hakanpää.

Hakanpää on harrastanut vapaasukellusta yli 5 vuotta.

Viime kesänä Suomi kärvisteli helleaallon kourissa.

Silloin Hakanpää vapaasukelsi 46 metrin syvyyteen Päijänteeseen.

Siellä ei ollut kuuma.

Hakanpää ei tarvitse henkistä valmistelua, sillä välimatkat jään alla ovat lyhyitä.

Hän juo kuumaa teetä ennen avantoon menemistä.

7 millimetrin märkäpuku on aika manaattimainen – lämmin, mutta ei varsinaisesti imartele kroppaa.

Salla Hakanpää

Kun ajattelenkin puvun päälle laittamista, tulee vessahätä.

Salla Hakanpää

Märkäpuvuissa kaikki sukeltajat ovat kuin tummia avaruusolentoja.

Mustat, ammottavat avannot näyttävät porteilta avaruuteen.

Aamulla sukeltajille pidettiin yhteinen turvakoulutus.

Jäihin ei ole menemistä, jos joku ei odota vastakkaisessa avannossa.

Ympärillä oleva maailma kutistuu sitä mukaa kun kävelee avannolle. Kaikki muu unohtuu.

Salla Hakanpää

Enää jäille ei ole asiaa, mutta maaliskuisen jään paksuus on puolisen metriä.

Hakanpää istahtaa avannon reunalle.

Hän hengittää pikkuhiljaa hitaammin ja voimakkaammin.

"I’m going there!", hän huikkaa turvasukeltajalle laskeuduttuaan avantoon.

Hakanpää katoaa.

Jään päällä kuuluu ranskaa, englantia, suomea.

Jääkannen alle ei kantaudu sanaakaan.

Jää elää. Se rasahtelee, pulputtaa ja narahtelee kumeasti.

Sukeltajilla on ranteessaan turvanaru. Se on kiinni avantojen välillä kulkevassa köydessä.

Siten sukeltaja löytää reiästä toiseen eikä jää veden syleiltäväksi.

Jään alla liu'utaan narua pitkin, kasvot ylöspäin.

Selän alla on kymmenien metrien musta syvyys.

Hakanpää pysähtelee jään alla ihmettelemään pinnan rajan ruskeanvihreää maailmaa.

Hän puhaltelee Päijänteen jääkattoon.

Ilmakuplat ovat kuin elohopeaa.

On kuplia, ja pohjaa kohti vain pimeää. Teidän varjonne näkyvät, ja halkeamista tulee valoa.

Salla Hakanpää

Toisessa avannossa turvasukeltaja ehtii jo huolestua.

"Pitääkö sinne lähteä pelastamaan?"

Lopulta Hakanpään huppuun verhoiltu pää rikkoo mustan avannon pinnan.

Jäin sinne vähän puhaltelemaan kuplia.

Salla Hakanpää

"Miltä tuntuu", turvaaja kysyy.

Ihanalta.

Salla Hakanpää

Hakanpää jää vuorostaan turvaamaan espanjalaista Fran Quesadaa.

Quesada on ensikertalainen jääsukeltaja.

Kun Quesada kulkee köyttä pitkin jään alla, köysi nykii turvaajan kädessä.

Tuntuu, kuin olisi pilkillä.

Kalan sijaan siimaa nykii ihminen.

Se kertoo, että kaikki on hyvin jään alla.

Hakanpää sukeltaa taas.

"I’m OK", sanovat kaikki sukeltajat palattuaan jäistä avannon reunalle.

Se on kansainvälinen tapa kertoa: kiitos turvaamisesta.

Käsimerkillä kerrotaan myös, että sukeltaja on kunnossa.

Hakanpään varpaita kipristelee.

"Time to go to the sauna", Quesada toteaa.

Saunassa kaikki ovat märkäpuvuissa.

Saunahiljaisuutta ei ole.

Kansainvälinen porukka on iloisella tuulella.

Joku kertoo olevansa hieman krapulassa edellisen illanvieton jäljiltä.

Jäävesi voisi auttaa päänsärkyyn.

Saunasta mennään takaisin jään alle niin monta kertaa kuin ehtii ennen iltaa.

Hakanpää on viihtynyt vedessä pienestä saakka.

Minulle vapaasukeltaminen on keino tutkia, mihin oikeastaan pystyn.

Salla Hakanpää

Sukellan jään alla, koska se maailma on niin vieras. Heikoista jäistä on varoiteltu ja peloteltu lapsesta asti.

Salla Hakanpää

Mutta Hakanpäällä ei ole mitään tarvetta uhmata rajojaan jään alla.

Tunnustelen, miten ihanaa veden alla on. Miten lohdulliselta ja rentouttavalta veden kannattelu tuntuu, miten kevyttä on liikkua.

Salla Hakanpää

Joskus Hakanpää tunnistaa pelontunteen.

Se on sukua pimeänpelolle:

tuntemattomat asiat saavat mielikuvituksen keksimään kaikenlaista.

Toisaalta: miksi syvyyksissä olisi mitään, mikä haluaisi vahingoittaa minua?

Salla Hakanpää

Hakanpää painuu jälleen jäihin. Turvasukeltaja kurkkaa pinnan alle.

Hakanpään keuhkot kestävät pitkään. Hän jää tutkailemaan näkymiä.

Joka kerta kokemus lisääntyy. Maltan pysähtyä enemmän ja enemmän.

Salla Hakanpää

Lisää Aiheesta

Tekijät

Teksti

Nadja Mikkonen

Kuvat ja video

Jaana Polamo

Julkaistu 7.4.