Vastuun siirto uudelle polvelle ei onnistu aina tiloilla luontevasti, mutta Yli-Tervalassa homma toimii: "Emme voi astua nuorten varpaille"

Pahimmillaan lasten ja vanhempien erimielisyys maatilan tulevaisuudesta voi johtaa välirikkoon.

sukupolvenvaihdos
Anttilan perhe hiehokasvattamossa
Isto Janhunen / Yle

Kun Yli-Tervalan tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 13 vuotta sitten, siihen olivat valmiita niin jatkajat kuin luopujatkin.

Myös tilakaupan jälkeen yhteispeli sukupolvien välillä on toiminut mainiosti, kertoo tilan nykyinen emäntä Päivi Anttila.

– Appivanhemmat ovat aina olleet todella avoimia uusille asioille ja tukeneet meitä meidän uusissa suunnitelmissa. Ehkä he ovat salaa pelänneet ja keskenään mutisseet, mutta eivät he meille ole sitä kertoneet. Ja niinhän se pitää ollakin, nauraa Päivi Anttila.

Jarmo ja Marja Anttila eivät kokeneet luopumisen tuskaa, kun jättivät tilan pojalleen Tuomo Anttilalle vuonna 2006.

– Meidän oli helppo luopua, koska siihen oli valmistauduttu. Me näimme sen vain positiivisena asiana, ettei enää tarvinnut joka aamu nousta kello 5:30 navetalle, kertoo Jarmo Anttila.

Päivi Anttila juttelee anoppinsa Marja Anttilan kanssa.
Isovanhemmat ovat korvaamaton apu Hiehohotellin yrittäjäpariskunnalle. Marja Anttila auttaa miniäänsä Päivi Anttilaa lähes päivittäin niin leipomisessa kuin eläinten hoidossa. Isto Janhunen / Yle

Jarmo ja Marja auttavat tilan töissä edelleen, mutta nauttivat myös omasta ajasta. Yhteistyö jälkikasvun kanssa on sujuvaa, sillä kodit ovat samassa pihapiirissä.

– Kyllähän se vaatii toisten huomioon ottamista ja kunnioittamista. Me emme voi astua nuorten varpaille, vaan annamme tilaa, kertoo Marja Anttila

– Ei neuvota liian paljon, vaan ainoastaan kysyttäessä, tiivistää Jarmo Anttila toimivan yhteistyön salaisuudeksi.

Toimintaympäristö muuttuu, muuttuuko maatila?

Pian sukupolvenvaihdoksen jälkeen Yli-Tervalan tilan nuori yrittäjäpari päätti vaihtaa lypsykarjan hiehojen kasvatukseen (siirryt toiseen palveluun) (Hiehohotelli).

Aluksi uusi suunta hirvitti vanhempia, mutta poikkiteloin ei heittäydytty, sanoo Jarmo Anttila.

– Herättihän se ajatuksia, koska tätä tuotantomuotoa on aika vähän koko maassa. Mutta nyt voi todeta, että hyvinhän se on mennyt.

Kaikilla tiloilla ei vastuun siirtäminen uudelle polvelle onnistu yhtä luontevasti. Se on näkynyt myös tilallisille tukea tarjoavassa Välitä viljelijästä –projektissa (siirryt toiseen palveluun) (Mela).

Eelis, Matias ja Elisa Anttila
Eelis, Matias ja Elisa saavat päättää tilan tulevaisuudesta aikanaan.Isto Janhunen / Yle

Moni tilallinen on väsynyt etenkin talousongelmiin, mutta myös vääntämään vanhempiensa kanssa siitä, kuka tilalla päättää.

Jos tilalle ei ole tehty ennen sukupolvenvaihdosta muutoksia, joilla pärjätään pitkälle tulevaisuuteen, niin seuraavan tilallisen on se tehtävä, sanoo Välitä viljelijästä -projektin vetäjä Pirjo Ristola Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela).

– Toimintaympäristö on muuttunut ja uuden sukupolven on mietittävä, millä tästä eteenpäin eletään. Ne keinot eivät ole aina samoja, kuin millä luopujat ovat tilaa pyörittäneet, kertoo Ristola.

Turhan kallis vain kodiksi

Yli-Tervalan tilalla liiketoiminta siirtyi sukupolvelta toiselle sujuvasti, sillä jälkipolvelle oli annettu vastuuta tilanpidosta pienestä pitäen. Isovanhemmat auttavat aina pyydettäessä.

– Auttaminen ja työssä mukana oleminen on mukavaa, kun itsellä ei enää ole täyttä vastuuta siitä tilan hoidosta, kertoo Jarmo Anttila.

Tuomo Anttila kertoo, että vanhemmat eivät tuppaudu väkisin neuvomaan tai auttamaan. Yrittäjäpari saa tehdä rauhassa omat päätöksensä.

– Ja kun me tehdään virhe, niin se korjataan sitten itse, nauraa Tuomo Anttila.

Anttilan perhe Yli-Tervalan tilan pihapiirissä.
Kolme sukupolvea mahtuu mainiosti samaan pihapiiriin, kun jokainen antaa toisilleen tilaa. Tuomo Anttila (vasemmalla) juttelee isänsä Jarmon (oikealla) kanssa päivittäin.Isto Janhunen / Yle

Yhteistyö toimii tilakaupan jälkeenkin, kun säännöt ovat selvät. Melan Pirjo Ristola peräänkuuluttaakin henkistä valmistautumista tilakauppaan niin luopujalta kuin jatkajaltakin.

– Luopujan olisi hyvä totutella ajatukseen, että nyt alkaa uusi elämä, jossa tilan pyörittäminen ei olekaan enää se ykkösjuttu.

Hyvä olisi sopia kuka tekee mitä ja miten asioita halutaan tehdä: tärkeää on käydä myös se keskustelu, kuka yritystä johtaa tästä eteenpäin, sanoo Ristola.

Nämä keskustelut vaativat aikaa, niitä ei ratkota viikossa tai parissa. Ristola muistuttaa, että aivan samat asiat olisi sovittava etukäteen myös maatilayhtymää tehtäessä.

Esimerkiksi tilan tuotantosuunta ei voi olla kiveen hakattu, sanoo Tuomo Anttila.

– Pääasia on, että saamme elannon tilalta, koska se on yrityksenä ostettu. Asuntona maatila on liian kallis.

Kukaan ei ole tehnyt väärin

Vanhemmat ovat usein tilalla korvaamaton apu, näin myös Yli-Tervalan hiehohotellissa. Isovanhempien lisäksi Päivin ja Tuomon kolme lasta osallistuvat tilan töihin jokainen oman intohimonsa mukaan.

Yhdeksänvuotias Matias hakee papan kanssa pienkuormaajalla rehua perheen lemmikki-kyytöille. Kuusivuotias Eelis ja yksitoista-kesäinen Elisa poimivat kanalasta tuoreet munat mummolaan.

Yhdeksänvuotias Matias Anttila ajaa pienkuormaajalla rehua kyytöille.
Matias käsittelee pienkuormaajaa varmoin ottein.Isto Janhunen / Yle

Seuraava sukupolvi saa aikanaan tehdä omat päätöksensä tilan tulevaisuuden suhteen, sanovat vanhemmat.

Edellinen sukupolvi on tehnyt omat juttunsa omalla tavallaan, me teemme omalla tavallamme. Eikä se tarkoita että kukaan olisi tehnyt väärin, sanoo Päivi Anttila.

– Maailma muuttuu ja maatilan pitää muuttua siinä mukana, ihan niin kuin mikä muu yritys tahansa. Tärkeintä on, että maatilalla pysyvät asukkaat.