Toimittajalta: Mosambikin katastrofi synnytti jälleen kilpailun siitä, kuka kertoo dramaattisimpia tuholukuja

Mosambikin katastrofi on vakava, eikä numeroita tarvitsisi liioitella, kirjoittaa Ylen Afrikan-avustaja Liselott Lindström.

Mosambik
Mosambik Beira
Tulvan takia kotoaan paenneita ihmisiä.Liselott Lindström / Yle

– Mitä tiedetään kuolonuhrien määrästä?

Tätä minulta kysyttiin lähes joka kerta, kun kerroin radion tai television suorassa haastattelussa hirmumyrskyn Mosambikissa aiheuttamista tuhoista. Suoria lähetyksiä tuli yhteensä tehtyä noin kymmenen parin päivän aikana.

Kysymys on täysin ymmärrettävä. Kuolonuhrien määrä auttaa meitä ymmärtämään kriisin vakavuuden. Kuolleet ovat paljon mediaseksikkäämpi asia, kuin kodittomiksi jääneet tai ruoka-apua tarvitsevat. Mitä kauempana ollaan, sitä enemmän kuolleita tarvitaan uutiskynnyksen ylittämiseksi.

Torstaina uhreja oli reilut 200, kertoi ministeri lehdistötilaisuudessa. Uutistoimiston toimittaja kysyi, voidaanko olettaa, että uhriluku nousee. Ministeri vastasi, että luku on “erittäin alustava”. Kysymyksen esittänyt toimittaja raapusti tyytyväisenä lehtiöönsä.

Lauantaina numero oli noussut yli neljäänsataan.

Kun Mosambikin presidentti maanantaina lensi tulva-alueiden yli, hän kertoi nähneensä vedessä kelluvia ruumiita ja arvioi kuolleiden määräksi “vähintään tuhat”. Haastattelin itse Beirassa pelastuslentäjiä, jotka olivat lentäneet tulva-alueiden yli ja nähneet satoja ihmisiä katoilla ja puissa, kun vesi vielä nousi. Yksi heistä arvioi, että kaikki ovat sittemmin kuolleet..

– Pahimmassa tapauksessa tuhansia kuolleita, kuulin useaan otteeseen lausuttavan.

Mutta ruumiita on toistaiseksi löytynyt vain nelisensataa.

Mosambik Beira
Liselott Lindström Beirassa.Yle

Lopullinen kuolonuhrien määrää tiedetään vasta, kun tulvavedet ovat laskeneet, sanoo YK.

Beiran ja sen ympäröivien alueiden katastrofista on ollut erityisen haastavaa saada tietoa, koska viestintäyhteydet ovat edelleen paikoin poikki. Puhelimet eivät toimineet, sähkötolpat olivat kaatuneet ja sähköjohdot ratkaisemattomissa solmuissa.

Se tarkoittaa myös sitä, että ihmiset eivät ole päässeet ilmoittamaan, ovatko he kunnossa tai onko joku kadonnut.

Tiet Beiraan olivat poikki. Ensimmäisinä ulkopuolisina sunnuntaina paikalle tuli muutama avustusjärjestö. Punaisen ristin ensimmäisen arvion mukaan 90 prosenttia Beirasta oli täysin tuhoutunut. Tämä numero jatkaa yhä leviämistään.

Kun itse tulin tiistaina lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen paikan päälle, Beira näytti vielä konfliktialueelta. Sade ja tuuli jatkoivat kaupungin riepottelemista. Lentokone pääsi laskeutumaan vasta kolmannella yrityksellä. Lentokentän kyltissä luki portugaliksi “Aeropo Inte nacoional B ira.”

Katto vuoti eikä sähköjä ollut. Matkatavarahihnan edessä oli komea lätäkkö. Lentokonehalli oli lähes romahtanut. Majoituin avustustyöntekijöiden kanssa hotelliin, jossa käytävät olivat kosteat ja homeenhajuiset, ja useamman huoneen katto oli romahtanut.

Keskiviikkona päivällä sade lakkasi hetkeksi. Katujen siivoaminen pääsi nopeasti vauhtiin.

Vaikka 90 prosenttia Beirasta ehkä oli vaurioitunut, väite, että kaupunki olisi lähes täysin tuhoutunut ei yksinkertaisesti ollut totta. Annettakoon anteeksi, että ensimmäinen arvio ei pitänyt paikkaansa. Tilannetta ja katastrofin laajuutta oli todella vaikea hahmottaa, myös paikan päällä.

Kaupunki tarvitsee todella paljon korjausta, mutta alusta sitä ei tarvitse rakentaa. Monen elämä on muuttunut peruuttamattomasti, mutta se jatkuu kuitenkin.

Mutta oliko edes pakko heittää se 90 %? Sillä saa tietenkin huomiota, se on helposti ymmärrettävä ja havainnollistaa konkreettisesti tuhon laajuutta. Paitsi että se ei ollutkaan totta.

Tuho maaseudulla on asia erikseen. Siellä suurin osa ihmisistä asuu savesta tai tiilestä tehdyissä taloissa ja viljelee maata. Sadonkorjuu oli ovella, mutta nyt pellot ovat veden alla tai huuhtoutuneet pois ja ruokaturva on vaarassa.

Beirassa ilmoitettiin lauantaina ensimmäisistä koleratapauksista. Näin todella heikossa kunnossa olevia vastasyntyneitä vauvoja, joiden kodittomiksi jääneet vanhemmat olivat hakeneet turvaa Beiran kouluista. Ruokaa ja vettä ei ollut, vessoista puhumattakaan.

Maaseudunkin tuhoista olisi herkullista spekuloida vaikka mitä. Mutta koska emme vielä tiedä, on parempi pysyä faktoissa. Kuolleita on tähän asti virallisesti 417.

Hätä, suru ja epätoivo ovat tarpeeksi suuria Mosambikissa ilman, että tarvitsee liioitella tuhon laajuutta. Se vain syö uskottavuutta.

Ja kuolonuhrien määrästä riippumatta, Mosambik tulee tarvitsemaan apua vielä pitkään.

Lue lisää:

Tällaista apua Suomi toimittaa myrskyn runtelemaan Mosambikiin: "Osalle alueista päästään vain helikoptereilla"

50 vuotta sitten teiniliittolaiset keräsivät Mosambikille avustuksia taksvärkkinä – Nyt samat henkilöt kerävät rahaa hirmumyrskyn uhreille

Amina oli päiviä veden saartamana Mosambikissa, kunnes kalastaja vei perheen turvaan – Pelastaja: “Emme ole vieläkään tajunneet katastrofin laajuutta”

"Jokainen fiksu ihminen auttaa lähimmäistä" - mutta ehtiikö apu perille? Entä väärinkäytökset? Auttamisen ammattilaiset vastaavat

Kartta näyttää, mistä Mosambikin tulvakatastrofissa on kyse – Ylen toimittaja Beirasta: Vesi on laskussa, mutta toivo hiipuu

Tuhansia pelastettu Mosambikissa, mutta hätä on yhtä syvää kuin lieju – Ylen toimittajan kuvakooste Beirasta

Suomi on tukenut syklonin runtelemaa Mosambikia vuosikymmeniä, mutta säähavaintojärjestelmän kehitystyö loppui leikkausten takia