Konsta Heikkilä joi avioliittonsa ja uransa ministeriössä – Raitistumisen jälkeen hän ihmetteli, miksi kaikki eivät saa samaa hoitoa kuin hän

Minnesota Kainuu ja A-klinikka Oy yhdistivät voimansa tarjotakseen parempaa hoitoa päihdeongelmaisille.

päihdehuolto
Konsta Heikkilä
Konsta Heikkilä halusi raitistumisensa jälkeen parantaa suomalaisten mahdollisuuksia päästä haluamaansa päihdekuntoutukseen. Mimmi Nietula

Konsta Heikkilä tiesi jo teini-ikäisenä, että juominen oli hänen juttunsa. Alkoholin käyttö oli alusta asti runsasta ja lähes pakonomaista. Kuten suuri osa alkoholisteista, hän opiskeli ja kävi töissä sairauden kehittyessä pahemmaksi. Heikkilä työskenteli eduskunnassa Ilkka Kanervan erityisavustajana sekä monissa muissa tehtävissä ministeriöissä.

Lopulta alkoholismi alkoi näkyä vahvasti virkamiehen arjessa. Vaimo ja kaksi lasta muuttivat pois, töissä alkoi olla poissaoloja viinan takia ja lopulta Heikkilä irtisanoutui työstään.

– Ajattelin, että pidän välivuoden ja teen väitöskirjan loppuun. Lopulta join koko vuoden, Heikkilä kertoo.

Olisin käyttänyt saman määrän rahaa päihteisiin muutamassa kuukaudessa.

Konsta Heikkilä

Heikkilä yritti lopettaa juomisen alkoholikatkaisujen avulla, mutta ei saanut niistä apua. Lopulta hän päätyi Minnesota-mallin päihdehoitoon Hämeenkoskelle.

– Olin fyysisesti ja henkisesti väsynyt juomiseen ja tiesin, että jotain pitää tehdä.

Hoito oli Heikkilälle uuden elämän alku.

Raitistumisensa jälkeen hän alkoi pohtia suomalaisen päihdehuollon ongelmakohtia. Hän piti käsittämättömänä tilannetta, jossa Minnesota-mallin päihdekuntoutukseen pääseminen voi riippua täysin ihmisen kotipaikkakunnasta. Kaikki Suomen kunnat eivät myönnä maksusitoumuksia Minnesota-mallin hoitoon.

– Yhteiskuntatieteiden maisterina mietin, miten on mahdollista, että usein tällaiseen hoitoon pääsee vain maksamalla sen itse, nykyään Minnesota Kainuun toimitusjohtajana toimiva Heikkilä sanoo.

Uusi hoito yhdistää kaksi toimivaa keinoa

Päihderiippuvaisten erilaisten hoitomuotojen toimivuudesta on vain vähän vertailevaa tutkimusta. Sekä A-klinikan edustajat, Heikkilä että päihdehoitoon perehtyneet asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei ole olemassa yhtä oikeaa päihdekuntoutusta. Minnesota-hoitoon kuuluva nopea täysraitistuminen ei ole oikea vaihtoehto kaikille.

Päihdehoidon asiantuntijoiden mukaan on tärkeää, että päihdeongelmainen pääsee hoitoon, joka motivoi. A-klinikan toimitusjohtajan ja lääketieteellisen johtajan Kaarlo Simojoen mukaan on tärkeää kuunnella riippuvaisen omia toiveita siitä, millaiseen hoitoon tämä haluaa. Se voi olla merkittävä tekijä hoidon onnistumisessa.

Raitistumiseen ohjaava sisustustaulu
Minnesota Kainuun hoitokeskuksen seinällä roikkuva taulu näyttää vilauksen päihdekuntoutujan mielenmaisemasta. Mimmi Nietula / Yle

Kun Konsta Heikkilä oli pohtinut pitkään päihdehuollon tilannetta, hän päätti tavata Minnesota Kainuun perustajat ja kertoa ajatuksistaan. Hän alkoi työskennellä Minnesota Kainuussa ja aloitti keskustelut yhteistyön mahdollisuudesta A-klinikan kanssa. Kävi ilmi, että A-klinikalla oli paljon samoja ajatuksia Heikkilän kanssa.

Puoli vuotta keskustelujen jälkeen, tämän vuoden helmikuussa, Minnesota Kainuu ja voittoa tavoittelematon järjestö A-klinikka aloittivat yhteistyön, jonka tarkoituksena on luoda kokonaisvaltainen ja pitkäkestoinen hoitoketju päihderiippuvuuden hoitoon.

– Tämä on sitä paljon puhuttua palvelujen integraatiota parhaimmillaan, Minnesota Kainuun toimitusjohtaja Heikkilä sanoo.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun A-klinikka tekee tiivistä yhteistyötä Minnesota-hoitokeskuksen kanssa. Yhteistyön ansiosta henkilö voi esimerkiksi käydä ensin läpi huumevieroituksen ja jatkaa sen jälkeen toipumista Minnesota-mallin psykososiaalisessa kuntoutuksessa.

Aiemmin tilanne on ollut pitkälti joko lääkkeet tai terapia.

Kaikille toimivaa hoitoa ei ole

Sekä Konsta Heikkilä että A-klinikka Oy:n aluepäällikkö Antti Immonen ovat yhtä mieltä siitä, ettei tämäkään hoitoketju ole täysin varma tapa raitistua.

– Kyllähän fakta on se, että tämänkin hoidon jotkut jättävät kesken ja retkahtavat. Sata prosenttisesti toimivaa hoitoa ei ole. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että pitkäaikainen psykososiaalinen hoito on erittäin toimivaa, Heikkilä sanoo.

Minnesota Kainuussa hoito maksaa noin 7 000 euroa. Noin puolet asiakkaista saa rahoituksen hoitoon kunnalta. Hinta saattaa kuulostaa hurjalta, mutta Heikkilän mukaan hoito on kuitenkin halvempaa kuin hoitamatta jättäminen – puhumattakaan jatkuvasta katkaisukierteestä.

– Olisin käyttänyt saman määrän rahaa päihteisiin muutamassa kuukaudessa. Pidän sitä halpana hintana uudesta, onnellisesta ja itseni näköisestä elämästä, Heikkilä sanoo.

"Tämä on prosessi, jossa opitaan elämään raittiina"

Konsta Heikkilä

Eerolla (nimi muutettu) on takanaan 25 vuoden sekakäyttöputki, kolme huumekatkaisuhoitoa ja huumausaineiden korvaushoitoa sekä kymmeniä alkoholikatkaisuhoitoja, mutta mikään ei saanut miestä raitistumaan. Minnesota Kainuuseen Eero päätyi noin puoli vuotta sitten.

– Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä tämä, kun kaikki muut yritykset olivat epäonnistuneet. En keksinyt enää mitään muuta vaihtoehtoa. Ei minulla ollut uskoa tähän.

Eeron nimi on muutettu aiheen arkaluontoisuuden takia. Henkilöllisyyden paljastaminen voisi vaikeuttaa kesken olevaa kuntoutusta.

Ongelmia käsitellään eristyksissä

Eeron hoito kestää yhteensä vuoden. Hoito alkoi kuukauden intensiivijaksolla, jonka tarkoituksena oli raitistua ja löytää motivaatio raittiiseen elämään. Intensiivijaksolla päivät koostuivat kahdeksan tunnin terapiasta, jonka lomassa päivä täyttyy täysin arkisista asioista.

– Tämä on prosessi, jossa opitaan elämään raittiina, Konsta Heikkilä kertoo.

Vaikka intensiivijaksolla on esimerkiksi rajoitettu kännyköiden käyttöä ja liikkumista, ei eristämisestä voi Heikkilän mukaan puhua. Hoidosta saa käydä kaupassa sekä läheisissä AA- ja NA-kokouksissa. Ovet eivät ole lukossa, eikä ikkunoissa ole kaltereita.

– Täällä minimoidaan häiriötekijät ja annetaan mahdollisuus keskittyä yhteen ainoaan asiaan, eli itsensä hoitamiseen.

Halukkuus tällaiseen yhteistyöhön on ollut tähän mennessä hyvin pientä.

Antti Immonen

Minnesota-mallissa myös läheiset ovat avainroolissa. Intensiivijakson aikana järjestetään läheisviikonloppu, johon kutsutaan kaikki päihderiippuvaisen läheiset. Tilanne, jossa läheiset voivat kertoa kokemuksiaan ja tunteitaan päihderiippuvaiselle suoraan, on yksi hoitomuodon kulminaatiopisteistä. Läheiset saavat halutessaan osallistua myös jatkohoitoon.

Eero saapui Minnesota Kainuuseen Hyrynsalmen Moisiovaaralle suuren ennakkoasenteen kanssa eikä uskonut, että lääkkeettömästä hoidosta olisi hänelle minkäänlaista apua. Kahdessa viikossa, fyysisten vieroitusoireiden hieman hälvettyä tilanne muuttui. Eero kokee, että vertaistuki ja hoitolaitoksessa vallitseva luottamuksen ilmapiiri motivoivat häntä.

– Alkoi tulla uskoa tähän hoitoon ja aloin olla vastaanottavaisempi terapialle. Näin samalla, kuinka hoito alkoi toimia potilaskavereille. Nyt en epäile enää yhtään, etteikö tämä toimisi, Eero sanoo.

Erimielisyydet laitettiin sivuun

A-klinikka Oy:n aluepäällikkö Antti Immosen mukaan päihdelääketieteen ja Minnesota-mallisen psykososiaalisen kuntoutuksen yhdistävää yhteistyötä olisi ollut syytä toteuttaa aikaisemminkin. Yhteistyötä on ollut vaikea käynnistää laajemmin, sillä Suomessa ei ole olemassa Minnesota-hoidon tai AA:n kattojärjestöjä, joiden kautta yhteistyötä olisi voitu jouhevasti järjestää.

– Myös halukkuus tällaiseen yhteistyöhön on ollut tähän mennessä hyvin pientä. Olemme kuulleet Minnesota-hoitoloiden puolelta kärkeviäkin kommentteja siitä, mikä hoito on oikein ja mikä väärin, Immonen sanoo.

– En näe järkeä siinä, että toisaalla on päihdelääketiede ja toisaalla vertaistukeen perustuva kuntoutus. Nämä ovat toisiaan täydentäviä toimintoja, Konsta Heikkilä sanoo.

Päihderiippuvainen koiransa kanssa
Eero on ollut päihderiippuvainen vuosia. Nyt hänestä tuntuu, että voisi viimein raitistua. Hoidossa yksi suurimmista tukipilareista on oma koira

Immosen mukaan kunnissa olisi tärkeää luoda hyvä yhteistyö eri hoitomuotojen välille, eikä valita yhtä tiettyä hoitomuotoa, jota toteutettaisiin kaikkien asiakkaiden kanssa.

Eerolla on jäljellä vielä puolet päihdekuntoutusjaksostaan. Hän uskoo löytäneensä parhaan mahdollisen hoidon Moisiovaaralta.

– En tiedä sopiiko tämä kaikille, mutta minulle tämä on ainoa oikea hoito. Parempaa en olisi voinut toivoakaan.

Lääkkeet ja terapia? Vai ainoastaan toinen? Miten päihdekuntoutusta pitäisi mielestäsi kehittää Suomessa? Voit keskustella aiheesta jutun keskusteluosiossa kello 22.00 saakka.