"Selkokieli on sisäänheittäjä lukemisen maailmaan" – selkokielisiä julkaisuja tarvitaan koko ajan enemmän

Selkokirjailija Sanna-Leena Knuuttila haluaa nostaa selkokirjallisuuden arvostusta.

selkokieli
Selkokirjailija Sanna-Leena Knuuttila
Sanna-Leena Knuuttila on kirjoittanut kaksi Suomen sota-aikaan sijoittuvaa kirjaa.Terhi Varjonen / Yle

Laihialainen Sanna-Leena Knuuttila on harvinaisuus kirjailijapiireissä. Hän on selkokirjailija, joita Suomessa on todella vähän. Aktiivisesti pelkästään selkokielistä tekstiä tuottavia kirjailijoita on arvion mukaan vajaa parikymmentä.

Knuuttilalle selkokirjallisuuden ja selkokielen merkitys valkeni, kun hän toimittajana teki juttua kehitysvammaisesta pojasta ja hänen perheestään. Knuuttila päätyi silloin ensimmäisen kerran Selkokeskuksen nettisivuille.

Selkokirjoja
Selkokirjoja lainataan kirjastoista koko ajan enemmän.Terhi Varjonen / Yle

– En ollut aiemmin koskaan kuullutkaan selkokielestä ja mietin, että kuka sitä tarvitsee ja mikä tämä kieli oikein on. Lainasin kirjastosta selkokirjoja ja -oppaita ja hurahdin siihen täysin! Kun minulla on kirjoittamisen taito, niin haluan kirjoittaa kirjoja, jotka on tarkoitettu meille kaikille, sanoo Knuuttila.

Selkeää ja kronologista

Kirjoittaminen lähtee selkokielisten kirjojen kohdalla samalla tavalla liikkeelle kuin yleiskielellä kirjoittamisessa. Ideoinnista tietenkin lähdetään ja aiheen taustat ja faktat selvitetään. Henkilöhahmoja mietitään ja tapahtumia. Mutta sitten työskentely muuttuu.

– Ruvetaan miettimään mitä tästä kaikesta materiaalista on tarpeen kertoa. Jätetään vain olennaiset henkilöt tekstiin. Juonikuvio on selkeä ja se etenee kronologisesti. Ja rakennetaan hyvin selkeä runko, listaa Knuuttila.

Jäljelle jää kuitenkin se tärkein. Tarina, jonka on oltava yhtä koukuttava ja kiinnostava kuin se olisi yleiskielelle kirjoitettu.

Kirjan kansi
Ne lensivät tästä yli on ilmestynyt vuonna 2017. Se on Knuuttilan esikoisteos.Jarkko Heikkinen / Yle

Naisen tarina

Knuuttilalta on ilmestynyt tähän mennessä kaksi selkokielistä romaania: Ne lensivät tästä yli (2017) ja Minä odotan sinua (2018). Kirjojen tapahtumat sijoittuvat Suomen sotien aikoihin ja näkökulmana on kotirintamalle jääneet naiset. Kirjat kertovat Hilkan tarinaa.

Aihevalintaansa Knuuttila perustee sillä, että sotahistoria ja sotakertomukset ovat useimmiten miesten historiaa, mutta kotirintaman tapahtumat ja naisten tilanne jää usein varjoon.

– Halusin kertoa suomalaisen naisen merkittävän historian selkokielellä, koska naisen historia ei saa jäädä keneltäkään varjoon ja halusin sen kirjoittaa selkokielelle. Silloin se avautuu kaikille lukijoille, sanoo Knuuttila.

Kirjallisuutta, viranomaisjulkaisuja ja mediatekstejä

Suomessa on Selkokeskuksen arvion mukaan jo 750 000 henkilöä, jotka eivät pärjää kunnolla yleiskielellä.

Määrä on Selkokeskuksen kehittämispäällikön Leealaura Leskelän mukaan kasvanut muutamassa vuodessa nopeasti. Samalla tarve selkokielisestä luettavasta on kasvanut.

– Esimerkiksi maahanmuuttajille selkokieli voi olla hyvänä apuna kielen oppimiselle. Sitten on vanhempaa väestöä, joilla on esimerkiksi muistisairautta. Myös kehitysvammaisten ja autismin kirjon henkilöissä on sellaisia, jotka hyötyvät selkokirjoista. Mutta tietenkään ei voi sanoa, että koko ryhmä, vaan osa heistä, kertoo Leskelä.

Kirjallisuuden lisäksi olisi tärkeää, että esimerkiksi eri viranomaisten julkaisut olisivat selkokielellä.

Mohor Banerjee
Elise Tykkyläinen / Yle

Intiasta noin vuosi sitten Suomeen tullut Mohor Banerjee kertoo, että hän on ymmärtänyt esimerkiksi verottajan selkokieliset tekstit, mutta normisuomeksi hän ei olisi niitä ymmärtänyt.

– Olen opiskellut kymmenen kuukautta suomea ja olen lukenut selkokielisiä kirjoja ja artikkeleita. Suomen kieli on vaikea, mutta selkokielen avulla voin pärjätä arjessa, kertoo Banerjee.

Banerjee on lukenut muun muassa satuja, selkouutisia ja selkosanomia. Suomen historiasta hän on lukenut yhden selkokielellä kirjoitetun kirjan.

– Ilman selkokieltä olisi mahdotonta opiskella suomea, arvelee Banerjee.

"Kirjallisuus kuuluu meille kaikille"

Sanna-Leena Knuuttilan suunnitelmissa on jatkaa oman sarjansa kirjoittamista ainakin vielä yhden kirjan verran. Kolmas kirja liittyy kiinteästi Knuuttilan Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen opintoihin, joten teos ilmestyy vasta ensi vuonna.

Voisiko Knuuttila kuvitella tekevänsä kirjoistaan yleiskieliset versiot?

– En. Tähän kysymykseen olen joutunut vastaamaan monta kertaa, mutta perustelen aina sillä, että kirjallisuus kuuluu meille kaikille. Kulttuuri kuuluu meille kaikille. Haluan puhua selkokielestä ja selkokielisestä kirjallisuudesta, että niiden arvostus nousisi Suomessa, sanoo Knuuttila.

Sanna-Leena Knuuttila
Sanna-Leena Knuuttila haluaa, että kaikentasoisille lukijoille olisi laadukasta luettavaa.Jarkko Heikkinen / Yle

Usein selkokirjat mielletään pelkästään erityisryhmien kirjoiksi. Näin se ei kuitenkaan ole. Knuuttila itse pitää ajatuksesta, että selkokirja saattaa saada lukemiseen ja kirjallisuuteen nuivemmin suhtautuvankin innostumaan kirjallisuudesta.

– Selkokieli on sisäänheittäjä lukemisen maailmaan. Sitten kun lukeminen tulee tutuksi tällaisessa miellyttävässä ympäristössä, voi sitä tekstinymmärrystä laajentaa sitten asiatekstien puolelle, neuvoo Knuuttila.