Yritykset kosiskelevat kuluttajia nollaamalla päästöjään, mutta kuluttajan on vaikea tietää ovatko ilmastotoimet todellisia

Energiankulutuksen lisäksi oluenteon hiilijalanjälki syntyy ennen kaikkea veden käytöstä ja raaka-aineista.

hiilijalanjälki
Olutpurkkeja lavalla Tornion panimolla.
Tornion panimo tavoittelee toiminnassaan hiilineutraaliutta. Keinoina on siirtyminen vihreään tuuli- ja aurinkosähköön, sekä esimerkiksi kierrätettävien ja vähämuovisten pakkausmateriaalien käyttö.Antti Heikinmatti / Yle

Yritykset voivat korostaa ympäristövastuullisuuttaan esimerkiksi julistautumalla tavoittelevansa hiilineutraaliutta ja yhä useampi yritys myös tekee näin. Koska hiilineutraaliudelle ei ole kotimaisuudesta kertovan Joutsenlipun kaltaista yhteistä standardia, jää toimien merkittävyyden arviointi kuluttajan valveutuneisuuden varaan.

Osalle yrityksistä julistautuminen voi olla markkinointitemppu, osa saattaa tehdä hiilijalanjäljen pienentämiseksi töitä toden teolla. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran ilmastoratkaisujen projektijohtaja Janne Peljo arvioi, että tässäkin on menty viimeisen parin kolmen vuoden aikana eteenpäin.

– Nyt nähdään, että yritysten tavoitteet joko päästöjen vähentämisestä tai hiilineutraaliudesta ovat selvästi aiempaa strukturoidumpia ja niissä on selvästi aito tahtotila oman ilmastojalanjäljen pienentämiseen. Aikaisemmin tässä kentässä saattoi olla enemmän markkinointiaspektia, Peljo sanoo.

Kuluttajan kannalta todellisten toimien erottaminen markkinointikikoista voi olla vaikeaa.

– Kyllähän se yksittäisen kuluttajan näkökulmasta on aika vaikea tehtävä vaikkapa kaupan hyllyllä pohtia, että kumpi tuote vaikka samasta tuotekategoriasta on ympäristöystävällisempi, kun yksittäistä standardia tai leimaa ei ole, Peljo myöntää.

Hänen mukaansa pienetkään toimet eivät silti ole vailla merkitystä.

– Toki täytyy huomata, että täydellisen hiilineutraaliuden saavuttaminen on todella vaikeaa. Mielestäni on tosi hyvä, että yrityksillä on selkeät suunnitelmat päästöjen vähentämiseksi ja myös siihen, miten ne jäljelle jäävät päästöt hyvitetään ilmastolle.

Yksi hiilineutraaliuden tavoitteekseen kertova yritys on Tornion Panimo. Hallituksen puheenjohtajan Mikko Ahokkaan mukaan ympäristövastuu on otettu huomioon jo tehdasta suunniteltaessa, sillä esimerkiksi vierteen lämmittämiseen tarvittava höyry tuotetaan usein käytetyn maakaasun asemesta sähköllä.

Merkittävänä osana hiilijalanjäljen pienentämisessä on oluen teossa käytetty energia.

– Kaikki energia mikä käytetään keittämiseen ja jäähdyttämiseen on vihreää sähköä. Se tarkoittaa, että sähkö on tuotettu sekä tuuli- että aurinkoenergialla, kertoo Mikko Ahokas.

Mallasohraa Tornion panimo Oy:n hallituksen puheenjohtajan Mikko Ahokkaan kädessä.
Tornion panimon pääomistajan Sangen Oy:n toiveissa on saada pohjoiseen oma lähimallastamo, jossa jalostettaisiin Tornionlaakson ohraa. Tällä hetkellä maltaat tulevat Lahdesta.Antti Heikinmatti / Yle

Oma mallastamo pohjoiseen jo lähivuosina?

Merkittävä osa oluenvalmistuksen hiilidioksidipäästöistä syntyy raaka-aineista, erityisesti maltaasta. Tornioon mallastettu ohra saapuu Lahdesta, Viking Malts Oy:n mallastamolta.

Käytännössä tässä ei juuri ole Suomessa valinnanvaraa, sillä Viking toimittaa maltaat suurimmalle osalle suomalaisista pienpanimoista. Ainakin toistaiseksi.

Tornion panimon pääomistajan Sangen Oy:n yhtenä tavoitteena on nimittäin oman mallastamon saaminen Pohjois-Suomeen. Siellä jalostettaisiin Tornionjokilaaksossa viljeltyä mallasohraa torniolaisen oluen raaka-aineeksi.

– Mallastamon osalta me ollaan katsottu erilaisia sijoitusvaihtoehtoja ja tehty kannattavuuslaskelmia. Näyttäisi siltä, että tietynkokoiseen mallastamoon olisi teknistaloudellisia edellytyksiä, sanoo myös Sangen Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimiva Ahokas.

– Pidän erittäin todennäköisenä, että mallastamo tullaan rakentamaan Pohjois-Suomeen lähivuosien aikana.

Ympäristöystävällisiä prosesseja ja tekniikkaa käyttävä, luomuohraa jalostava mallastamo voisi edelleen pienentää merkittävästi pohjoisen pienpanimon hiilijalanjälkeä, uskoo Mikko Ahokas.

Ahokas on pohtinut myös vedenkierron tehostamista. Tällä hetkellä vettä kuluu yhtä olutlitraa kohti Torniossa noin seitsemän litraa. Toiveissa on, että vesijalanjälkeä saataisiin pienemmäksi kierrättämällä osa jätevesistä.

Mäskiä säiliössä Tornion panimolla.
Oluenvalmistuksen sivutuotteeksi jäävä mäski menee nyt villisioille, mutta siitä voitaisiin käyttää vaikkapa energiantuotantoon biokaasuna.Antti Heikinmatti / Yle

Kenen hyödyksi lasketaan kompensaatiot?

Oluenvalmistuksessa syntyy sivutuotteina tavanomaisten pakkausroskien lisäksi jätevettä ja mäskiä. Pakkausroskien vähentäminen on osa Tornion panimon tuotantoprosessia jo nyt. Mäskistä sen sijaan voisi tulla seuraava askel hiilitasapainon keikauttamiseen.

– Mäski menee tällä hetkellä villisioille, paikalliselle yrittäjälle, mutta siitä voitaisiin tehdä energiaa. Se voitaisiin toimittaa Gasumille, missä siitä voitaisiin tehdä biokaasua, Ahokas kertoo.

Omassa toiminnassa syntyvien hiilidioksidipäästöjen kompensoiminen on yksi tapa päästä laskennallisesti hiilineutraaliin toimintaan. Ihan yksiselitteistä sekään ei kuitenkaan ole, muistuttaa Janne Peljo Sitrasta.

– Jos nyt mietitään esimerkiksi sitä, että Gasum kertoo vähentävänsä päästöjään biokaasuntuotannolla ja panimo toimittaa sille raaka-ainetta kaasuntuotantoa varten. Kumman eduksi päästövähennys tässä tapauksessa lasketaan, kysyy Peljo.

Hiilineutraaliuden arviointiin tarvittaisiin työkalu

Ahokas ja Peljo ovat yhtä mieltä hiilineutraaliuteen liittyvän standardoinnin tarpeellisuudesta. Ympäristöalan konsulttina työskentelevän Ahokkaan mukaan laskentakaavoja ja dataa hiilijalanjäljen selvittämiseen löytyy jo kohtuullisen hyvin.

– Laskentamalleja löytyy paljon. Nykypäivänä pystytään kyllä laskemaan melkein minkä tahansa elintarvikkeen tai tuotteen hiilijalanjälki, ja niitä yhdistämällä voidaan laskea koko tuotteen hiilijalanjälki, Ahokas sanoo.

Janne Peljo muistuttaa, että kuntapuolella hiilineutraalien kuntien Hinku-verkoston käytössä on jo nyt hyviä työkaluja toiminnan hiilijalanjäljen arvioimiseen. Hinku-järjestelmä ei kuitenkaan sellaisenaan sovellu yrityskäyttöön.

– Uskon kyllä, että standardointi kehittyy kysynnän lisääntyessä. Sanotaan, että 2020-luvun puolivälissä meillä voi hyvinkin olla käytössä kansainvälinen standardi hiilijalanjäljen mittaamisessa, Peljo arvioi.

Mikko Ahokkaan mukaan ympäristövastuullisuudelle on laskettava myös taloudellinen merkitys. Pelkästään hyvällä omallatunnolla ei palkkoja makseta, mutta kuluttajien tietoisuuden lisääntyminen ympäristöasioissa antaa etua vastuullisesti toimiville yrityksille.

– Vastuullisuus on hyvä asia, mutta totta kai me haetaan myös bisnestä. Me halutaan olla edelläkävijä näitten asioitten suhteen, Ahokas sanoo.