Onko kaikki viisaus puoluejohtajilla? Valitsemme vaaleissa parlamentin, emme diktaattoria

Eduskuntavaaleista on jälleen muodostumassa lähinnä puoluejohtajien välinen kisa, kirjoittaa politiikan toimittaja Timo Seppänen.

eduskuntavaalit
Antti Rinne puoluejohtajien vaalitentissä maanantaina 25. maaliskuuta 2019.
SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli Ylen puheenjohtajatentissä viime maanantaina.Derrick Frilund / Yle

Puoluejohtajat ovat olleet lähestyvien vaalien vuoksi herpaantumattoman huomion kohteina jo puoli vuotta. He ovat kiertäneet syyskuun lopulta saakka uupumatta puheenjohtajatenteissä, paneelikeskusteluissa ja “pääministeritenteissä”.

Tilaisuuksia ovat isännöineet paitsi mediatalot myös useat etujärjestöt. Liki kaikki ovat asettaneet saman vaatimuksen: hiillostettaviksi ja toistensa kanssa kiistelemään on saatava puolueiden puheenjohtajat, jos suinkin mahdollista.

Näin tiedotusvälineet, etujärjestöt ja puolueet edistävät yksissä tuumin sitä, että politiikka henkilöityy yhä vahvemmin persoonien väliseksi kilpailuksi.

Kansalaiset eivät äänestä pääministeristä

Asetelmaa korostaa se, että eduskuntavaaleja on alettu kutsua pääministerivaaleiksi. Näin on käynyt, koska puolueet ovat sopineet, että vaaleissa eniten kansanedustajia saanut puolue on oikeutettu ensimmäiseksi hallitustunnustelijaksi.

Pääministerivaali on kuitenkin harhaanjohtava käsite. Kansalaiset eivät äänestä pääministeristä vaan kansanedustajista. Tästä huolimatta puoluejohtajat osallistuivat jo syksyllä ensimmäisiin “pääministeritentteihin”.

Osaan näistä tilaisuuksista oli kutsuttu vain niiden neljän eduskuntapuolueen johtajat, joilla on arvioitu olevan mahdollisuus nousta suurimmaksi puolueeksi.

Keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisi (siirryt toiseen palveluun)teettämänsä mielipidetiedustelun, jossa vastaajilta kysyttiin: “Kuka seuraavista puolueiden puheenjohtajista olisi mielestänne paras henkilö toimimaan Suomen pääministerinä?”

Vuoden alkupuolella vastaavan gallupin ovat tehneet Suomen Yrittäjät (siirryt toiseen palveluun)ja Lännen media (siirryt toiseen palveluun). Kyselyt herättävät paljon kiinnostusta, koska pääministerillä on nyky-Suomessa eniten henkilökohtaista poliittista valtaa. Uutiset kyselyiden tuloksista vahvistavat politiikan henkilöitymistä puoluejohtajiin.

Mitä ominaisuuksia mittaavat kuka olisi paras pääministeri -kyselyt?

Näissä kyselyissä kansalaisille tarjotaan punnittaviksi myös sellaisten puoluejohtajien nimiä, joilla ei mielipidetiedustelujen perusteella ole realistisia mahdollisuuksia nousta pääministeriksi.

Mitä seikkoja kansalaiset tällöin punnitsevat etsiessään vastausta kysymykseen, kuka olisi paras henkilö pääministeriksi? Arvioivatko he puoluejohtajan ammatillisia taitoja, hänen sympaattisuuttaan vai sitä, vastaavatko puoluejohtajan poliittiset tavoitteet heidän arvomaailmaansa?

Kysely voi mitata mitä tahansa noista asioista, mutta pääministerin valinnan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Helsingin Sanomien gallup osoitti, että vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto olisi kansalaisten suosikki pääministeriksi. Haaviston kannatus on paljon suurempi kuin hänen johtamansa puolueen kannatus.

Antti Rinteen kannatus puolestaan on pienempi kuin hänen johtamansa SDP:n kannatus. Rinne on silti yhä todennäköisin henkilö seuraavaksi pääministeriksi. Haavisto on vasta neljänneksi tai viidenneksi vahvin ehdokas, koska pääministerin paikka ratkeaa puolueen kansanedustajien määrän mukaan.

Kun tuollainen kysely toteutetaan aivan eduskuntavaalien alla, se saattaa vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen. Sympaattisimmiksi arvioitujen johtajien puolueiden vaalimenestys saattaa kohentua ja epämiellyttäviksi koettujen johtajien puolueiden äänisaalis heiketä.

Politiikan voimakas henkilöityminen johtaa siihen, että puoluejohtajan "pärstäkerroin" vaikuttaa paljon äänestystuloksiin. On syytä kysyä, onko se hyvä asia eduskuntavaalien kannalta.

Kaipaavatko suomalaiset diktaattoria?

Niin suuret tiedotusvälineet, etujärjestöt kuin puolueetkin vannovat demokratian nimeen. On kuitenkin syytä kysyä, edistääkö poliittisen elämän puoluejohtajakeskeisyyden vahvistaminen demokratiaa.

Kertooko tämä kehitys siitä, että me suomalaiset kaipaamme diktaattoria, joka päättäisi vaikeat asiat meidän puolestamme?

Tuskinpa. Kyse on pikemmin siitä, että puoluejohtajien merkitystä korostamalla on helpointa pitää yllä kansalaisten kiinnostusta politiikkaan.

Kaikki puolueen viisaus ei asu puheenjohtajan pääkopassa

Kansalaisten käsitys kunkin puolueen ideologiasta, imagosta, osaamisesta ja luonteesta määrittyy vuosi vuodelta enemmän puoluejohtajista syntyvien mielikuvien perusteella. Se synnyttää vääristyneen kuvan puolueista.

Harhaa voi kuvata kahdella yksinkertaisella kaavalla. 1) SDP ≠ Antti Rinne. 2) Antti Rinne < SDP. Kaavoihin voi laittaa minkä tahansa puolueen ja sen puheenjohtajan nimet, ajatus säilyy silti aina samana: Puolue on johtajaansa suurempi.

On selvää, että johtajan vaihdos muuttaa puolueen toimintatapaa ja poliittisia painotuksia. Esimerkiksi Jussi Halla-ahon johtama perussuomalaiset toimii eri tavoin, kuin puolue toimi Timo Soinin kaudella.

On kuitenkin syytä muistaa kaksi asiaa: puolueiden linjapäätökset syntyvät kollektiivisesti ja kaikki puolueessa oleva tieto ei asu puheenjohtajan kallossa. Jokaisen puoluejohtajan on viisasta turvautua joissakin asioissa asiantuntevampien puoluetovereiden ja virkakunnan tietämykseen.

Puoluejohtajat asettuvat kaikkitietävän rooliin

Tästä huolimatta puoluejohtajat ovat hyväksyneet itselleen ällistyttävän raskaan roolin. Esimerkiksi vaalitenteissä he yrittävät esiintyä kaikkitietävinä yli-ihmisinä, joilta voi vaatia vastausta mihin tahansa kysymykseen maan ja taivaan väliltä.

Vaikka vaalitenteillä on tarkoitus mitata muun muassa puoluejohtajien osaamista, niiden ei pitäisi muodostua knoppitiedon testeiksi. Tältä tentit kuitenkin hetkittäin vaikuttavat.

Silloin tällöin puoluepamput astuvat tenteissä ansaan ja esittävät faktoina hatusta vetämiään arvauksia, koska eivät halua paljastaa tietämättömyyttään.

Nokkelimmat poliitikot osaavat selvitä niistäkin tilanteista, joissa oman tietämyksen rajat tulevat vastaan. Poliitikon ammattitaitoon kuuluu kyky selvitä kovan paineen alla. Vaalitentit testaavat myös tuota taitoa.

Olisiko syytä testata pikemmin puoluetta kuin puoluejohtajaa?

Ylen tämänvuotisissa puoluejohtajatenteissä on käsitelty aina neljää eri teemaa.

Kun tenttien aihepiirit päätetään etukäteen, olisi mahdollista tentata joka teemasta kunkin puolueen parasta asiantuntijaa. Tällaista mallia voi mainiosti perustella aiemmin esitetyllä kaavalla: puolue > puheenjohtajansa.

Puoluejohtaja – pääministeri vallankin – voi työssään tukeutua suureen asiantuntijoiden joukkoon. Johtajan ei tarvitse itse tietää kaikkea. Hyvä johtaja kokoaa ympärilleen paljon itseään viisaampia ihmisiä.

Yle on jo ottamassa askeleen kohti edellä kuvattua mallia. Puolueet lähettävät piakkoin järjestettäviin ilmasto- ja työteemoja koskeviin vaalitentteihin juuri noihin kysymyksiin perehtyneet edustajansa.

Sekä puolueiden, etujärjestöjen että tiedotusvälineiden on syytä pohtia, edistääkö voimakkaasti puoluejohtajien roolia korostava vaalikampanjointi demokratiaa. Olisiko kampanjoinnin johtajakeskeisyyttä syytä määrätietoisesti vähentää?

Jos vastaus on kyllä, jäljelle jää vaikein kysymys: miten nykyisiä käytäntöjä pitäisi muuttaa?

Satunnainen vaalitarkkailija on juttusarja, joka kommentoi kampanjointia kevään eduskunta- ja eurovaaleissa.

Lue myös:

Satunnainen vaalitarkkailija: Seuraamme poikkeuksellista poliittista sirkusta: Suhmurointia, muunneltua totuutta ja takinkäännöksiä

Satunnainen vaalitarkkailija: Kansalaisten tuohtumus vanhustenhoidon ongelmista on oppositiolle oiva ase, sillä moni äänestää tunteella

Etsi ehdokkaasi Ylen vaalikoneella (siirryt toiseen palveluun)