Kysyimme suomalaisten työunista: Vastauksissa näkyy stressi – tutkijan mukaan painajaisunien määrä on lähtenyt kasvuun 2000-luvulla

Unitutkija yllättyi unien negatiivisista sävyistä.

painajaiset
Nukkuja näkee painajaista
Yle

"Kamera on mukana ja olen suuressa, huikeassa seikkailussa. Teen töitä ja tunnelma on positiivinen." Näin kuvailee lehtikuvaajana liki 30 vuotta toiminut Henry Rantaniemi tyypillisiä työuniaan ennen 2000-luvun puoliväliä. Sitten työpaikalla tuli henkilöstöongelmia ja unien laatu muuttui.

– Kamera alkoi hävitä unissani. Hain jatkuvasti kameraani, ja koko unen ydin oli kameran löytäminen.

Kamera on lehtikuvaajan tärkein työväline ja se toimii välikappaleena kuvaajan ja maailman välillä. Rantaniemi on tulkinnut kameran häviämisen unissaan niin, että hän olisi kaivannut jotain välikappaletta itsensä ja työpaikan ongelmien väliin.

Nyt Rantaniemi on ollut eläkkeellä puoli vuotta, mutta silti työasiat tunkeutuvat uniin aika ajoin. Koko työuran ajan työtehtävät lisääntyivät ja monimutkaistuivat, ja paine kasvoi. Pari vuotta ennen eläkeikää Rantaniemi jäi työttömäksi. Se aiheutti entistä kovemman stressin ja seurauksena oli painajaisia. Kameran katoamisen lisäksi Rantaniemi näki toistuvasti unia, joissa hän on alasti.

– Olin jossain hässäkässä mukana töissä ja aika usein havaitsin lopulta olevani yleisellä paikalla alastomana ja toivoin, ettei kukaan sitä huomaisi, Henry Rantaniemi kuvailee.

Rantaniemi ei ole painajaisineen yksin, sillä Turun yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista aikuisista noin puolet näkee ainakin kerran kuussa painajaisia.

Hankalaksi muuttunut yöelämä

Turun yliopiston tutkijatohtori Nils Sandman on tutkinut painajaisunia nykypäivästä 1970-luvulle asti. Kun sotaveteraanit poistuivat tutkimuksesta, myös painajaisunia näkevien määrä väheni.

– Rintamalla olleet veteraanit näkivät kolme kertaa enemmän painajaisia kuin miehet jotka eivät osallistuneet sotaan, Nils Sandman kertoo.

2000-luvulta lähtien painajaisunia näkevien määrä on jälleen lähtenyt kasvuun. Sandman puhuu yöelämän hankaloitumisesta viime vuosikymmeninä.

– Ihmiset ovat alkaneet nukkua huonommin, heillä on enemmän unettomuutta ja satunnaisia painajaisia on myös hiukan enemmän.

Tutkittua tietoa nukkumisen hankaloitumiseen johtuvista syistä ei ole, mutta Sandmanin mukaan on todennäköistä, että nämä asiat liittyvät yhteiskunnan muuttumiseen. Älykännyköitä räplätään tämän tästä, jopa yöllä.

– Yhteiskunta on muuttunut stressaavammaksi, mutta yksi syy liittyy myös teknologian kehitykseen. Yöllä tietoa ja tapahtumia on saatavilla paljon enemmän kuin aiemmin.

Painajaisissa eksytään, myöhästytään tai ollaan alasti

Painajaiset kertovat psyykkisestä kuormituksesta, joka voi johtua monista eri asioista. Työ on yksi merkittävä kuormitusta aiheuttava asia. Yle kysyi netissä, millaisia työunia ihmiset näkevät. Vastauksia tuli liki 300. Unitutkija Nils Sandman yllättyi vastauksissa kerrottujen työunien negatiivisesta sävystä.

– Uniin tulee sellaisia asioita, jotka ovat ihmiselle emotionaalisesti merkityksellisiä. Työ näyttäisi olevan tunnepohjaisesti merkityksellistä yleensä silloin, kun se on stressaavaa. Tästä syystä se näyttäytyy unissa negatiivisena.

Olen opettajana koulussa, jossa jokainen oppitunti pidetään eri luokassa. Se muistuttaa suurta yläkoulu-lukio-yhdistelmää, jossa työskentelin ennen. Kävelen valtavat mapit ja paperipinot kainalossa ja etsin luokkaa, jossa oppitunnin pitäisi olla. Kello on sen verran, että tunti on jo alkanut. Kävelen ruokalan, erilaisten pihojen ja monien kerrosten läpi. Pyrin kohti kellarikerrosta. Joskus jopa löydän oikean luokan, mutta silloin tunti on jo päättymässä tai kaikki aika menee jonkin sotkun selvittämiseen enkä saa opetettua yhtään mitään. Usein joudun myös opettamaan biologiaa, josta minulla ei ole mitään tietoa enkä löydä oppikirjaa tai opettajan opasta tuekseni. Kurinpito on usein mahdotonta ja työrauha olematon näissä unissa. (Opettaja)

Työpisteeni on toisessa päässä tehdasta johon olen matkalla. En koskaan löydä perille, jos pääsen perille ei löydy työkaluja, silloin tunnen samaa riittämättömyyttä kuin ollessani vielä töissä.

Eläkkeellä oleva metallialan työntekijä

Olen myöhässä vihkimisestä tai hautajaisista, paperit ovat sekaisin, tulen ihmisten eteen vain osittain pukeutuneena, en ole valmistautunut enkä muista nähneeni esim. vihkiparia koskaan ennen. Alan puhua mitä sattuu. Todellisuudessa siis tapaan vihkiparin hyvissä ajoin ja keskustelemme perinpohjaisesti. Vaan ei unissa. Unohdan nimet, alan puhua mitä sattuu, saatan sanoa jotakin ihan pölhöä. Onneksi unet yleensä loppuvat aika lyhyeen, enkä näe niitä kovin usein. (Seurakunnan pappi)

Sandman löysi työunikyselyn vastauksista toistuvia teemoja, jotka ovat tutkimusten mukaan yleisimpiä painajaisteemoja ylipäätään. Näitä ovat eksyminen, myöhästyminen ja alasti julkisella paikalla oleminen.

Huomaan töissä olevani vääränlaisissa vaatteissa, esimerkiksi yöpaidassa tai ilman pitkiä housuja. Tai kokonaan ilman vaatteita. Tai tajuan jossain muualla, että olen unohtanut mennä töihin enkä ole ilmoittanut esimiehelle mitään, tulee hirveä paniikki. Joskus oppilaat tulevat uniin, yleensä ihan sellaisina kuin oikeastikin ovat, vaikka uni ei muuten liittyisi kouluun. (Opetusala)

Minulle on työ ollut aina tärkeätä. Työurani alkoi ammattikoulun jälkeen -65, silloin työtä oli paljon. Nyt kohta kymmenen vuotta eläkkeellä, silti näen viimeisestä työpaikasta unta noin kerran, pari kuukaudessa. Uni ei ole painajainen, johon heräisin hikisenä tai tuskallisena. Uni on suurin piirtein samanlainen. Olen siis tehdashallissa jossa muutama tuttu kaveri. Työpisteeni on toisessa päässä tehdasta, johon olen matkalla. En koskaan löydä perille, jos pääsen perille ei löydy työkaluja, silloin tunnen samaa riittämättömyyttä kuin ollessani vielä töissä. Kun jäin eläkkeelle 63-vuotiaana ajattelin, että olisi pitänyt pystyä enempään. (Eläkkeellä oleva metallialan työntekijä)

Tavallisimmin olen alasti tai ylä/alaosattomissa ja toivon, ettei kukaan huomaa. Olen aina pahasti myöhässä enkä löydä luokkaani. Olen myös joutunut uudestaan lukion penkille ja havainnut, etten tajua mistään mitään, ja vain toivonut, että saisin pitää entiset arvosanani. Jos töissä on tapahtunut jotain erityisen stressaavaa, se saattaa tulla uniin lähes sellaisenaan. (Opetusala)

Sandman tulkitsee tällaisten unien kumpuavan vahvasti stressistä.

– Ihmiset, joilla on paljon työstressiä, näkevät unia joissa toistuvat tyypilliset painajaisille yleiset teemat, mutta tapahtumat sijoittuvat työpaikalle.

Usein näen unta, että kirjastossa on sulkemisaika, mutta ihmisiä vain vyöryy sisälle eikä kukaan kuuntele, vaikka kuinka huudan, että on sulkemisaika.

Kirjastotyöntekijä

Toinen kyselyn vastauksissa toistuva teema on kaaos.

Kun olin eläinkaupassa töissä, näin unia, että kalat karkaavat akvaarioista. Ne vain lähtivät parvena uimaan ilmassa kohti kattoa, johon en haavilla ylettänyt. Eläinkauppauran jälleen olen vuosia nähnyt unta, että palasin aina lauantaina tuuraamaan pitkän poissaolon jälkeen. Aina oli matelijat ja kalat hoitamatta, ties miten pitkään olleet ilman ruokaa. Kauhealla kiireellä piti alkaa vaihtamaan vesiä kaloille, antaa ruokaa ja hoitaa matelijoita. (Entinen eläinkaupan työntekijä)

Olen jo eläkkeelle jäänyt sotilasmuusikko ja edelleen näen unia esiintymistä konsertti-tilanteista,jossa lavalle tullessa sukat minulla on punaiset,vaikka pitäisi olla mustat ja niitä yritän sitten piilotella tuolin alla jottei ne näkyisi yleisölle. Myös on väärät nuottistemmat,tai unohdin stemmat kokonaan lavalle tullessa ja paljon muuta soittamiseen konsertti-tilanteista. (Sotilasmuusikko)

Usein näen unta, että kirjastossa on sulkemisaika, mutta ihmisiä vain vyöryy sisälle eikä kukaan kuuntele, vaikka kuinka huudan, että on sulkemisaika. Toinen usein toistuva uni on sellainen, että kirjastossa on aivan pimeää ja yritän epätoivoisesti löytää valokatkaisijan. Sitten kolmas tyyppi on sellainen, että yritän vastata asiakkaan kysymykseen, mutta en osaakaan käyttää tietokonetta, en millään löydä oikeaa kirjainta, vaikka kuinka yritän. Kuvaruudulle pamahtaa jotain aivan muuta, esim. elokuva, jota en millään saa pois näytöltä. Ihan super paras uni on kuitenkin ollut 1990-luvun alussa näkemäni uni. Siihen aikaa naputtelin päivät pitkät aineistorekisteriä ja siitä vissiin seurasi uni, jossa käsittelin Urho Kekkosen kirjoittamaa kirjaa "Oottako kuullu". Kirjan kannessa oli kuva entisajan sotilaasta, joka yks kaks lähtikin liikkeelle. (Kirjastotyöntekijä)

Jokin kasvitauti on tappanut kasvihuoneellisen salaattia yhdessä yössä. (Puutarhatyöntekijä)

Teen määräaikaisia työsuhteita ja aina ennen uuden työsuhteen alkua näen samankaltaisen unen: museoon, jossa olen töissä, virtaa hallitsemattomasti ihmisiä, joita kukaan ei rahasta tai laske. Esineetkin ovat vaihtuneet tai ne ovat väärissä paikoissa kuin kesken jääneen siivouksen jäljiltä. Unet eivät ole pelottavia, mutta kontrollin puute ahdistaa. Kävijämäärien tilastoiminen ja museokokoelman suojeleminen ovat kuitenkin tärkeimpiä ja perustavanlaatuisimpia tehtäviäni. (Museotyöntekijä)

Kokemus siitä, ettei ihmisellä ole kontrollia ympäristöönsä eikä hän pysty selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista, on Sandmanin mukaan yksi stressin määritelmistä. Se, että sinulta vaaditaan enemmän kuin sinulla on tai sinä osaat, on työstressin iso taustatekijä.

– Nämä asiat liittyvät työuupumukseen. Tällaiset unet saattavat paljastaa työstressin paremmin, kuin eksymiset ja myöhästymiset unissa.

Olen ottanut hoitaakseni/ vastuulleni joukon potilaita, jotka sijoitan outoon paikkaan, esim siivouskomeroon tai tyhjään kylpyhuoneeseen. Välittömästi unohdan heidät ja alan hoitaa muita hommia, joita riittää, loputtomasti. Yhtäkkiä, pitkän ajan kuluttua, muistan omat potilaani. Kauhun hiipiessä mieleeni menen katsomaan heitä ja löydän kasan ruumiita tai kuoleman kielissä olevia, usein pinottuna samaan vuoteeseen tai suihkulaverille. Tässä vaiheessa herään kauhun vallassa. Toinen vaihtoehto on, että unessa olen kokonaan tai osaksi alasti työpaikallani, yleensä kansliassa työkavereiden kanssa. Tiedostan asian yhtäkkiä ja alan vaivihkaa haalia jostain lakanoita ym. suojakseni. Kuvittelen, että muut eivät huomaa, vai huomaavatko? Olen lopulta aivan paniikissa ja suunnattoman häpeissäni tilanteesta - herääminen on valtava helpotus. (Sairaanhoitaja)

Minun odotetaan yhtäkkiä osaavan jotakin, josta ei ole hajuakaan. Esim. toimivan mongolian kielen tulkkina. (ICT-alan työntekijä)

Vaikka iso osa kyselyyn vastanneista koki työunensa negatiivisina tai ahdistavina, koetaan myös onnistumisia työunissa.

Unet liittyvät usein balettinäytöksiin. Tasapuolisesti näen sekä onnistumisunia, joissa lavalla saatetaan jopa lentää, että katastrofiunia, joissa askeleet pitää keksiä, ensi-illassa esiintymisvaatteet ovatkin vielä palasina ompeluasteella, lava on täynnä massiivisia kodinkoneita tai muuta outoa. Yleensä unissa esiinnyn itsekin, viime yönä olin keskiaikaisessa kirkossa tanssimassa dramaattisessa oopperakohtauksessa, mutta valtavan menestyksekkään soolon jälkeen iski totaalinen blackout ja myöhästyin kohtauksesta. (Baletinopettaja)

Pidetään hauskaa työporukalla. Yleensä tehdään jotain työstä poikkeavaa, kenties mahdotonta/kiellettyä puuhaa työpisteellä. Yleensä unista jää hyvä fiilis päälle (Muoviala, tehdastyö)

Tyypillisessä työunessa tapahtuu yleensä jotain absurdia ja hauskaa. Yleensä joku työkaveri tekee jotain täysin luontonsa vastaista tai esimiehet tekevät päätöksiä joita eivät yleensä koskaan oikeasti tekisi. (Apteekkiala)

Unissa myös tehdään asioita, joita ei tosielämässä ikinä uskallettaisi tehdä.

Kokoustilanteessa nousen ylös ja puhun suuni puhtaaksi. Sanat tulevat sujuvina nauhoina ulos ja kaikki huonosti käyttäytyneet ymmärtävät hävetä. Tällainen uni on voimaannuttava. (Terveysalan työntekijä)

Pidän voimakkaasti puoliani asioissa, missä koen olevani oikeassa. Korotan ääntäni ja sanon tyyliin suorat sanat työtovereilleni/ esimiehilleni. ( Olen töissä aika kiltti ja joustan ja sopeudun) Harvoin näen potilasasioista unta, tai tekemättömistä töistä. (Terveydenhoitoala)

Se, mihin unitutkija Nils Sandman kiinnitti vastauksissa huomiota, on työpainajaisten jatkuminen vielä senkin jälkeen, kun työpaikkaa on vaihdettu tai jääty eläkkeelle. Tilanteen muuttumisen jälkeen pitkään jatkuvat työpainajaiset Sandman luokittelee jopa traumaperäisiksi.

– Tällaisissa tapauksissa ihmisellä on todella negatiivinen tunne painajaisissa esiintyvää työtä kohtaan. Jos vuosien jälkeenkin näkee työpainajaisia, se kertoo siitä, että kuormitusta on ollut siinä työpaikassa aivan liikaa.

Unia voi muokata mukavammiksi

Henry Rantaniemi ei ole kokenut työpainajaisten häiritsevän valve-elämää koskaan. Niinpä hän ei ole kokenut tarpeelliseksi hakea apua painajaisiinsa edes silloin kun työstressi oli suurimmillaan ja painajaiset säännöllisiä.

Lääkepurkista apua painajaisuniin ei saa mutta psyykkisen kuormituksen vähentyessä myös painajaisunet yleensä helpottavat. Näin kävi myös Rantaniemelle eläkkeen myötä.

– Ennen näin työpainajaisia säännöllisesti, mutta nyt eläkekuukausien kuluessa unet ovat vähentyneet. Nykyään enää sattumanvaraisesti työasiat tulevat uniin.

Henry Rantaniemi
Antti Eintola / Yle

Uniaan voi opetella myös muokkaamaan. Turun yliopiston tutkijatohtori Nils Sandman kertoo maailmalla jo yleistyneestä, mutta Suomessa vielä tuntemattomasta terapiasta nimeltä imagery reheasal therapy.

Siinä jatkuvia, toistuvia painajaisia käsitellään valveilla ollessa niin, että niihin keksitään mukavampia piirteitä ja parempia loppuja. Lisäksi terapiassa tehdään rentoutusharjoituksia. Kun yö tulee ja painajaiset alkavat, ne eivät pelotakaan, koska ne ovat jo tuttu asia valvemaailmasta ja niihin on keksitty mukavampia piirteitä.

Henry Rantaniemi kokee elämänsä olevan nyt tasapainossa. Suhde valokuvaukseen on syventynyt eläkkeen tuoman vapauden myötä. Kameralaukku on myös pysynyt tallessa.

– Ihmisen pitää oppia katsomaan, että oppii näkemään. Unista saa välillä luovia ideoita valokuvaukseen. Joskus unessa otan aivan mielettömän hienoja valokuvia. Harmi, ettei ainakaan vielä ole keksitty sellaista bluetoohtia, jolla ne kuvat saisi tietokoneelle purettua, Rantaniemi nauraa.

Q&A eli kysymyksiä ja vastauksia

Ihmisillä oli Ylen työunikyselyssä mahdollisuus kysyä tutkijalta uniin liittyvistä asioista. Turun yliopiston tutkijatohtori Nils Sandman vastaa.

  • Miten parhaiten voisi unohtaa työt vapaa-ajalla? Onko parempi pitää kaksi erillistä vapaapäivää vai kaksi perättäistä?

Vastaus: Tämä ei varsinaisesti ole minun erikoisalaani, mutta Tampereen yliopistossa on tehty tutkimusta lomailusta. Heidän tutkimustuloksensa on, että lomailun hyvä vaikutus alkaa muutaman päivän jälkeen ja kestää loman jälkeen vain noin viikon. Eli olisi parempi pitää useampia lyhyitä lomapätkiä kuin yksi pitkä loma.

Stressin sietokykyä voi kasvattaa terveillä elämäntavoilla, liikunnalla ja tekemällä mukavia asioita. Työstressi syntyy usein siitä, että ihminen kokee, ettei hänellä ole vaikutusmahdollisuuksia ja resursseja siihen nähden mitä häneltä vaaditaan. Tästä voi yrittää puhua esimiehen kanssa.

  • Minkähän vuoksi näen unta alasta, jonka parissa vietin monta vuotta nuoruudestani? En mielelläni palaisi tuolle alalle, eli voisiko alitajuntani viestiä että ei kannatakaan.

Vastaus: Tämä asia nousi esille työunikyselyn vastauksissa useammassakin kohdassa. Työpainajaiset jatkuvat vielä senkin jälkeen, kun työpaikkaa on vaihdettu tai jääty eläkkeelle. Tilanteen muuttumisen jälkeen pitkään jatkuvat työpainajaiset voidaan määritellä jopa traumaperäisiksi. Tällaisissa tapauksissa ihmisellä on todella negatiivinen tunne painajaisissa esiintyvää työtä kohtaan. Jos vuosien jälkeenkin näkee työpainajaisia, se kertoo siitä, että kuormitusta on ollut siinä työpaikassa aivan liikaa.

  • Onko työunien näkeminen palautumisen kannalta haitallista? Voiko se vaikuttaa esim. hormonitasapainoon?

Vastaus: Jos työunet häiritsevät nukkumista, voi sillä olla vaikutusta palautumiselle. Nukkuminen on tärkeää palautumisen kannalta ja stressistä palautumiselle. Jos ihminen heräilee monta kertaa yössä unien vuoksi, on niillä silloin negatiivinen vaikutus. Mutta vaikka huonoja unia näkee ja nukkuu kuitenkin sen kahdeksan tuntia, en usko että sillä suurta vaikutusta on.

  • Miten saisin rauhoitettua itseni takaisin uneen, kun herään kiihtyneenä ja hikisenä painajaisesta?

Vastaus: Painajainen tulisi saada pois omasta mielestä. Sen voi kertoa jollekin tai kirjoittaa paperille, poistaa omasta työmuististaan. Tämä yleensä rauhoittaa mieltä kun se on jo käsitelty jotenkin. Jos on hyvin kiihtynyt olo, voi nousta ylös sängystä ja hetken tehdä jotain mukavaa, ja alkaa uudestaan nukkumaan.

Millaisia työunia sinä olet nähnyt? Oletko keksinyt keinoja työstressin vähentämiseen? Keskustelu avautuu tiistaina 9.4 klo 8.15 ja on auki klo 22 asti. Keskusteluun tarvitset Yle Tunnuksen.