"Ilman lastensuojelua olisin luultavasti kuollut" – Onni Westlundia auttoi 22 sosiaalityöntekijää, mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita

Lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret kertovat, minkä pitäisi muuttua Suomessa.

sosiaalityöntekijät
Onni Westlund
Onni Westlund haluaa, että sosiaalityöntekijät eivät vaihtuisi niin usein. Jussi Mansikka / Yle

Onni Westlund oli kaksivuotias, kun hän pääsi ensimmäisen kerran lastensuojelun asiakkaaksi. Onni Westlundin sanoin nimenomaan pääsi, eikä joutunut.

– Ilman lastensuojelua olisin luultavasti kuollut, nyt 27-vuotias Onni Westlund sanoo.

Westlund ei ollut välittömässä hengenvaarassa, mutta ilman sosiaalityöntekijöiden puuttumista hän olisi kasvanut turvattomassa ympäristössä ja tehnyt luultavasti vääriä ratkaisuja.

– Jo ennen kouluikää poltin röökiä, join kaljaa ja tein rötöksiä.

Sijaisperheitä ja kotiutumisyrityksiä

Tamperelaisen Westlundin isä kuoli auto-onnettomuudessa, kun poika oli vain kaksivuotias.

– Sen jälkeen äiti haki lastensuojelun avohuollosta apua meille, koska hänellä oli kaksi pientä lasta ja mielenterveydessä haasteita.

Kotiin saatu apu ei riittänyt, ja Onni Westlund oli viiden vanha, kun hän meni sijaisperheeseen ensimmäisen kerran. Muutaman kuukauden kuluttua hän palasi kotiin, kunnes edessä oli taas uusi sijaisperhe.

Äidin luo palaaminen ei onnistunut taaskaan ja pojat muuttivat kolmanteen sijaisperheeseen.

Sen jälkeenkin edessä oli vielä useita kotiutumisyrityksiä, kunnes veljekset päätettiin vuonna 1999 huostaanottaa.

– Menimme päivystysperheen luo, jossa meidän piti olla vain vähän aikaa, mutta lopulta olimme yli vuoden. Sitten pääsimme ihanaan sijaisperheeseen, jossa olin kymmenen vuotta.

Onni Westlund
Onni Westlund tapaa työnsä puolesta satoja nuoria. Jussi Mansikka / Yle

Onni Westlund oli onnekas, koska hän sai koko ajan olla veljensä kanssa samassa sijaisperheessä. Myöhemmin hän on ymmärtänyt, että oli monella muullakin tapaa onnekas.

Kahdeksannella luokalla ei tosin siltä tuntunut.

– Ensimmäistä kahdeksaa kouluvuotta leimasi monenlainen häiriö- ja väkivaltakäyttäytyminen, joka näkyi myös koulumenestyksessä.

22 sosiaalityöntekijää

Onni Westlundin ensimmäinen positiivinen muistikuva sosiaalityöntekijästä on, kun tämä leikki matolla hänen kanssaan legoilla.

– Se on jäänyt mieleen. Siinä vaiheessa en tietenkään ymmärtänyt, että samalla kun leikin, hän kyseli asioita ja selvitti, miten olen sopeutunut sijaisperheeseen.

lapsi leikkii muovailuvahalla
AOP

Westlund on laskenut, että häntä auttoi yhteensä 22 sosiaalityöntekijää. Se on paljon.

– Kaikkia en ole edes kohdannut, vaan olen lukenut nimen papereista.

Westlund, 27, on nyt asiantuntijana valtakunnallisen lastensuojelujärjestön Pesäpuu ry:n UP2US - Meistä kiinni -hankkeessa. Sen tavoitteena on vahvistaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten hyvinvointia.

Kokemusasiantuntijat auttavat muita nuoria

Hankkeen kokemusasiantuntijaryhmässä Tampereella on kahdeksan nuorta aikuista, joiden asioita on hoitanut yli sata lastensuojelun sosiaalityöntekijää. Se on liikaa.

Eveliina Ikonen
Eveliina Ikonen on kokemusasiantuntija. Jussi Mansikka / Yle

Tähän Westlund ja muut nuoret haluavat muutoksen. Sen takia he ovat valmiita kertomaan oman tarinansa.

Kokemusasiantuntija Eveliina Ikonen sanoo, että hänellä on ollut 12 sosiaalityöntekijää kymmenen vuoden aikana.

– Heistä olen nähnyt seitsemän. Viidesta sosiaalityöntekijästä en edes tiennyt, 19-vuotias Ikonen sanoo.

Kovan vaihtuvuuden takia sosiaalityöntekijät eivät pysty tutustumaan nuoriiin tarpeeksi hyvin, ja siksi he voivat Ikosen mukaan tehdä vääriä ratkaisuja.

Milja Kaijanen, 22, sanoo, että nuoria pitäisi kuunnella nykyistä enemmän lastensuojelussa. Nuoret voivat kertoa sosiaalityöntekijöille, mitkä käytännöt toimivat, mitkä eivät. Kaijanen on ollut kokemusasiantuntija hankkeen alusta lähtien eli syksystä 2018.

Milja Kaijanen
Milja Kaijanen Jussi Mansikka / Yle

"Muutimme pakoon"

Kaksi kokemusasiantuntijaa haluaa puhua kokemuksista nimettömästi asioiden henkilökohtaisuuden takia.

24-vuotias kokemusasiantuntija kertoo, että joku olisi voinut puuttua aiemmin hänen tilanteeseensa. Nuori nainen otettiin huostaan kiireellisesti seitsemänvuotiaana.

– Me muutimme aina pakoon, kun joku teki lastensuojeluilmoituksen. Tieto ei kulkenut.

Toisen, 22-vuotiaan kokemusasiantuntijan mukaan hänen tilannettaan ei selvitetty samalla, kun pikkuveli huostaanotettiin. Hän pääsi pois kotioloista vasta 13-vuotiaana.

– Vasta kun itse sanoin kuraattorille, etten suostu menemään kotiin, minua uskottiin.

Koskee kymmeniä tuhansia

Lastensuojeluilmoitusten määrä kasvoi 15 prosenttia vuonna 2017. Samoin lisääntyi kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä. Jokaisen luvun takana on tuhansia lapsia.

  • 76 116 lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus vuonna 2017.
  • 17 956 lasta oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna.
  • 55 884 lasta ja nuorta oli lastensuojelun avohuollon asiakkaana.

Yhdellä sosiaalityöntekijällä on keskimäärin 50–60 lasta asiakkaana. Valtioneuvostolle asiaa selvittäneen ylisosiaalineuvoksen Aulikki Kananojan selvityksen mukaan enimmäismäärän pitäisi olla 25 asiakasta sosiaalityöntekijää kohti. Selvitys julkaistiin tänä keväänä (siirryt toiseen palveluun).

Jotta lastensuojelu pystyisi vastaamaan sille asetettuihin tavoitteisiin, Suomeen tarvitaan ammattijärjestö Talentian mukaan yli tuhat sosiaalityöntekijää lisää. Tämä maksaisi kymmeniä miljoonia euroja.

Toisaalta lastensuojelu maksoi vuonna 2017 pelkästään kuudessa suurimmassa kaupungissa 349 miljoonaa euroa.

"Emme toivo kuuta taivaalta"

Onni Westlund sanoo, että sosiaalityöntekijöiden palkkaukseen ja työoloihin pitäisi kiinnittää huomiota.

– Emme toivo kuuta taivaalta, vaan sosiaalityöntekijöiden pysyvyysongelma on mahdollista ratkaista kohtuullisella palkalla ja työoloilla, joissa pystyy tekemään työtä lain ja ammattietiikan mukaan, Westlund sanoo.

Westlundin mukaan on erikoista, että lastensuojelussa annetaan jatkuvasti polkea lakia.

Runsaan vaihtuvuuden takia kaikki lastensuojelun nuoret eivät edes tiedä sosiaalityöntekijänsä nimeä. On raskasta kertoa oma elämäntarinansa aina uudelleen uudelle henkilölle.

– En ollut aina tietoinen, kuka minun asioitani hoitaa. Jos minulle olisi tullut hätä, en olisi saanut välttämättä sosiaalityöntekijää kiinni, Westlund sanoo.

Westlund tapasi viime vuonna työnsä puolesta noin 200 nuorta. Osa heistä ei ollut tavannut vuosiin sosiaalityöntekijäänsä.

Sosiaalityöntekijöillä on paljon valtaa ja vastuuta, ja on ongelmallista, jos he eivät tunne nuoria asiakkaitaan riittävän hyvin.

"Sossut" puolustavat

Itse sosiaalityöntekijöistä Onni Westlundilla on hyvää kerrottavaa.

– Välillä he ovat näyttäneet väsyneiltä ja aina he ovat vaihtuneet, mutta minulla ei ole negatiivisia kokemuksia, lähinnä neutraaleja.

Muidenkin nuorten mukaan sosiaalityöntekijät eli "sossut" ovat puolustaneet lasten oikeuksia, jos aikuiset ovat riidelleet.

Vanhempi ja lapsi
Mari Nupponen / Yle

Onni Westlundin elämää helpotti se, että sijaisperhe ja äiti tekivät yhteistyötä. Vieläkin hän vierailee molempien luona.

– Äiti ei puhunut pahaa sijaisvanhemmista ja sijaisperhe näki, että äiti on aina äitini. Koin, että minusta välitetään ja että olen arvokas.

Lukiossa Onni Westlund kertoo innostuneensa opiskelusta, minkä ansiosta keskiarvo nousi yli yhdeksään. Hän pääsi ylioppilaaksi vastoin monia ennakko-oletuksia.

Kunnes Westlund tarvitsi lastensuojelua pelastamaan hänet toisen kerran.

"Hukkasin itseni"

Lastensuojelun jälkihuolto auttoi Westlundia 21-vuotiaaksi. Jälkihuolto on ulottumassa 25 ikävuoteen.

Lainmuutokset ovat menossa tasavallan presidentin hyväksyttäväksi

Tätä nuoret pitävät hyvänä.

Parikymppisenä Onni Westlund eli haastavaa elämänvaihetta, johon kuului riskikäyttäytymistä. Lapsuuden kokemukset palasivat uudelleen mieleen.

– Oli vaarana, että juon itseni varhaiseen hautaan. Hukkasin itseni, enkä tiennyt, mitä lähden seuraavaksi tekemään.

Kuusi vuotta sitten Onni Westlund pääsi kokemusasiantuntijaksi. Muiden kokemusasiantuntijoiden tapaaminen auttoi ymmärtämään, ettei hän ollut ainoa, jolla oli vaikea nuoruus ja lapsuus.

– Pääsin tapaamaan aikuisia ammattilaisia, joita oikeasti kiinnosti kokemukseni ja joille kokemuksistani oli hyötyä töissä.

Onni Westlund opiskeli sosiaalityötä, mutta avoimen yliopiston rytmi tuntui liian vapaalta. Hän pääsi ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosionomiksi.

Westlund meni töihin lastensuojelujärjestö Pesäpuuhun ja alkoi kirjoittaa hankehakemusta, jotta nuorten ääni tulisi lastensuojelussa kuuluviin.

– Lastensuojelusta puhuvat yleensä viranomaiset ja päättäjät, silloin korostuu talouspuhe. Haluamme tuoda tutkijoiden ja päättäjien tiedon rinnalle myös lastensuojelun kokemuksellisen ulottuvuuden. Näin lastensuojelua voidaan kehittää entistä paremmin lasten, nuorten ja perheiden tarpeita vastaavaksi.

Haavoittavat muistot eivät ole kadonneet Westlundin elämästä. Välillä katkeruus ja kateellisuus saattavat nostaa päätään.

Silloin hän miettii, mihin elämänkokemukset ovat johtaneet ja miksi hän tekee töitä lastensuojelun kehittämiseksi.

Että yhä useampi nuori voisi sanoa kuten hän.

– Nykytilanteessa olen pääsääntöisesti iloinen ja onnellinen. Olen ylpeä siitä, kuka olen.

Korjaus 9.58: Jälkihuollon ulottuminen 25 vuoteen on menossa vahvistettavaksi lähiaikoina presidentille. Laki ei ole vielä voimassa.

Lue lisää:

Tampereen lastensuojelu voi viimein saada lisäväkeä

Apulaisoikeusasiamies: Sosiaalityöntekijät eivät ehdi valvoa kunnolla kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia, siksi Pohjolakodin puutteitakaan ei huomattu aiemmin

Psykologit haluavat töihin lastensuojeluun – Talentia: Tärkeintä olisi saada ylipäänsä lisää työntekijöitä lastensuojeluun