Lähikyrsää ja pelottava orava – Tältä näyttää vaalikampanjoinnin loppukiri ympäri Suomea ja se kertoo paljon siitä, mikseivät nuoret äänestä

Yle seurasi eduskuntavaalien loppukiriä ympäri Suomea. Simossa paistettiin makkaraa, Tampereella kiroiltiin.

eduskuntavaalit
Eduskuntavaalit 2019, ehdokkaiden esitteitä
Sakari Piippo / Yle

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Kello 11 orava käy laittamassa kengät jalkaan. Sen tossut ovat aivan märät.

Tervolan Salen parkkipaikalla sataa vettä ja räntää ja tuulee ja paistaa aurinko. Käynnissä on keskustan kunnallisjärjestön vaalitilaisuus, ja tapahtuma on menestys. Hernekeittoa on tarjolla 400 ensimmäiselle, ja poni on kohta tulossa.

On perjantai, ja aikaa varsinaiseen vaalipäivään on hieman yli kaksi viikkoa.

Rovaniemeläinen kansanedustaja Markus Lohi viipottaa ympäri parkkipaikkaa ja jakaa sipsipusseja (sourcream & onion), joihin on painettu hänen vaalimainoksensa. Torniolainen kansanedustaja Katri Kulmuni vastailee kansalaisten kysymyksiin kiiltävässä pipossa, ja ensimmäistä kertaa ehdolla oleva Olli Rainio istuutuu hernekeittoa lusikoivien isäntien ja emäntien joukkoon.

Kahvia juodaan, pullaa syödään.

Nuuskaa on, kaikki hyvin.

Mikko Kärnä

Teltta väpättää tuulessa. Lapsi katsoo maskottioravaa kauhistunut ilme kasvoillaan. Kampanjapäällikkö polttaa bussin takana salaa tupakkaa.

Bussin omistaja on Paavo Väyrysen varamiehenä eduskuntaan noussut ja Väyrysen comeback-kiertueen takia sieltä pudonnut Mikko Kärnä. Nyt Kärnä haluaa takaisin eduskuntaan ja kiertää raivoisasti Suomea.

Kampanjapäällikkö Tiina Loukola käy läpi viikonlopun ohjelmaa.

Iltapäivällä paistetaan makkaraa Simon K-Marketin parkkipaikalla, illaksi mennään navettakahveille Ylikärppään. Lauantaina on Tornion suurpilkit, ja jossain välissä pitäisi heittää puikulaperunat ja lihat ja puolukat Keminmaan Motel Käpylään, koska sunnuntaina siellä tarjotaan käristystä ja pottuvoita 150 ensimmäiselle.

– Nuuskaa on, kaikki hyvin, Kärnä kartoittaa tilannetta.

Tuuli tarttuu pahvilaatikkoon ja heittää sen kuralätäkköön. Orava silittää ponia ja kietoo kätensä toimittajan ympärille.

– Laita sinne, että lastentarhanopettaja Juha Juutilainen jakoi lapsille karkkia ja hyvää mieltä.

Markus_Lohi_sipsit
Siinä on pottu ja Lohi, koko ateria, Markus Lohi markkinoi.Sakari Piippo / Yle

Pohjoissuomalaisten parkkipaikkojen perusteella näyttää tosiaan siltä, että politiikka ei nuoria kiinnosta. Mutta mistä tässä parkkipaikoilla palelemisessa tarkalleen ottaen pitäisi kiinnostua? Perinteisellä kampanjoinnilla on niukasti tarjottavaa niille, jotka eivät piittaa soppatykeistä ja räntäsateesta.

Kiinnostuminen onkin yksi monista asioista, jotka nykynuoret tekevät väärin.

Suomalaisnuoret ovat nyt ennätyksellisen kiinnostuneita politiikasta, mutta julkisuudessa se ei juuri näy.

Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan (siirryt toiseen palveluun) 61 prosenttia 15–29-vuotiaista nuorista on ainakin jonkin verran kiinnostunut politiikasta. Se on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1998 tehdyn barometrin historiassa. Myös täysin välinpitämättömästi politiikkaan suhtautuvia nuoria on vähemmän kuin koskaan.

Nuorisobarometrin tulokset antoivat kättä pidempää niille, joita puhe poliittisesti vetelistä nuorista turhauttaa.

Enemmistö nuorista uskoo perinteisiin vaikuttamisen tapoihin, äänestämiseen ja järjestäytymiseen. Barometrin mukaan nuoret tekevät jo niitä arjen tekoja, joihin poliitikot heitä "kannustavat". Jopa 77 prosenttia nuorista kertoo vaikuttaneensa kulutuspäätöksillä. Se on 17 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2013.

Vaalitavaroita_voiveitsi
Mikko Kärnä on teettänyt voiveitsiä.Sakari Piippo / Yle

Tämäpä on sellaista makkaraa, ettei jää jauhon maku suuhun!

Mikko Kärnä

Mikko Kärnän suosio on kasvanut Simossa satoja prosentteja. Viime kerralla Kärnän vaalitilaisuudessa oli kaksi henkilöä, nyt useita. Roskapussi lepattaa tuulessa. Kärnä paistaa makkaraa ja huutelee ohikulkijoille.

– Lapin puolustajan lähikyrsä numero 13! Lihapitoisuus 73 prosenttia! Tämäpä on sellaista makkaraa, ettei jää jauhon maku suuhun!

Puhutaan Paavo Väyrysestä ja punaisesta maidosta. Kaksi moottorikelkkaa kiitää parkkipaikan läpi.

– Tarjookos Kärnä persulle makkaraa?

Paikallinen perussuomalainen kurvaa bussin viereen naljailemaan. Perussuomalaiset on paistanut S-Marketin avajaisissa tolkuttoman määrän makkaraa, ja mies haluaa tietää, paljonko Kärnä on saanut menemään.

Kärnä pistää määrään nelisensataa prosenttia lapinlisää.

Lapin puolustajan riistamausteseos
Ja riistamausteita. Sakari Piippo / Yle

Jokainen joskus Facebook-eventin tehnyt tietää, ettei "kiinnostus" ole aukoton mittari. Barometrin laatijat huomauttavat, ettei kiinnostuksen määrästä voi päätellä sen voimakkuutta eikä sitä, johtaako se koskaan toimintaan.

Äänestämiseen se ei ainakaan aina johda.

Viime eduskuntavaaleissa 18–24-vuotiaista alle puolet äänesti, ja 25–34-vuotiaidenkin boksissa äänestysaktiivisuus jäi alle 60 prosentin.

Karuimmat luvut on pelkän peruskoulun käyneillä 25–34-vuotiailla naisilla. Heistä vain 30 prosenttia käytti äänioikeuttaan. Se on kaukana korkeakoulutetuista 55–69-vuotiaista, joista yli 90 prosenttia äänestää. Myös nuoremmissa ikäluokissa korkeakoulutetut äänestävät muita ahkerammin.

Tulokset ovat samansuuntaisia muissakin vaaleissa. Vuoden 2018 presidentinvaaleissa (siirryt toiseen palveluun) yli 80 prosenttia 65–74-vuotiaista äänesti, 20–24-vuotiaista alle puolet.

Suomessa spekuloitiin, onko nuorten huoli aitoa. Haluavatko he sittenkin vain lintsata koulusta?

Nuorten heikon äänestysaktiivisuuden kauhistelu kertoo siitä, millaista poliittista osallistumista pidetään kunnollisena. Sosiologien mukaan meiltä jää helposti huomaamatta se, mitä tapahtuu muodollisen politiikan ulkopuolella. Kampanjat, mielenosoitukset, vetoomukset, kansalaisaloitteet.

Tai sitten sitä ei arvosteta.

Maaliskuun puolivälissä järjestetty koululaisten maailmanlaajuinen ilmastolakko sai tuhannet nuoret liikkeelle ympäri Suomea. Maailmalla mieltään osoitti jopa 1,5 miljoonaa koululaista (siirryt toiseen palveluun).

Suomessa spekuloitiin, onko nuorten huoli aitoa. Haluavatko he sittenkin vain lintsata koulusta? Nuoret vaativat rakenteellisia ja poliittisia muutoksia, mutta pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ehdotti vaalitentissä, että he voisivat mennä istuttamaan puita.

Miikka Kortelaisen haalarimerkki
Miikka Kortelainen on teettänyt haalarimerkin.Sakari Piippo / Yle

Satakunta kilometriä etelämpänä Oulussa lähikyrsä on vaihtunut punaviiniin. Oulun vasemmistonuoret ovat kokoontuneet Tukikohtaan kaupungin laidalle viettämään bändi-iltaa. Sätkiä kääritään. Naomi Kleinin No Logoa on nurkan "radikaalissa kirjastossa" kaksin kappalein.

Baaritiskillä istuu Miikka Kortelainen. Tiskillä on limpparia, kahvia ja sipsiä (salt & vinegar).

Kajaanin kaupunginvaltuuston 25-vuotias puheenjohtaja on piipahtanut käymään Oulussa, matkaa on autolla vain pari tuntia. Kortelainen on myös vasemmistoliiton eduskuntavaaliehdokas.

Kortelaiselle näissä vaaleissa on ennen kaikkea kyse aluepolitiikasta. Nyt ratkaistaan, mikä alue pystyy tarjoamaan asukkailleen kokemuksen hyvästä elämästä. Siihen kuuluvat Kortelaisen mukaan esimerkiksi lapsiperheiden ja vanhusten palveluiden parantaminen.

Tärkeintä hänestä olisi kuitenkin kysyä, millä perusteella elämän hyvyyttä arvotetaan. Onko kyse elintasosta vai elämisen laadusta? Mitataanko kaikkea rahalla?

– Palvellaanko me suurpääomaa ja kvartaalikapitalismia vai palvellaanko me ihmistä?

Kortelainen on Kleininsa lukenut.

Jonkun pitää vaan polkasta ramppa kalkattammaan.

Miikka Kortelainen

Kortelainen on kotoisin Jormuan kylältä Kajaanista koilliseen. Asukkaita oli 90-luvun alussa 500, kyläkoululaisia 40. Tekemistä ei ollut, ellei sitä itse järjestänyt.

Kortelainen perusti kavereidensa kanssa Jormuan Tarmokkaat Urheilijat. Ensimmäiset jäsenet olivat Kortelainen, hänen veljensä ja serkkupoikansa.

– Jonkun pitää vaan polkasta ramppa kalkattammaan.

Kortelaisella ramppa – mikä ikinä se onkaan – taitaa kyllä kalkattaa.

Huutia saavat niin sote-uudistus (järjetön) kuin koulutusleikkaukset (typeriä). Puheessa vilisevät vasemmiston avainsanat oikeudenmukaisuudesta kestävyyteen. Jatkuvaan kasvuun perustuva markkinatalous on tullut tiensä päähän, ja "puoluejunttakulttuurille" pitäisi saada vaihtoehto.

– Ettei sovita asioita tupaillan takahuoneessa.

Vasemmistonuorten lyijykynä
Vasemmistonuorten lyijykynä.Sakari Piippo / Yle

Tänä keväänä käydään ensimmäiset eduskuntavaalit, joissa 65-vuotiaita äänestäjiä on enemmän kuin 18–34-vuotiaita (siirryt toiseen palveluun). Elleivät vanhemmat ikäluokat ala äänestää nuoria tai nuoret säntää suin päin synnytystalkoisiin, valta valuu tulevaisuudessa entistä vahvemmin ikäihmisten käsiin.

Ikä on tietenkin vain numero, mutta nuoria äänestäjiä huolettaa, etteivät iäkkäämmät poliitikot tunne nuorten asioita – tai välitä niistä. Se on huomattu esimerkiksi Nuorisotutkimusseurassa (siirryt toiseen palveluun). Nuorten ehdokkaiden äänestämistä pidettiin tärkeänä myös siksi, että se tasapainottaa eduskunnan ikärakennetta.

Pian kautensa päättävän eduskunnan keski-ikä on 51 vuotta. 90-luvulla syntyneitä edustajia on yksi, SDP:n Ilmari Nurminen.

Jos nämä järkäleimäiset kysymykset eivät saa nuoria liikkeelle, mikä oikein saa?

Nykynuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka odotettu elintaso on heikompi kuin edeltäjillään. (siirryt toiseen palveluun) Huoltosuhde on vinksallaan, eläkejärjestelmän kustannukset paisuvat. Ja sitten on tietenkin ilmastonmuutos.

Jos nämä järkäleimäiset kysymykset eivät saa nuoria liikkeelle, mikä oikein saa?

Nuorisobarometrin mukaan kiinnostumisen muuttuminen osallistumiseksi vaatii ainakin sitä, että nuorilla on käsitys omista vaikutusmahdollisuuksistaan ja että joku ajaa oikeasti heidän asiaansa. Usein nuorten "osallistaminen" politiikkaan vaikuttaa enemmän kontrolloinnilta kuin aidolta kuuntelemiselta.

Nuorten "kuulemiseksi" ja "osallistamiseksi" on kyllä kehitelty kaikenlaisia konsteja. On nuorisovaltuustoja ja oppilaskuntia.

Nuorisotutkimusseuran haastattelemat nuoret kuitenkin kokivat, että tällaiset vaikutuskanavat on tarkoitettu tietynlaisille, jo valmiiksi aktiivisille nuorille. Jos ei hallitse heidän puhetapaansa ja koodistoaan, osallistuminen on hankalaa.

Nuorisotutkimusseura puolestaan huomauttaa, että jos epävirallisia vaikutuskanavia ei tunnisteta politiikaksi, se saa politiikan tuntumaan entistä etäisemmältä ja vieraammalta. Haastatteluissa paljastui, että moni itsensä passiiviseksi mieltänyt onkin oikeasti aktiivinen.

Kokoomuksen kahvikuppi
Kokoomuksen kahvikupissa on tyylikäs design.Sakari Piippo / Yle

Juuri kun Tampere oli alkanut toipua maisemaa halkovasta mustasta Tornista, ruvettiin naapuriin kokoamaan seuraavaa Lego-taloa. Valkoisen tornin nimi on Luminary, ja sen harmaassa Hygge-aulabaarissa kilistelevät lauantaina alkuillasta kokoomuslaiset.

Kokoomuskuohuvilla on ohjelmassa vapaata seurustelua paikallisten aatetoverien kanssa. Pöydän ääressä istuvat ensimmäistä kertaa ehdolla olevat Ida Leino ja Petri Rajala. Rajala on paikallisten kokoomusnuorten puheenjohtaja, Leino aluekoordinaattori.

Kimmo Sasi istuu pöydän päässä Burberryn huivi kaulassa. Aura Salla puhuu artikloista ja algoritmeista. Paikalla on kymmenkunta kokoomuslaista ja Aura Sallan vanhemmat.

Sasi ja Salla ovat ehdolla eurovaaleissa, täällä he ovat tsemppaamassa ja tervehtimässä tulevaisuden vaikuttajia. Yhteiskuvia otetaan. Aura Sallan mies selaa toisessa pöydässä puhelinta. Jos mikrotargetointi on onnistunut, hän saattaa törmätä Rajalan tai Leinon mainokseen.

Kuka muu hoitaa nuorten asioita kuin nuoret itse?

Ida Leino

25-vuotias Leino ja 25-vuotias Rajala yrittävät kampanjoissaan tavoitella nuoria aikuisia. Leinolle nuorisoehdokkaan titteli sopii hyvin. Hän haluaa esimerkillään innostaa nuoria mukaan politiikkaan.

– Kuka muu hoitaa nuorten asioita kuin nuoret itse?

Rajala ei halua, että kukaan äänestää häntä vain siksi, että hän on nuori. Häntä kiinnostaa kaupunkien asema Suomessa.

Aura Salla puhuu pankkiunionista.

Perussuomalaisten karamelli
Karkkikulho löytyy joka kojulta.Sakari Piippo / Yle

Nuorisojärjestöjä lukuun ottamatta vasemmisto-oikeisto-jaottelu on menettänyt merkitystään. Suomessa perinteiset puolueet syntyivät tiettyjen ryhmien edunvalvojiksi. Työläisille SDP, maalaisille Maalaisliitto.

2000-luvulla yhteiskunnalliset ryhmät ovat sekoittuneet. Kuka ajaa kolmikymppisen maalta kaupunkiin muuttaneen freelancerin asiaa?

Vasemmisto-oikeisto-jaottelun sijaan puhutaankin entistä enemmän liberaaleista ja konservatiiveista, ja janan sijaan puolueet ripotellaan nelikentälle.

Kallion kreaajille saattaa olla aivan samantekevää, ajaako ehdokas vasemmistolaista vai oikeistolaista talouspolitiikkaa. Heitä kiinnostaa translaki, seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja se, saako Alepasta viiniä.

Kommunististen puolueiden aatteelliset erot taitavat ymmärtää vain kommunistit itse jos hekään.

Puolueiden ote kansalaisista kirpoaa. Vuonna 1980 lähes 16 prosenttia suomalaisista kuului puolueisiin. Nykyään jäsenkirja löytyy enää noin kahdeksalta prosentilta äänestäjistä.

Myös puolueuskollisuus rapautuu. Liikkuvia äänestäjiä on entistä enemmän.

1970-luvun lopulta yli 75 prosenttia äänestäjistä äänesti samaa puoluetta kuin edellisissä vaaleissa. 2000-luvulla vastaava luku on noin 60 prosenttia.

Puolueuskottomuudesta huolimatta uudet pienpuolueet eivät ole oikein löytäneet yleisöään.

Piraattipuolueen kannatus on enimmillään ollut 0,85 prosenttia, vuonna 2015 perustettu eläinoikeuspuolue keräsi vuoden 2017 kuntavaaleissa 0,07 prosentin kannatuksen.

Tänä keväänä jännitetään, miten käy Katju Aron johtaman feministisen puolueen. Sen liepeillä vaikuttaa ainakin Helsingissä ja Twitterissä olevan kohtalaista pöhinää.

Kommunististen puolueiden aatteellisista eroista taitavat olla jyvällä vain kommunistit itse jos hekään. Nykyistä liberaalipuoluetta eli entistä viskipuoluetta puolestaan ei tule sekoittaa Suomen Liberaalinen Puolue ry:hyn eikä Liberaalit ry:hyn. Paavo Väyrynen riitaantui Paavo Väyrysen perustaman puolueen kanssa ja perusti uuden puolueen.

Ei ihme, jos äänestäjä ei pysy tässä saippuaoopperassa perässä.

Iris Westerlundin roskapussi
Iris Westerlund teetti itsestään roskapussin.Sakari Piippo / Yle

Naisena pitää aina olla kolme kertaa parempi kuin miesten ja ei se mitään, kyllä mä oonkin.

Sanni Lehtinen

Pieni nainen nousee lavalle ja kertoo hennolla äänellä, mikä kaikki häntä vituttaa.

– Mies houkutteli minut tänne ja nyt vituttaa, kun se lähti kattoo formuloita eikä oo kattomassa minua.

Tullikamarin Klubilla on tänään Feministinen kiroiluiltama. Sen juontajana toimii eduskuntavaaliehdokas Iiris Suomela ja esikiroilijana Rosa Meriläinen. Meriläisen, Saara Särmän ja Johanna Vehkoon feministisen ajatushautomon Hatun keksimän konseptin idea on purkaa "sukupuolittaneita paineita" eli avautua syrjinnästä, seksismistä tai muusta vituttavasta.

Yleisössä on tamperelaisia vihreitä ja ylioppilaskunta-aktiiveja, mutta myös ei-järjestäytyneen näköisiä nuoria mies- ja naisoletettuja.

Ja tamperelaisia toden totta vituttaa.

Yksi kertoo painajaismaisesta raskauspahoinvoinnistaan, toinen omasta ylipainostaan. Kolmatta vituttaa työpaikan äijien seksismi ja SYL:n puheenjohtajaa se, miten hänen asiantuntemustaan vähätellään.

– Naisena pitää aina olla kolme kertaa parempi kuin miesten ja ei se mitään, kyllä mä oonkin.

Yleisö hurraa.

Kristillisdemokraattien tiskirätti
Kristillisdemokraattien tiskirätti.Sakari Piippo / Yle

Iiris Suomelan vaalibussi koostuu kaljakärrystä ja valtavasta repusta. Bussi kaartaa Tullikamarin aukion poikki ja parkkeeraa Bar Passionin pöytään.

24-vuotias Suomela on Tampereen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja toista kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa. Hän tavoittelee myös vihreiden varapuheenjohtajuutta.

Noste on kova, mutta pelkkää juhlaa kampanjointi ei ole ollut. Suomelan mukaan hänen tukiryhmänsä jäseniä on häiritty, ja internetissä meuhkaaminen vaikuttaa hänestä jälleen kiihtyneen ennen vaaleja.

Feministisen kiroiluiltaman hengessä on kysyttävä klassikkokysymys: vituttaako?

Suomelaa vituttaa tänään muun muassa se, että Matti Apunen kommentoi Ylen vaalitenttejä. Suomelaa vituttaa myös Junes Lokka -oikeudenkäynti, yritystuet ja demareiden löysä ilmastolinja.

Suomelaa vituttavat myös ilmastolakkoihin liittyvät salaliittoteoriat. Suomela kannusti Twitterissä koululaisia osallistumaan ilmastolakkoon. Se sai jotkut spekuloimaan, onko ilmastolakko jokin vihreiden masinoima salajuoni.

– Olispa sellanen valta teineihin.

Eduskuntavaaliehdokkaiden tulitikkuja
Kenen tikuilla raapaisisit?Sakari Piippo / Yle

Yle seuraa tänään vaalitunnelmia eri puolilla Suomea. Voit katsoa verkkolähetystä tästä linkistä.

- - -

Helsinkiläinen valokuvaaja Sakari Piippo kuvaa eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjakrääsää. Erikoisia, hupsuja ja kivoja esineitä voi ilmiantaa Piipolle osoitteeseen sakariphoto@gmail.com (siirryt toiseen palveluun).

- - -

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä seuraavia teoksia: Mari K. Niemi, Tapio Raunio & Ilkka Ruostetsaari (toim.): Poliittinen valta Suomessa (Vastapaino 2017), Mikko Piispa: Yhdeksän sanaa Y-sukupolvesta (Teos 2018), Juha Siltala: Nuoriso - Mainettaan parempi? (WSOY 2013).