Maisemamaalaus vapautui toritaiteen leimasta – Antti Hakkarainen, 34, hiihtää korvessa kansallistaiteilijoiden jäljissä

Nuori taiteilija tekee maisemamaalauksia perinteisesti luonnossa. Vaikutteita hän saa esimerkiksi graffiteista.

kuvataiteilijat
Antti Hakkarainen työhuoneellaan.
Opiskeluaikoina Antti Hakkarainen maalasi myös muotokuvia, mutta ei enää. Maisemista on löytynyt oma tyyli. Tanja Perkkiö / Yle

Hanki hohtaa kylmyyttä, talven viisto valo toistaa mäntyjen kuvat varjoina lumelle, hyhmäinen vesi virtaa kinosten reunustamassa purossa ja taivaalla risteilevät kumpupilvet. Käkkyrämänty tavoittelee taivasta. Takana loputtomiin havumetsää. Tällaisia aiheita löytyy kuvataiteilija Antti Hakkaraisen maalauksista.

Antti Hakkarainen on 34-vuotias taiteilija, joka maalaa pääasiassa maisemia. Parhaillaan hän tekee tilaustöitä Repoveden kansallispuisto -aiheiseen näyttelyyn. Moderni maisemamaalari toimii samoin kuten kollegat sata vuotta sitten: menee ulos, pystyttää telineen ja maalaa.

Joskus paikalla syntyy vain luonnos tai valokuva ja varsinainen maalaus vasta työhuoneella. Instagramiinsa (siirryt toiseen palveluun) hän on kuvannut hetkiä, joissa todellisuus on siirtynyt siveltimellä paperille valmiiksi työksi saakka.

Kun Pekka Halonen ja Eero Järnefelt kiipesivät Kolille 1800–1900-lukujen taitteessa, maisemat maalattiin kuviksi suomalaisuudesta. Suuria nimiä oli muitakin, esimerkiksi maisemamaalari Werner Holmberg, joka kuoli nuorena keuhkotautiin. Sittemmin maisemamaalauksen arvostus kärsi tusinatavarana tuotetun toritaiteen vuoksi. Antti Hakkarainen kuitenkin arvioi, että yleinen luonnon arvostamisen kasvu näkyy nyt myös maisemamaalauksen arvonnousuna. Todellisia ja kuvitteellisia maisemia yhdistelevät muutkin nuoret taiteilijat, esimerkiksi Tamara Piilola.

– En ole kokenut arvostuksen puutetta, päinvastoin. Olen saanut mukavasti töitäni myytyä.

Pieniä maalauksia luonnosta liitutaulun reunalla.
Pienet öljyvärimaalaukset ovat syntyneet kokonaan luonnossa. Tanja Perkkiö / Yle

Hakkarainen ei maalaa nähtävyyksiä. Hän suosii paikkoja, jotka ovat syrjässä ja tuntemattomia. Repovedeltäkin on tallentunut satunnainen kuusi keskeltä talvista metsää.

Rinkkaan mahtuvat vain pienet maalaukset

Ulkona luonnossa, vaikkapa 20 asteen pakkasessa, maalaaminen onnistuu mainiosti. Se on myös mukavampaa kuin kesällä, sillä hyttyset eivät vaivaa. Toukokuu on parasta aikaa maisemamaalarille. Pitkät päivät, ei hyttysiä, paljon valoa ja lämmintäkin jo.

Maalaamaan Hakkarainen lähtee kuin vaellukselle, rinkkaan mahtuu melkein kaikki tarpeellinen. Hän myöntää, että reppu tulee täyteen varusteista, ja siksi varsinkin talviluonnossa valmiiksi asti maalatut työt ovat pienikokoisia. Muuten ulkona maalaaminen on ihan samanlaista kuin sisätiloissa, öljyvärien tuoksut vain tuulettuvat paremmin.

– Kun ensin hiihtää itsensä lämpimäksi matkalla jonnekin syrjäiseen paikaan täyteen pakattu rinkka selässä ja siellä aloittaa maalaamisen, tulee kyllä herkästi vilu. Se on hankalinta, Hakkarainen kertoo.

Kaukana kaupunkien taidepiireistä

Hakkaraisen ateljee sijaitsee Nurmeksessa entisen keskustan koulun luokkahuoneessa. Ikkunoista sisään paistava aurinko ei ilahduta taiteilijaa. Ateljee kuumenee herkästi, ja luonnonvalon kirkkaudessa öljyväreillä maalaaminen on hankalaa, sillä märkä maali kiiltelee valossa. Niinpä osa luokkahuoneen ikkunoista on peitetty alumiinipaperilla ja maalaustelineeseen suunnattu studiovalot.

– Kun saan Repoveden työt näyttelyyn, teen omia maalauksiani. Pari viime vuotta työskentelytahti on ollut aika rankka, kun ollut monta näyttelyä putkeen.

Antti Hakkaraisen työhuone on entisen Nurmesjärven koulun luokkahuone.
Entisessä luokkahuoneessa mahtuu katselemaan kättensä töitä myös kauempaa. "Ramppaan maalatessani kauemmaksi työstä katsomaan melkein jokaisen siveltimenvedon jälkeen. Askelia tulee paljon."Tanja Perkkiö / Yle

Hakkarainen oli viime vuonna Taidekeskus Salmelan vuoden nuori taiteilija ja melkein kaikki siihen liittyvän näyttelyn taulut myytiin. Hakkarainen uskoo moderniin maisemamaalaukseen.

– Näihin hetkiin, joissa on pohjoista luontoa, sekoittuvat kokemukseni maailmalta. Metsä kohtaa Buenos Airesin graffitit, joita näin viimesyksyisellä matkallani Argentiinassa, selittää Hakkarainen edessään olevaa maalausta.

Antti Hakkarainen palasi kotipaikkakunnalleen Nurmekseen taideopintojen jälkeen seitsemän vuotta sitten. Hänet pitävät toistaiseksi Pohjois-Karjalassa suurempia kaupunkeja matalammat elinkustannukset, luminen talvi ja tietysti maisemamaalarin pääaihe, luonto. Häntä ei haittaa, että taidepiirit ovat kaukana Nurmeksesta. Taide liikkuu kyllä sinne, missä sitä katsotaan.

– Vuodeksi tulin, mutta täällä olen edelleen. Matkustelen, on tärkeää olla utelias ja ymmärtää maailmaa, Hakkarainen sanoo

Repovesi-maalaukset ovat menossa kesäksi Vuohijärven luonto- ja kulttuuritaloon Kansallispuistomme Repovesi -näyttelyyn (siirryt toiseen palveluun). Hakkarainen kutsuttiin näyttelyyn muutaman muun taiteilijan ohella. Vaeltamista ja retkeilyä harrastava taiteilija on käynyt kansallispuistossa niin kesällä kuin talvella.

Antti Hakkaraisen öljyvärimaalauksia.
Repoveden kansallispuisto -aiheiseen näyttelyyn meneviä tilaustöitä. Tanja Perkkiö / Yle

Luonnossa voi löytää tallennettavan hetken mistä vain. Yleensä Hakkarainen löytää sen paikasta, jossa muita ihmisiä ei ole. Maisemamaalari herättää kyllä kulkijoiden huomion, jos heitä sattuu samaan aikaan paikalle.

– Kerran Kuusamossa olin maalaamassa joen rannalla, kun seurue laski kosken kumilautalla ohitseni. Jotenkin se oli huvittava tilanne puolin ja toisin.

Taiteilijaa saa häiritä työssään ja monet tulevat kertomaan suosikkipaikkojaan, joissa kannattaisi käydä maalaamassa.

Elääkö taiteella?

Suomen Taiteilijaseura on laatinut omat hallitusohjelmatavoitteensa tulevalle hallituskaudelle. Ytimessä on kuvataiteilijoiden toimeentulon turvaaminen.

Antti Hakkarainen on tyytyväinen omaan tilanteeseensa. Tyypilliseen suomalaisen taiteilijan tapaan hän myös opettaa harrastajia osana toimeentuloaan. Nyt hänellä on lisäksi työskentelyapuraha, joka mahdollistaa täyspäiväisen maalaamisen, mutta opetustyö pysyy silti rinnalla.

Maalituubeja läjässä.
Tanja Perkkiö / Yle

– Tykkään siitä, koska tämä on muuten niin yksinäistä työtä. On hienoa nähdä, miten harrastajatkin syttyvät maalaamiseen.

Antti Hakkarainen ei ole kokenut, ettei hänen ammattiaan arvostettaisi. Kukaan ei ole sanonut, että pitäisi tehdä jotakin muuta. Taiteilijan työ on vapaata, se mahdollistaisi taiteilijamyytin toteuttamisen. Siemaileeko nykytaiteilija punaviiniä iltaisin ja käy työhuoneella vain pakon edessä?

– Työskentelen kurinalaisesti. Haluan tehdä vähän enemmän kuin vaaditaan. Työhuone on lähellä kotia, ja käyn täällä melkein joka päivä, ellen maalaa ulkona. Punaviiniä sitten viikonloppuisin, Hakkarainen nauraa.