Robert Sundman: Kannattaako pienpuoluetentillä vain huvitella? Studiossa voi kyteä alku johonkin suurempaan

Isot puolueet voisivat oppia jotain pieniltä, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman blogissaan.

Yle Blogit
Robert Sundman
Henrietta Hassinen, Yle

Tiistai-iltana puoli yhdeksän uutisten jälkeen Twitter täyttyi huvittuneista kommenteista.

Politiikan penkkiurheilijat odottivat innolla Ylen perinteistä pienpuoluetenttiä, jossa ääneen pääsevät eduskunnan ulkopuoliset puolueet – ne, jotka eivät ole edellisissä vaaleissa onnistuneet nappaamaan edustajan edustajaa.

Tentiltä ei odotettu kantoja ajankohtaisiin kysymyksiin, vaan jotain ihan muuta. Sitä, millaisia kummajaisia studioon oli tällä kertaa ryöminyt.

Ja kukapa nyt ei olisi pienpuoluetentille naureskellut.

On helppo naureskella ajatuksille ja niitä edustaville hahmoille, jotka eivät ole lähellä valtavirtaa. Toisille vähän painavammin perustein kuin toisille.

Mutta vaikka hihityttäisikin, kannustan katsomaan tentin Yle Areenasta ja suhtautumaan siihen vakavasti.

Mitä sellaisia arvoja, ajatuksia ja politiikan teemoja tässä joukossa edustetaan, joita muualla ei vielä nähdä?

Kannustan katsomaan pienpuoluetentin Yle Areenasta ja suhtautumaan siihen vakavasti. Mitä sellaisia arvoja, ajatuksia ja politiikan teemoja tässä joukossa edustetaan, joita muualla ei vielä nähdä?

Politiikasta.fi-verkkolehden Puolueet eilen, tänään ja tulevaisuudessa (siirryt toiseen palveluun) -juttusarjassa on pohdittu, miten puolueet ovat mukautuneet yhteiskunnan muutoksiin ja millaiselta niiden tulevaisuus näyttää.

Elina Kestilä-Kekkonen ja (siirryt toiseen palveluun)Paul-Erik Korvela kirjoittavat (siirryt toiseen palveluun), että se, mistä usein puhutaan perinteisen demokratian kriisinä, onkin itse asiassa juuri puolueiden kriisi.

Isot puolueet noudattelevat edelleen osin sellaisen yhteiskunnan vastakkainasetteluja ja jakoja, jotka ovat kovaa vauhtia ”menettämässä selitysvoimaansa”.

Juuri selitysvoima on tärkeä sana. Puolueen tarinan kuuluu näyttää, millainen maailma on nyt, analysoida, mikä siinä mättää ja kertoa, miten ongelmat korjataan.

Jos puolueen tarjoama selitys ei enää vakuuta tai istu nykyaikaan, jotain tapahtuu. Jokin uusi selitys alkaa vaikuttaa vetävämmältä.

Isot puolueet noudattelevat edelleen osin sellaisen yhteiskunnan vastakkainasetteluja ja jakoja, jotka ovat kovaa vauhtia ”menettämässä selitysvoimaansa”.

Vuonna 2003 Timo Soini, nykyinen sininen ja silloinen perussuomalaisten puheenjohtaja, voitti puolueelleen eduskuntavaaleissa kolme paikkaa. Vajaassa 10 vuodessa hänen johtamansa puolue oli kasvanut eduskunnan kolmanneksi suurimmaksi.

Vaihtoehtoliike oli aikanaan myös vihreät, jonka kannatus on tällä hetkellä 1,4 prosenttiyksikön päässä keskustasta. Toinen rekisteröityi puolueeksi vuonna 1987, toinen on ollut olemassa yli sata vuotta.

Pienestä voi ponnistaa pitkälle.

Yhtäkkiä TV-tentissä jaaritellaan lihasta ja banaaneista, loukkaantumisista ja tunteista. Kilpailijan vieläkin huonommasta linjasta.

Kun vakiintuneiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat pitäneet puheitaan Ylellä, on niissä kumarreltu milloin mihinkin suuntaan.

Seitsemää minuuttia saa harvoin puhua yleisölle, ja monissa puolueissa onkin haluttu tavoittaa aivan kaikki mahdolliset kohderyhmät ja teemat: Ympäristö! Koulutus! Köyhyys! Ei unohdeta vanhuksia! Tapasin Liisan tuulikaapissa!

Kun sanoma on epäselvä, on helppo alkaa horista niitä näitä. Yhtäkkiä TV-tentissä jaaritellaan lihasta ja banaaneista, loukkaantumisista ja tunteista. Kilpailijan vieläkin huonommasta linjasta.

En kaipaa näpäytyksien tilalle näennäistä dialogia tai pakolla tehtyä sovintoa.

Sen sijaan toivon, että puolueet näyttäisivät tarkemmin oman selityksensä. Näin me maailman näemme, tätä se tarkoittaa ja tuonne on kuljettava.

Kaipaan puolueiden välille selkeitä eroja tärkeissä kysymyksissä. Vähän kuin pienpuolueiden tentissä.

Ja niin kaipaavat äänestäjätkin.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.

Voit keskustella tästä blogista perjantaina 5.4. klo 17 saakka.

Juttua on korjattu 5.4. klo 9.14. Muutettu sana "prosentin" sanaksi "prosenttiyksikön" kappaleessa, jossa kuvataan vihreiden ja keskustan välistä kannatuseroa.