Metsän omistaminenko hankalaa? Tarvitset vain pankkitilin, jonne rahaa laitetaan

Yhteismetsästä saaduista rahoista ei makseta veroa, eikä niitä tarvitse ilmoittaa verottajalle.

metsät
Nuori vaalea nainen  mäntymetsässä kuvattu alaviistosta.
Anna Kaisanlahdelle metsä on enemmän kuin pelkkää talousasiaa.Timo Nykyri / Yle

Mikä yhteismetsä? En tiedä. Joku osuuskuntasysteemi. Joku kommuuni. Ihmisten yhteinen metsä.

Kun satunnaisilta ihmisiltä kysyy, mikä on yhteismetsä, vastauksien pohjavire on säännönmukaisesti hämmentynyt. Vastauksien kirjo alkaa levitä, kun pyytää sanomaan ensimmäisen asian, joka tulee mieleen yhteismetsä-sanasta.

Kuka hyötyy, kun suvunkin kanssa on hankalaa? Kuulostaa kivalta. Riitaa. Monta yhdessä. Kuka sitä oikeasti hoitaa? Miten käy jokamiehenoikeuksien? Haravoidaanko yhteismetsää talkoilla?

Monta kysymystä ja paljon ennakkoluuloja tuntemattomasta.

– Ajatus ja idea on ihan täydellinen, sanoo Anna Kaisanlahti, oululainen 28-vuotias biokemisti.

Kaisanlahden perheellä on metsää Kuhmossa, yli 200 kilometrin päässä Oulusta. He harkitsevat metsiensä liittämistä perusteilla olevaan Kuhmon yhteismetsään.

Veroteknisesti yhteismetsä on yhteisetuus (siirryt toiseen palveluun) (vero.fi). Sanamutantti tarkoittaa, että metsänomistajat ovat liittäneet metsänsä yhteen kokonaisuudeksi, jonka toimintaa ohjaa omistajien valitsema hallinto. Yhteismetsä toimii vain osakkaidensa hyväksi.

Puita alhaalta päin kuvattuna.
Yhä useampi perii metsää, mutta sitä ei osata hoitaa. Yle Kuvapalvelu

Ensimmäiset yhteismetsät perustettiin jo yli 130 vuotta sitten. Alkuun yhteismetsiä saivat perustaa vain viranomaiset. Niitä perustettiin pääasiassa 1930–1960-luvuilla, kun tehtiin isojakotoimituksia ja asutettiin Karjalan evakoita.

Vuonna 2003 asiat muuttuivat, kun yhteismetsiä saivat perustaa myös metsänomistajat keskinäisillä sopimuksilla. Määrä on lähes nelinkertaistunut sen jälkeen.

Nyt eri yhteismetsissä on yhteensä pinta-alaa 671 000 hehtaaria. Viimeisen viiden vuoden aikana pinta-ala on lisääntynyt noin 100 000 hehtaarilla.

Suomeen on perustettu myös yhteismetsiä, jossa ei tehdä avohakkuita. Niistä lisää vähän alempana.

Silloin voidaan huomioida paremmin monenlainen virkistäytyminen sekä maisema- että ilmastovaatimukset.

Petri Luukkonen

Perinteisesti yhteismetsään liitytään, kun metsiä ei jakseta tai pystytä hoitamaan itse. Yhä useampi perii metsää, mutta metsän hoitamiseen ei ole ammattitaitoa – keskimääräinen suomalainen metsänomistaja on jo reilusti yli 60-vuotias.

Tavanomaisesti yhteismetsän tulot muodostuvat pääasiassa metsätuloista. Tuloja voi tulla myös metsästysoikeuksista, maa-aineksista tai muusta toiminnasta.

Osakkaat saavat tuloa yhteismetsästä osuuksiensa suhteessa. Saadusta rahasta ei makseta veroa, eikä niitä tarvitse ilmoittaa verottajalle. Yhteismetsä huolehtii niistä osakkaiden puolesta.

– Tarvitset vain pankkitilin, jonne rahaa laitetaan. Hallintoon ei ole pakko osallistua, sanoo asiantuntija Mikko Honkanen Maanmittauslaitoksesta.

Yhteismetsästä hiilinielu?

Suomeen on myös perustettu hieman perinteisestä toimintatavasta poikkeavia yhteismetsiä. Tavallisesti yhteismetsä koostuu maatieteellisesti kohtuullisen lähellä toisiaan olevista alueista. Sillä saavutetaan etua esimerkiksi metsätöiden organisoinnissa, kun yhdelle urakoitsijalle voidaan osoittaa runsaasti työalueita läheltä toisiaan.

Oululainen Petri Luukkonen on juuri perustanut Suomen hiilinielu -yhteismetsän Suomussalmelle, jossa metsää hoidetaan jatkuvan kasvatuksen periaattein. Luukkonen sanoo, että hän haluaa pitää metsän peitteisenä – siellä on aina puita.

– Ollaan maltillisia tuottovaatimuksissa. Silloin voidaan huomioida paremmin monenlainen virkistäytyminen sekä maisema- että ilmastovaatimukset.

Luukkonen sanoo heidän yhteismetsänsä olevan avoin, eli he ottavat osakkaita mistä päin Suomea tahansa.

Toinen vastaavalla tavalla toimiva on Yhteismetsä Tuohi, jonka metsäalueet sijoittuvat hajalleen Kaakkois-Suomeen, Pohjois-Karjalaan sekä Pohjois-Pohjanmaalle.

Molemmilla on metsää noin 300 hehtaaria, eli ne ovat varsin pieniä. Molempia yhteismetsiä myös yhdistää kasvuhalu – ne etsivät myös silkalla rahalla sijoittavia osakkaita.

kuusen taimi, Evo, 4.7.2018
Jatkuvan kasvatuksen metsissä ei tavallisesti istuteta puun taimia.Antti Haanpää / Yle

Nimestään huolimatta Suomen hiilinielu -yhteismetsä ei vielä saa tuloja hiilinieluna toimimisesta.

– Ei sitä voi vielä luvata eikä taata. Se olisi sellainen kirsikka kakun päällä, jos se toteutuisi, sanoo Luukkonen.

Hiilinielu-ajatusta pitää tervetulleena myös Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK.

– Metsänomistajan kannalta se olisi erittäin tervetullut. EU-tasolla tällaista pohditaan, mutta päätökset vievät aikaa, arvioi MTK:n Metsälinjan kenttäpäällikkö Samuli Kokkoniemi.

Perustaminen on halpaa kuin mäntysaippua

Valtio maksaa yhteismetsän perustamiskuluja, esimerkiksi maanmittaustoimituksien kulut. Lisäksi etua voi tulla maanomistajalle, joka haluaa säilyttää itsellään palstan vaikkapa järvenrannasta tai hyvästä polttopuumetsiköstä.

– Perustamisen yhteydessä siitä ei mene lohkomismaksua. Hinta riippuu pinta-alasta, mutta se on heti vähintään tuhannen euron etu, sanoo Mikko Honkanen.

metsätuhoa
Jos metsätuho osuu omaan metsään, kustannus voi olla suuri. Jos metsä on yhteismetsässä, riski jakaantuu.Markku Vaario

Valtio houkuttelee yhteismetsien perustamiseen myös veroeduilla. Yhteismetsä maksaa verotettavasta tulostaan jopa 7,5 prosenttia vähemmän veroa kuin mitä yksityinen joutuisi maksamaan puunmyynnistään.

Valtion motiivi on selkeä. Kun metsät siirtyvät perinnönjaossa seuraaville sukupolville, ne pirstoutuvat yhä pienemmiksi plänteiksi. Lisäksi metsien hoito saattaa jäädä hunningolle, kun perijöillä ei ole ammattitaitoa, aikaa tai kiinnostusta niitä hoitaa. Se taas kostautuu ajan mittaan. Metsistä sadaan puuta vähemmän.

Lain mukaan yhteismetsän on hoidettava metsiään suunnitelmallisesti.

Yksi yhteismetsän hyvistä puolista on sen helppous.

Anna Kaisanlahti

Yhteismetsäosuus on perinnönjaossa huomattavasti helpompi käsiteltävä kuin metsäpalsta. Yhteismetsäosuus voidaan helposti jakaa tasan. Metsäpalstan jako sen sijaan vaatii maanmittaria ja tarkkaa eri osien arvon määritystä.

– Yhteismetsäosuuden voi myös myydä, sanoo Honkanen.

Kuhmossa halukkuutta neljä kertaa ajateltua enemmän

Kuhmossa suunnitelmat uuden yhteismetsän perustamiseksi ovat pitkällä. Alkuun tavoitteena oli 1 000 hehtaarin pinta-ala, mutta halukkuutta on ilmentynyt rutkasti enemmän, sanoo Mikko Honkanen.

– Mukaan on alustavasti lähdössä 65 metsänomistajaa ja pinta-alaa on 4 600 hehtaaria.

Mukana on yksityisiä metsänomistajia, metsäyhtymiä, perikuntia, Kuhmon kaupunki ja muutama osakeyhtiökin.

Suuri osa liittymishalukkaista on muualta kuin Kuhmosta. Yksi heistä on oululainen Anna Kaisanlahti perheineen.

– Yksi yhteismetsän hyvistä puolista on sen helppous. Kun metsäpalsta on kaukana, on hyvä antaa se paikalliseen, hyvään hoitoon. Ettei metsä kärsi siitä, jos itse ei ole aina kykenevä menemään paikalle, Kaisanlahti sanoo.

Vaalea nainen katsoo männyn rungon takaa
Perheen omistama metsä on Anna Kaisanlahdelle tuttu jo lapsuudesta. Timo Nykyri / Yle

Hän on kulkenut perheensä kanssa Kuhmon metsissä pienestä tytöstä saakka. Metsä on biokemistille paitsi sijoitus, myös tunneasia.

– Tykkään vaeltaa ja marjastaa. Ja metsä on paikka rauhoittua.

Miten niille jokamiehenoikeuksille käy?

Yhteismetsä ei kuitenkaan ole ihan pelkkää auvoa. Monelle metsää omistavalle kynnyskysymys on menettää oman metsän hallinta. Yhteismetsässä ei enää voi tehdä omalla luvalla samoja asioita kuin omassaan, vaikka osuuden siitä omistaa.

– Alueen hallinta siirtyy yhteismetsälle, painottaa Maanmittauslaitoksen asiantuntija Mikko Honkanen.

Käytännössä se tarkoittaa, että esimerkiksi polttopuiden hakemisesta pitää sopia yhteismetsän kanssa etukäteen. Useimmiten yhteismetsän ohjesäännössä on määritelty, kuinka osakkaiden tarpeet ja toiveet otetaan huomioon, sanoo Honkanen.

– Siellä voi olla määritelty esimerkiksi, että osakas saa hakea joulukuusen tai polttopuita. Mutta se ei tarkoita, että niitä voi hakea juuri sieltä entisestä omasta metsästä, vaan paikka voi olla eri.

En jägare med jakthund går över en åker.
Metsästys on yksi suosituimmista harrastuksista metsässä.Mostphotos/Robert Nyholm

Koville metsästäjille voi olla tiukka paikka luopua oman maan metsästysoikeuksista. Sekin on asia, josta osakkaat voivat sopia keskenään.

Ja sitten vielä ne jokamiehenoikeudet. Ne eivät muutu mitenkään – myös yhteismetsässä ovat jokamiehenoikeudet voimassa samalla tavalla kuin muuallakin.

Oletko perimässä metsää? Miten aiot hoitaa sitä? Jutun keskusteluosio on auki kello 22.00 saakka. Toimittaja Heikki Rönty osallistui keskusteluun kello 15:00 saakka.

Lue lisää:

Apua, sain metsää perinnöksi – mitä sille pitäisi tehdä?

Paisunut työvoimapula voi tehdä metsäalasta uuden marjanpoiminnan: "Otetaan kylmästi ulkomailta porukkaa, joka on kiinnostunut tästä alasta"