"Ihmiset pelkäävät toisia ihmisiä" – kaupunkiliftaaja Lauri Jäntti kävelee tuntemattomien kanssa

Kaupunkiliftaus luo sattuman kautta kohtaamisia tuntemattomien kanssa, eikä siihen tarvita autoa.

kaupunkikulttuuri
Lauri Jäntti kaupunkiliftaa.
Lauri Jäntti on kaupunkiliftauksen idean isä.Thomas Hagström / Yle

Kaupunkitaiteilija ja yhteisötieteilijä Lauri Jäntti keskusteli muutama vuosi sitten kaverinsa kanssa liftaamisesta. Molemmat olivat mieltyneitä peukalokyyteihin, mutta lajin viehättävyyttä pohtiessaan he löysivät sen ytimen muualta kuin matkanteosta.

– Liftauksen hienous on ihmisissä ja kohtaamisissa, kertoo Jäntti.

Autot saattoi ystävysten mielestä jättää kuviosta kokonaan pois.

Seuraavaksi Jäntti jo seisoikin kadunkulmassa ja koetti päästä ohikulkevien kanssaihmisten kyytiin – siis kävelyseuraksi.

Siltä istumalta hän ei tullut poimituksi kenenkään mukaan, mutta tarmokas mies ei tästä lannistunut, päinvastoin.

Oli syntynyt kaupunkiliftaus.

Järnvägsstationen i Helsingfors
Kaupunkiliftaaja tarjoutuu hetkeksi kanssakulkijaksi. Tega Oke / Yle

Liftauksen monet puolet

Lauri Jäntti jatkoi idean kehittelyä.

Kuten perinteisilläkin liftareilla, kaupunkiliftareillakin on kyltti kertomassa päämäärästä.

"Ota minut hetkeksi mukaasi #urbanhitchhiking" lukee kyltissä, josta kaupunkiliftarin tunnistaa.

Pian Jäntti oivalsi, että kaupunkiliftauksessa voi olla kohtaamisten lisäksi useampia tulokulmia.

– Yhtälailla tämä on sosiaalinen kokeilu, kaupunkiaktivismia tai sitten tätä voi tarkastella erilaisista tutkimuksellisista näkökulmista.

Jäntti on sittemmin ollut järjestämässä monenlaisia yhteisöllisiä liftaustapahtumia ja -työpajoja.

Kronohagen 10.3.2016
Jäntin järjestämissä liftausjameissa ihmisjoukko hajaantuu liftaamaan ympäri kaupunkia.Amanda Bonn / Yle

Kohtaaminen pelottaa ihmisiä

Liftauksesta kehkeytyi myös taideprojekti.

Jäntti toteutti kollegansa Tuuli Mallan kanssa Helsingin taidemuseoon katuliftausta käsittelevän performanssin vuonna 2017.

Kaksikko liftasi pari viikkoa aamusta iltaan ja nauhoitti ihmisten tarinoita. Näistä tarinoista syntyi museon installaatio.

Ihmiset pitivät näyttelystä ja kaupunkiliftauksen ideasta. Näyttelyn toinen puoli koostui mahdollisuudesta kokeilla kaupunkiliftausta itse: näyttelyn kävijöille oli tarjolla kylttejä ja liftausohjeita.

Ihmiset eivät kuitenkaan tarttuneet niihin.

– Se oli monelle yllättävän pelottava ehdotus.

Yllättäen viattomalta kuulostava liftaaminen voi nostaa esiin monenlaisia pelkoja. Osaa pelottaa Jäntin mukaan se, että näyttää tyhmältä seisoessaan kadulla kyltti kädessä. Toisia hirvittää mahdollisuus torjutuksi tulemisesta tai siitä, ettei keksikään mitään sanottavaa vieraalle ihmiselle.

– Ihmiset pelkäävät toisia ihmisiä, uskoo Jäntti.

Aika kova väite. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla.

Tuulianna Tola kaupunkiliftaa kyltti kädessään.
Kaupunkiliftaus on uudenlainen tapa tutustua kaupunkiin ja sen ihmisiin. Lauri Jäntti

"Tuolla naamalla tulee poimituksi"

Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista ihmisistä ja lähestyn kaupunkiliftausta tästä näkökulmasta, kuullakseni ihmisten tarinoita.

Tonotan kadunkulmassa kyltti kädessäni ja kertaan mielessäni Jäntin ohjeita:

Kannattaa sijoittua kadulle kävelijöiden suuntaisesti, muttei kuitenkaan keskelle kulkuväylää. Hymyile. Anna liftaukselle aikaa ja hylkää ennakkoasenteesi. Älä tyrkytä itseäsi ja jää pois kyydistä vasta, kun sinut jätetään.

Kukaan ei pysähdy kohdalleni.

Olen lukenut kaupunkiliftauksesta esimerkiksi Kirkko ja kaupunki -lehdestä (siirryt toiseen palveluun), ja oletan pääseväni ihmisten mukaan helposti. Näin ei kuitenkaan käy.

Alan etsiä syitä sille, miksi ihmiset vain tuijottavat. Ehkä mukana ollut kameramies arveluttaa ihmisiä. Vaikutammeko piilokameralta?

Vihdoin jumppaan matkalla oleva rouva nappaa minut mukaansa. Kylttini on kuulemma niin mainio, että hän haluaa ottaa minut kyytiin. Hän ihmettelee nauraen, etten ole onnistunut liftauksessa jo aiemmin.

– Luulisi, että tuolla naamalla tulisi poimituksi!

Olen niin tohkeissani, että unohdan kysyä eloisan ja ystävällisen rouvan nimeä.

Laput pois silmiltä

Lyhyen kävelyhetken aikana ehdimme keskustella nuorten eliniänodotuksesta, kadonneista vyötärölinjoista ja tietenkin kaupunkiliftauksesta.

– Kivaa, että ihmisiä herätellään leikkimielisesti, etteivät he kulkisi ihan laput silmillä, toteaa kävelykaverini.

Eroamme kuntokeskuksen edustalla, kumpikin yhtä hauskaa kohtaamista rikkaampana.

Lue lisää kapunkiliftauksesta:

Suomessa syntyi yllättävä kaupunki-ilmiö: liftaaja pyrkii peukalo pystyssä jalankulkijan matkaan (siirryt toiseen palveluun) (Aamulehti)

Urban hitchhiking (siirryt toiseen palveluun) (Kirjala-kirjallisuusblogi)

Puoli seitsemän jutun kaupunkiliftauksesta voit katsoa tästä: