Yksinäisyys on elimistölle kuin 15 tupakkaa päivässä – toisten seurassa ihminen kylpee hyvissä hormoneissa

Ihminen, joka on yksinäinen vasten tahtoaan, kokee kivun kovempana ja altistuu muun muassa sydän- ja verisuonitaudeille.

yhteisöt
Nainen yksin puistonpenkillä.
Yksinäisyys saa elimistön erittämään stressihormonia samalla tavoin kuin aikanaan, kun kylä jäi liian kauas ja ihminen hoksasi olevansa alttiina esimerkiksi petojen hyökkäyksille ilman yhteisön turvaa.Kalle Mäkelä / Yle

Ihmistä ei ole luotu olemaan yksin – vastoin tahtoaan. Jollei hän saa turvaa ja palkintoa ihmissuhteista, elimistö reagoi tavoilla, jotka heikentävät terveyttä ja jopa lisäävät kuolemanriskiä, sanoo ylilääkäri ja professori Peter Strang.

Kokkolalaislähtöinen Strang haluaa herättää keskustelua yhteisöllisyyden merkityksestä niin terveydenhuollossa, vanhustenhoidossa kuin kaikkien arjessa Hän listaa yksinolon riskejä: muun muassa psyykkinen pahoinvointi, kohonneet itsemurha- ja dementiariski sekä sydän- ja verisuonitaudit.

Siinä missä yksinäisyys laukaisee ihmisen sisäisen varoitusjärjestelmän, yhteisöllisyys toimii palkinnon tavoin.

– Ihminen kirjaimellisesti kylpee oksitosiinissa, endorfiineissa ja dopamiinissa. Siksi yhdessäolo tuntuu ihanalta – oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyydestä tai kyläyhteisöstä, sanoo Peter Strang.

Professori, ylilääkäri Peter Strang.
Peter Strang muistuttaa, että ihminen voi nykyään nähdä kerralla enemmän ihmisiä kuin kivikauden ihminen koko elämässään. Se ei silti estä nykyihmistä olemasta yksinäinen.Sari Vähäsarja / Yle

Yksinäisyyden terveyshaittoihin on herätty viime vuosina yhä laajemmin Suomessakin. Tutkijat ovat varoittaneet sen olevan pian suurempi terveysriski kuin ylipaino (siirryt toiseen palveluun) (Tekniikka & Talous).

Aiheesta on tehty yhä enemmän tutkimusta, joka osoittaa esimerkiksi, että yksinäisyys vastaa vaikutuksiltaan 15 tupakan polttamista päivässä (siirryt toiseen palveluun) (The Campaign to End Loneliness).

Yksinäisyyttä onkin luonnehdittu yksilön tragediaksi, mutta yhteiskunnan ongelmaksi, joka vie lopulta terveyden ja toimintakyvyn.

Yksinäisyys on nykyihmisen petoeläin

Terveysriskien pohja on Strangin mukaan kehitysbiologiassa. Esi-isämme rakensivat aikanaan kyliä suojautuakseen esimerkiksi villieläimiltä.

– Ihminen ei ole riittävän vahva eikä nopea leijonaa vastaan, mutta 20 miestä keihäineen on, Strang havainnollistaa.

Jos ihminen lähti kylästä liian kauas yksin, hänen elimistönsä reagoi uhkaan konkreettisesti. Samoin käy nykyäänkin, jos ihminen on tahtomattaan yksin.

– Vanhat geenit, uusi maailma. Keho erittää stressihormonia, mikä lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä pitkällä aikavälillä, vaikka tasot ovat matalat, sanoo Strang.

Ilmiö näkyy konkreettisimmillaan siinä, että kun iäkäs aviopuoliso kuolee, puoliso saattaa menehtyä muutaman kuukauden sisällä – usein juuri sydänkohtaukseen tai aivoverenkiertohäiriöön.

Yksinäisyyttä kokevien terveyshaittojen taustalla on toki usein myös elämäntapavalintoja: esimerkiksi alkoholin runsasta käyttöä, tupakointia ja epäterveellistä syömistä. Nekin pohjaavat Strangin mukaan samaan teoriaan: yksinäinen kompensoi muilla aineilla sitä vajausta, joka jää, kun sosiaalisia suhteita ei ole tarpeeksi.

Hyvää oloa lisäävät kaikki porukat, joissa viihdyt

Yhteisöllisyys lisää onnellisuutta niin paljon, että sen uskottiin olevan yksi tekijä Suomen sijoittuessa toista kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Yhteisöllisyyttä on pitkään pidetty yhtenä selittäjänä myös suomenruotsalaisten pitkäikäisyydelle.

Yhteiskunnan pitäisi Strangin mukaan tukea sitä, että myös ikäihmiset saavat kokea yhteisöllisyyttä. Kauan yhdessä ollut pariskunta varmasti valitsee mielellään kodin, mutta onko yksinäisen 90-vuotiaan valinta sama? Strang kysyy.

– Kotona asuminen on yksi vaihtoehto, mutta palvelutaloillakin on puolensa.

Vapaaehtoinen yksin olo on eri asia kuin terveyttä syövä yksinäisyys. Yksinäisyydessä paras mittari on ihmisen oma kokemus.

Hyvältä tuntuva yhdessäolo ei synny vain parisuhteesta tai perheestä, vaan sitä luo myös vaikkapa harrastusporukka.

Kaarinalainen KaMu-kuoro.
Lassi Lähteenmäki / Yle

Kääntäen: kaikki suhteet eivät ole parempia kuin yksinäisyys. Toimimattomasta suhteesta lähtemistä saatetaan silti venyttää, ja senkin selittää sama asia: yksin jääminen on ajatuksena kuin kylän ulkopuolella hiipivä leijona.

Strang löytää yhteisöllisyydestä neljä tasoa: ykköstaso on muutaman hengen ydinryhmä kuten perhe ja kakkonen laajempi ystäväpiiri, johon voi tukeutua.

Kolmostasolta löytyy se entinen kylä – nykyään vaikka kuoro, työpaikka, seurakunta tai muu porukka, jossa ihminen viihtyy. Neloseksi Strang monista poiketen nostaa internetin yhteisöt, jotka nekin ovat parempi kuin ei mitään.

Yksinäisyyden nujertamisessa hän kehottaa nojaamaan professori John Cacioppon (siirryt toiseen palveluun) neljään askeleeseen: lähde rohkeasti liikkeelle, tee toimintasuunnitelma, valitse itsellesi sopiva tähtäin – äläkä heti odota pahinta.

Toisaalta meillä on yhteinen vastuu, ja jonkun yksinäisyyden purku voi alkaa siitä, että istuu samaan lounaspöytään, Strang muistuttaa.

Yksinäinen tuntee kivun kovemmin

Professori Peter Strang on syöpälääkäri ja palliatiivisen hoidon uranuurtajia Ruotsissa. Hän on myös perehtynyt muihin syöpään liittyviin tekijöihin kuten kipuun, elämänlaatuun ja psykologisiin puoliin.

Yksinäisyys tuntuu myös silkkana kipuna. Peter Strang on istunut lukemattomia kertoja kivuista kärsivän syöpäpotilaan vierellä ja kysynyt, onko tällä kipuja. Vastaus on usein: "Ei juuri nyt, mutta muuten on".

Kokemus on magneettikuvausten perusteella aito.

– Tutkimukset osoittavat, että aivojen kipukeskus aktivoituu kun ihminen on tahtomattaan yksin. Kipu tuntuu silloin intensiivisempänä.

Samasta syystä pelkkä kädestä pitäminen tai itsensä loukanneen lapsen halaaminen vähentää kipua: kontakti toiseen ihmiseen vaikuttaa aivojen kipukeskukseen.

Miten yksinäisyyttä voisi torjua tai kampittaa? Kerro omat neuvosi keskustelussa kello 21:een saakka.