Lahopuu on elintärkeää jopa tuhansille eläinlajeille – metsänomistaja, näin autat uhanalaisia lajeja selviämään maillasi

Metsissä elävät uhanalaiset lajit tarvitsevat lisää lahopuuta pärjätäkseen. Asiantuntijat arvioivat, että metsien lahopuuta saataisiin lisättyä pitkällä aikavälillä kahden eri keinon avulla.

metsänomistajat
Suonenjokinen Antti Lukkarinen.
Antti Lukkarisen mielestä hänenkaltaisiaan metsänomistajia voisi kannustaa huolehtimaan luonnon monimuotoisuudella esimerkiksi verovähennyksillä.Antti Karhunen / Yle

Vajaa kolmannes maamme uhanlaisista lajeista elää metsissä.

Kysyimme kahdelta Luonnonvarakeskuksen asiantuntijalta, professori Anne Tolvaselta ja tutkija Juha Siitoselta vinkkejä, millaisilla keinoilla metsänomistaja voi auttaa uhanalaisia eläimiä ja lisätä samalla luonnon monimuotoisuutta metsässään. Luonnonvarakeskus on seurannut metsien tilaa ja kehitystä jo 1920-luvun alusta saakka.

Tämän lisäksi haastattelimme suonenjokista metsätilallista Antti Lukkarista. Lukkarinen on opiskellut alaa ja väitellyt vuonna 2013 aiheesta Venäläisten lehtikuusialkuperien kasvurytmi, pituuskasvu ja elävyys kasvihuone- ja maasto-olosuhteissa Suomessa. Nyt hän jatkaa 1500-luvulla perustetun kotitilansa 13:ntena isäntänä.

Talousmetsien luonnonhoito on jo tuttu käsite metsänomistajille. Luonnon monimuotoisuutta tukevat keinot esiteltiin 1990-luvulla. Tuolloin kerrottiin lahopuista, säästöpuista ja arvokkaiden elinympäristöjen suojelemisesta.

Tässä jutussa esitellään myös viisi muuta keinoa. Aloitetaan kuitenkin tärkeimmästä.

1. Lahopuun lisääminen

Metsän eläimistä noin 20–25 prosenttia, eli noin 4 000–5 000 eri lajia, elää kuolleilla puilla. Tunnetuin esimerkki lahopuusta hyötyvästä eläimestä on valkoselkätikka.

Lahopuuta muodostuu talousmetsiin koko ajan. Myrskyt kaatavat puita, lumikuormat katkovat puiden latvoja ja hyönteiset ja sienet tappavat yksittäisiä puita.

Lahopuuta on eniten päätehakkuuikäisessä metsässä. Puut ovat tuolloin 80–100-vuotiaita. Tämänikäisessä metsässä on ehtinyt kuolla järeitä puita, jotka ovat lahonneet pystyyn. Päätehakkuussa käy kuitenkin yleensä niin, että pystyyn kuolleet kuivat puut korjataan energiapuuksi ja ne päätyvät polttoon.

Pidemmälle lahonneet maapuut murskaantuvat puunkorjuun yhteydessä. Lopullisesti ne hautautuvat, kun metsää uudistetaan. Uudistuksessa maata muokataan ennen uusien puiden istuttamista.

Tällä hetkellä arvioidaan, että Suomen metsissä olevan lahopuun määrä saataisiin kaksinkertaistettua pitkällä aikavälillä kahden eri keinon avulla. Ensinnäkin metsissä jo oleva lahopuu säästettäisiin hakkuiden yhteydessä ja toiseksi hakatulle aukolle jätettäisiin tuplasti enemmän säästöpuita kuin mitä tällä hetkellä jätetään.

Tuolloin lahopuuta olisi noin kymmenen kuutiometriä hehtaarilla.

Lahopuuhun liittyy myös väärää tietoa ja uskomuksia. Siitä kerrotaan enemmän tämän jutun lopussa.

2. Tekopökkelöt

Tekopökkelöt ovat ihmisen tarkoituksella korkeaksi jättämiä kantoja. Tekopökkelöitä voi tehdä sekä päätehakkuun että harvennushakkuun yhteydessä. Paahteisilla paikoilla hakkuuaukealla olevissa tekopökkelöissä elää monipuolinen hyönteislajisto: kukkajääriä, muita lahopuukovakuoriaisia, näiden käytävissä pesiviä petopistiäisiä ja erakkomehiläisiä.

Lahopuu metsässä.
Hieskoivusta tehty tekopökkelö suonenjokisen Antti Lukkarisen taimikossa.Antti Karhunen / Yle

Metsän sisään tehdyt tekopökkelöt voivat puolestaan auttaa esimerkiksi sopivien pesäpaikkojen puutteesta kärsiviä hömötiaisia ja muita kolopesijöitä.

3. Monipuolinen puusto

Talousmetsässä kasvaa usein vain samanikäistä tiettyä puulajia. Metsän eläinlajit hyötyisivät eri-ikäisestä ja monipuolisemmasta puulajistosta, unohtamatta tärkeää lahopuuta. Monipuolisuutta voi edistää tekemällä metsään aukkoja.

Pienaukko voi olla 0,1–0,3 hehtaarin kokoinen aukko talousmetsässä, jonne jätetään puuston poiston yhteydessä jo siellä olevat lahopuut. Horsma-vatukko-risukko-ajan jälkeen metsä uudistuu luontaisesti, kun aukolle alkaa kasvaa ensimmäisenä lehtipuita. Alkuvaiheessa ala houkuttelee avoimien paikkojen lajistoa, kuten perhosia ja petopistiäisiä.

Muutos on kuitenkin hidas ja kestää vähintään vuosikymmeniä.

4. Säästöpuut

Säästöpuita jätetään pystyyn hakkuuaukioille. Esimerkiksi vapaaehtoisen metsäsertifioinnin kriteerit ja hyvän metsänhoidon suositukset edellyttävät säästöpuiden jättämistä.

Säästöpuiden kohdalla on hyvä vaihtoehto suosia puita, joilla on erikoistunut lajisto. Tästä hyvä esimerkki on pehmeä haapa, joka on tärkeä puu monelle hyönteiselle ja kolopesijälle. Pihlaja, raita, harmaaleppä ja tervaleppä ovat myös puita, joiden taloudellinen arvo on pieni, mutta arvo luonnon monimuotoisuudelle on suuri.

Tällaisten puiden puuttuessa säästöpuu voi olla koivu tai järeä mänty tai kuusi. Kannattaa muistaa, että myös vikaiset puut kelpaavat säästöpuiksi, koska ne kelottuvat pystyyn.

5. Harvennuksista luopuminen

Harvennushakkuut vähentävät lahopuun määrää keski-ikäisessä (n. 50–60-vuotiaassa) talousmetsässä. Harventamalla tehdään tilaa kasvatettavalle puustolle ja heikot ja vähempi arvoiset puut poistetaan. Jos puut saavat kasvaa ilman harvennusta, ne joutuvat kilpailemaan elintilastaan. Tällöin kilpailun häviävät puut päätyvät lahopuuksi kuin itsestään.

6. Jatkuva kasvatus

Talousmetsän jatkuva kasvatus tarkoittaa, että puustoltaan eri-ikäisestä metsästä kaadetaan vain suurimmat puut. Tästä hyötyy varsinkin mustikka, metsän tärkeä sateenvarjolaji, joka tarjoaa suojaa ja ravintoa monille eläimille. Mustikka houkuttelee paikalle esimerkiksi kanalintuja.

7. Arvokkaat elinympäristöt

Erityisen tärkeät elinympäristöt määritellään metsälaissa (siirryt toiseen palveluun) ja ne ovat rauhoitettuja alueita. Erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat muun muassa puronvarsimetsät, lehtolaikut, ojittamattomat korvet, jyrkänteet alusmetsineen ja niukkapuustoiset kalliot ja louhikot. Muita arvokkaita elinympäristöjä ovat rantametsät, pienkosteikot sekä suon ja kivennäismaan vaihettumisvyöhykkeet.

Kun arvokkaat elinympäristöt rajataan hakkuiden ulkopuolelle, niistä kehittyy ajan mittaan puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia ja runsaslahopuustoisia laikkuja talousmetsiin.

Vastuu metsälakikohteiden säilyttämisestä on metsänomistajalla. Kohteita voi ilmoittaa vapaaehtoisesti Metsäkeskukseen.

8. Kulotus

Tuli on tehokas tapa ennallistaa metsää. Metsien poltto on yleisintä luonnonsuojelualueilla. Talousmetsässä kulotus on vähentynyt, koska se on kallista ja riskialtista.

"Aina voi tehdä enemmän"

Suonenjokinen Antti Lukkarinen seisoo 12 vuotta vanhan kuusitaimikon vieressä. Kuusten lomassa on edelleen pystyssä palstalle säästöpuiksi jätettyjä haapoja ja muutama hieskoivusta tehty tekopökkelö.

Lukkarinen tietää paljonko hänen metsissään kasvaa puuta, mutta tarkkaa tietoa lahopuun määrästä hänellä ei ole.

– Metsät ovat aika hyvin hoidettuja talousmetsiä, joten arvioin, että lahopuun määrä on melko vähäinen. Kun lasketaan taimikot, kasvavat metsät ja vanhat metsät yhteen, niin keskimäärin hehtaarilla on lahopuuta noin kolmesta neljään kuutiometriä.

Vähäinen määrä johtuu tavasta, jolla metsiä on hoidettu jo kauan. Lahopuuta ei synny, jos metsän kasvatukseen liittyvät toimenpiteet tehdään ajallaan.

– Esimerkiksi säästöpuut ovat aika uusi asia, joka tuli vasta 90-luvulla. Ja metsät ovat olleet olemassa jo sitä ennen.

Antti Lukkarinen lahopuun äärellä Suonenjoella.
Antti Lukkarinen on kotitilansa 13. isäntä. Tilan historia ulottuu 1500-luvulle kaskiviljelyn aikaan. Metsätalouteen tilalla on keskitytty viimeisen 25 vuoden aikana. Antti Karhunen / Yle

Lukkarinen noudattaa PEFC-sertifioiduissa metsissään voimassa olevia suosituksia. Niiden mukaan säästöpuita tulee jättää uudistushakkuiden yhteydessä 10 kappaletta hehtaarille. Kasvatusmetsien harvennuksissa säästöpuita jätetään pari kappaletta hehtaarille. Lukkarinen tekee säästöpuiksi valituista puista tekopökkelöitä.

– Tietysti aina voi tehdä enemmän.

Mutta jotta tehtäisiin enemmän, tarjolla pitäisi olla porkkana.

Esimerkiksi jos hakkuun yhteydessä jättäisi suosituksia enemmän säästöpuita, ylimääräisistä säästöpuista saisi korvauksen. Korvaus voitaisiin maksaa joko KEMERA-rahoituksen kautta tai vaihtoehtoisesti säästöpuiden arvon voisi vähentää metsätalouden verotuksessa.

– Uskon, että tällä tavalla säästöpuiden määrä räjähtäisi metsissä.

Lukkarinen perustelee ehdotusta sillä, että säästöpuut ovat aina metsänomistajan tilistä pois ja metsätalous on rankasti verotettua.

– Kaikki toimenpiteet joutuu miettimään tarkkaan, että homma pysyy kannattavana.

Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana

Antti Lukkarinen

Säästöpuiden kustannus metsänomistajalle riippuu siitä, minkälaisia puita säästöpuiksi jätetään ja montako kuutiota niitä on. Vaihteluväli on euromääräisesti suuri, mutta Lukkarinen arvioi, että kustannus on muutamia satoja euroja per hehtaari, jos tavoitteena on kymmenen säästöpuuta hehtaarilla.

Pienaukkohakkuilla ja jatkuvan kasvatuksen hakkuilla tilanne on se, että hakkuutyön kustannukset ovat avohakkuuta suuremmat. Eli vaikka kyseessä olisi samankokoiset suuret vanhat puut kuin avohakkuulla, niistä saa vain harvennuspuun hinnan.

Nelikymppinen metsätilan isäntä kantaa vastuun luonnon monimuotoisuudesta. Metsänhoidossa hän ottaa huomioon myös metsien virkistysarvon.

– Hommat pitää hoitaa siten, että kylällä kärsii kävellä selkä suorana.

Houkutteleeko lahopuu metsään tuholaisia?

Tehokkain keino uhanalaisten eläinten auttamiseksi on siis lisätä lahopuun määrää metsissä. Mutta onko lahopuu uhka metsän puille, kuten usein luullaan?

Asiasta on vallalla paljon virheellisiä käsityksiä. Yksi niistä liittyy kuusia tuhoavaan kirjanpainajaan.

Kuusi on hyvin lyhyen jakson ajan sopiva kohde kirjanpainajalle. Kirjanpainaja käyttää ravinnokseen vain tuoreita vastakaatuneita kuusia. Esimerkiksi viime talvena kaatuneet kuuset, jotka ovat vielä vihreitä, ovat tänä keväänä sopiva ravinnonlähde sen toukille. Vanhemman kuusen happamoitunut nila ei kelpaa niille. Lahopuut eivät houkuttele kirjanpainajaa paikalle.

Lahopuut eivät levitä myöskään aktiivisesti juurikääpää. Juurikäävän itiöitä on ilmassa joka tapauksessa. Sen leviämisen kannalta keskeisessä roolissa ovat tuoreet kantopinnat, jotka käsitellään juurikääpää vastaan.

Antti Lukkarinen muistuttaa metsälaista joka edellyttää, että jos metsässä on esimerkiksi myrskyn kaatamia puita yli 10 kuutiometriä hehtaarilla, ne on kerättävä pois.

Metsänomistaja on myös korvausvelvollinen, jos metsää vahingoittavat tuholaiset (siirryt toiseen palveluun) leviävät naapurin metsään.