Analyysi: Skandaali ei kaada populistia – neljä vakavaa opetusta Israelin vaaleista

Benjamin Netanjahu on saanut arvostella vapaasti muita, mutta häneen arvostelu ei tartu, arvioi Ylen ulkomaantoimittaja Mika Mäkeläinen.

Israel
Benjamin Netanjahu pitämässä puhetta vaalituloksen jälkeen Tel Avivissa keskiviikkona.
Benjamin Netanjahu pitämässä puhetta vaalituloksen jälkeen Tel Avivissa keskiviikkona.Jim Hollander / EPA

JerusalemBenjamin Netanjahu näyttää varmistaneen viidennen kautensa Israelin pääministerinä.

Netanjahun Likud-puolueen ja sen oikeistolaisten liittolaisten odotetaan saavan enemmistön parlamenttiin Knessetiin.

Tiistain vaalien tuloksesta voi oppia ainakin seuraavat neljä asiaa.

1. Israelin voitto on palestiinalaisten tappio

Netanjahun vuosikymmen pääministerinä on ollut Israelille poikkeuksellista rauhan, poliittisen menestyksen ja taloudellisen hyvinvoinnin aikaa.

Israelia ja sunnienemmistöisiä arabimaita yhdistää yhteinen vihollinen, Iran. Tässä Lähi-idän valtakamppailussa palestiinalaisten edut on unohdettu.

Netanjahu on uhannut liittää Länsirannan siirtokuntia Israeliin. Kahden valtion ratkaisusta puhutaan harvemmin kuin ennen, mutta miehitettyjen palestiinalaisalueiden asukkaista ei liioin ole tulossa Israelin kansalaisia.

Yhdysvaltain rauhansuunnitelmaa odotellaan, mutta Israelille kelpaa nykyinenkin tilanne.

2. Populistia ei kaadeta skandaaleilla

Netanjahu joutuu pian vastaamaan useisiin korruptiosyytteisiin. Äänestäjät tiesivät sen, mutta eivät siitä välittäneet: Likud-puolueen äänimäärä vain kasvoi.

Tyylipisteitäkään kampanjalle ei voi antaa, sillä Netanjahu keskittyi mollaamaan haastajaansa ja kylvämään sekä pelkoa että epäluuloa. Siitä huolimatta hän voitti.

Populisti saa arvostella vapaasti muita, mutta populistiin tai hänen kannattajiinsa ei tartu asiaperusteinen arvostelu.

Tämä voi olla varoittava esimerkki niille demokratioille, joiden vaalikamppailussa on mukana populistinen ja häikäilemätön johtaja.

3. Vaaliboikotti osuu helposti omaan nilkkaan

Israelin arabit – noin viidennes väestöstä – ovat aina äänestäneet valtaväestöä harvemmin. Mutta näissä vaaleissa boikottikehotukset purivat erityisen hyvin.

Arabitaustaisista äänioikeutetuista äänesti ilmeisesti alle puolet. Se vähentää edelleen heidän edustustaan parlamentissa ja antaa oikeistolle entistä vapaammat kädet jakaa etuoikeuksia juutalaisväestölle.

Boikotti on sikäli ymmärrettävä, että arabipuolue ei ole koskaan päässyt Israelissa hallitukseen asti. Vaaliboikottia ei silti juuri noteerata muualla, eikä sillä pystytä kyseenalaistamaan Israelin poliittista järjestelmää, joten boikotista kärsivät nimenomaan boikottiin ryhtyneet.

Turhautuminen järjestelmään voi ajaa protestoijat myös kaduille.

Benny Gantz
Benny GantzAbir Sultan / EPA

4. Vaalitulos tiedetään vasta, kun kaikki äänet on laskettu

Mikään ei ole vielä aivan satavarmaa. Israelissa on 3,25 prosentin äänikynnys. Jos puolueen kannatus jää tämän rajan alle, se ei saa yhtään edustajaa Knessetiin ja sille annetut äänet menevät hukkaan.

Moni pienpuolue on äänikynnyksen tuntumassa, joten pienet muutokset äänimäärissä voivat kertautua parlamentin paikkajaossa.

Sen jälkeen kun varsinaisen vaalipäivän äänet on laskettu, Israelissa lasketaan sotilaiden, diplomaattien, merimiesten, vankien ja sairaaloissa olevien potilaiden ääniä. Nämä noin 300 000 ääntä voivat ratkaista lopulliset voimasuhteet.

Ja senkin jälkeen yllätyksen saattaisi aiheuttaa Israelin presidentti Reuven Rivlin, koska hän voi periaatteessa valita, kenelle antaa ensimmäiseksi mahdollisuuden yrittää hallituksen kokoamista.

Entä jos hän antaakin Netanjahun haastajan Benny Gantzin yrittää ensin hallituksen muodostamista? Se aiheuttaisi Israelissa poliittisen myrskyn.

Lisää aiheesta:

Netanjahun Likud-puolue liittolaisineen voittamassa Israelin vaalit

Tämä pariskunta on kuin Israel pienoiskoossa – Pääministeri Netanjahusta saa aikaan tulisen mielipidetaistelun