Vastaavalta päätoimittajalta: Vaalikamppailu väliaikalähdöllä

Demokratia on suomalaisille vakava asia – hyvä niin, pohtii Jouko Jokinen näkökulmassaan.

vaalit
Jouko Jokinen
Jouko JokinenJyrki Valkama / Yle

Mietin 800 metrin juoksun viimeistä kaarretta. Yhtä urheilun komeimmista hetkistä, kun vaikkapa viisi juoksijaa on kääntymässä tiiviissä ryhmässä kolmen radan leveydeltä kohti loppusuoraa. Seuraavien sekuntien aikana tapahtuu valtavasti. Maitohapot hyydyttävät yhden, töniminen vie toisen rytmin, joku heittäytyy, hillitön kiri – tai oikeastaan paras kyky pitää vauhti – tekee jostakin mestarin ja riemu repeää maaliviivalla.

Vaikka kuinka yritän, en näe Antti Rinnettä, Petteri Orpoa, Jussi Halla-ahoa, Juha Sipilää ja Pekka Haavistoa kaartamassa 800 metrin loppusuoralle, vaikka eduskuntavaalien loppukiri onkin menossa. Enemmän vaalikamppailu muistuttaa 50 kilometrin hiihtoa väliaikalähdöllä.

Demokratia on niin suuri asia, että se on aina pienen vaivan arvoinen.

Suomalaisten vaalien vakavuus tuntuu hyvältä. Kävin tiistaina kello 19.30 asioilla Munkkivuoren ostarilla. Ennakkoäänestykseen oli 30 metrin jono.

Tai puhun 89-vuotiaan äitini kanssa, joka kertoo, kuinka oli järjestänyt itselleen kotiäänestyksen Vilppulassa, kun elinpiiri on jo rajoittunut kodin seinien sisäpuolelle. Demokratia on niin suuri asia, että se on aina pienen vaivan arvoinen.

Kun pyyhkäisee vähän pintavaahtoa pois, vaalikamppailu näyttäytyy hyvin asiallisena. Kuin se 50 kilometrin hiihto, jonka aikana voi torkahtaa sohvalle, mutta silti kisaan pääsee hyvin mukaan, kun selostajan ääni nousee.

Kaikki tuntuvat peesailevan ja varovan kärjistämistä. Siinä on puolensa, mutta silti koulutuksesta, vanhustenhoidosta, soten kohtalosta (mutta ehdottomasta tarpeesta), maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta ja monesta muusta asiasta ollaan kovin samoilla linjoilla. Innokkaasti ollaan jakamassa hyvää, ja nouseva työllisyysaste ratkaisee rahoitusongelmat.

Keskusteluihin on kaivattu ulkopolitiikkaa. Äänestäjiä se ei juurikaan kiinnosta. Siksi ehdokkailta ei ole kuulunut raikkaita ulko- tai turvallisuuspolitiikan avauksia. Suomalaiset poliitikot ovat ulkopolitiikasta kovin samanmielisiä. Natoon ei pyritä, yhteistyötä eri suuntiin viritellään, Venäjää kritisoidaan maltillisesti, mutta hyvää dialogia pidetään yllä, Euroopan unionissa halutaan olla aktiivisia. Aika pienistä asioista Helsingin Sanomien tiistaisessa tentissä (siirryt toiseen palveluun) kiivailtiin.

Ulkopolitiikkaa kaipaavien kannattaa muistaa kaksi asiaa.

“Tasavallan presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa (ja sitten tulee toooosi pitkä tauko) yhdessä valtioneuvoston kanssa”. Ylivoimaisen aseman ottanut Sauli Niinistö hoitaa ulkopolitiikan. Eipä siinä puoluejohtajien kannata kovasti viisastella.

EU-asiat kuuluvat pääministerille ja eduskunnalle, mutta EU-kysymyksiä on syytä säästellä. Ennen EU-vaaleja (26.5.) puhumme Euroopasta todella paljon. Aiheita piisaa ja tilanteet Euroopassa muuttuvat nopeasti.

Yleisradio aloitti vaaliloppukirinsä jo 14. maaliskuuta, kun avasimme vaalikoneen (siirryt toiseen palveluun) ja järjestimme ensimmäisen puheenjohtajatentin. Luotamme pitkään kiriin.

Sisältöä olemme tehneet valtavasti.

Tuntuu kelpaavan.

Vaalikoneessa on jo reippaasti yli miljoona kävijää.

Television puheenjohtajatenttien katsojamäärät ovat kasvaneet neljän vuoden takaiseen verrattuna 20 prosenttia. Lisäksi Areenassa niitä on katsottu satoja tuhansia kertoja. Vaalikoneessa on jo reippaasti yli miljoona kävijää. Vaaliaiheiset verkkojutut ovat koko ajan luetuimpien listoilla.

Vaikka vaalikamppailun asiallisuus on arvo, tunnistan Helsingin Sanomien Paavo Raution ajatuksen, kun hän kolumnissaan (siirryt toiseen palveluun) (HS 6.4.) kaipasi 1990-luvun Pertti “Veltto” Virtasta ja hänen vaalilausettaan “velton kansan luonnollisesta valinnasta” tai Luonnonlain puolueen joogalentäjiä.

Ironia ja satiiri eivät enää ole mahdollisia tyylilajeja politiikassakaan. Tosikkous ja uhoaminen ovat kutistaneet huumorin pelikentän. Vakavuus on ajan sävel. Onneksi joku sentään uskalsi pyytää “ääntä rakkaudelle”.

Jouko Jokinen

Kirjoittaja on Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan vastaava päätoimittaja.

Aiheesta voi keskustella 11.4. klo 18.00 asti.