Päivi Happonen: Mitä järkeä on antaa anteeksi? – Yhä useampi rikollinen haluaa kohdata uhrinsa ja sovitella tekoaan

Sovitteluun päätyy vuosittain noin 15 000 rikosasiaa, mutta miksi uhrin pitäisi antaa anteeksi, pohtii Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen

rikos- ja riita-asioiden sovittelu
Päivi Happonen
Laura Railamaa / Yle

Valitettavasti hyvin monilla on kokemusta pahoinpitelystä.

Jos sinulla ei ole, kuvittele seuraavanlainen tilanne.

Kävelet myöhään illalla kotisi lähellä. Yhtäkkiä joku hyökkää puskan takaa ja kaataa sinut maahan.

Ehdit ajatella kuolevasi, kun hän hakkaa ja potkii sinua. Ohikulkija puuttuu tilanteeseen. Käyt lääkärissä, vammasi ovat hoidettavissa.

Tuon päivän jälkeen vilkuilet ympärillesi aina kun kuljet hämärässä. Usein päivälläkin.

Öisin katselet painajaisia. Vihaat pahoinpitelijääsi enemmän kuin mitään muuta.

Sitten eräänä päivänä soittaa poliisi.

Hän kysyy, haluaisitko nähdä sen hirviön? Sovitella hänen kanssaan pahoinpitelyä?

Poliisi ja syyttäjä voivat ehdottaa sovitteluun mitä tahansa rikosepäilyä, jonka katsotaan olevan sellainen, jota sovittelussa voitaisiin käsitellä.

Rikosten ja riita-asioiden sovittelu on ollut mahdollista Suomessa vuodesta 2006 lähtien.

Sovittelun järjestämisestä vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Sen tuorein tilasto kertoo, että toissa vuonna sovitteluun päätyi noin 15 000 rikosasiaa.

Puolet jutuista oli väkivaltajuttuja. Niiden lisäksi rikoksen tekijä ja uhri sovittelivat uhkauksia, anastuksia, vahingontekoja, kotirauhan rikkomisia ja kunnianloukkauksia.

Sovitteluun päätyvien rikosjuttujen määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Sovittelu on esitutkinnan, syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin ohessa käytävä erillinen prosessi, jossa osapuolet voivat kohdata toisensa.

Rikoksen uhri tai epäilty voivat itse niin sanotuissa asianomistajarikoksissa viedä rikosjutun sovitteluun.

Poliisi ja syyttäjä voivat ehdottaa sovitteluun mitä tahansa rikosepäilyä, jonka katsotaan olevan sellainen, jota sovittelussa voitaisiin käsitellä.

Väkivaltatapausten vieminen sovitteluun ei ole aina hyvä vaihtoehto uhrin kannalta.

THL:n tekemästä selvityksestä (siirryt toiseen palveluun) käy ilmi, että tekijä voi selvitä ilman rangaistusta vakavastakin väkivallasta. Erityisesti ongelmana on pidetty lähisuhdeväkivaltatapausten viemistä sovitteluun. Toisaalta sovittelun onnistuessa molemmat osapuolet voivat saada apua (siirryt toiseen palveluun).

Lähtökohta sovittelussa on aina se, että rikoksesta epäilty myöntää tekonsa.

Sovittelun aluksi selvitetään, onko osapuolilla edellytyksiä sovitteluun. Jos näin on, sen jälkeen uhri ja rikokseen syyllistynyt istuvat kahden sovittelijan kanssa samaan pöytään.

Jos uhri luopuu sovittelussa rangaistusvaatimuksistaan, poliisi voi lopettaa tutkinnan. Syyttäjä voi luopua syytteestä tai vaatia syytetylle oikeudessa lievempää rangaistusta, jos tämä on osallistunut sovitteluun.

Sovittelussa voidaan myös sopia vahingonkorvauksista, jonka jälkeen itse rikos käsitellään tuomioistuimessa.

Sovittelu ei automaattisesti tarkoita sitä, että rikoksen tehnyt selviäisi vähäisemmällä rangaistuksella, jos hän on tavannut uhrinsa.

Miksi pahoinpitelyn uhri haluaa kohdata hirviönsä? Entä miksi pahoinpitelijä haluaa kohdata uhrinsa?

Mikä saa uhrin kohtaamaan henkilön, joka on tehnyt hänelle pahaa?

Miksi esimerkiksi pahoinpitelyn uhri haluaa kohdata hirviönsä? Entä miksi pahoinpitelijä haluaa kohdata uhrinsa?

– Jos syntyy hyvä kohtaaminen, molemmat osapuolet voivat kertoa oman näkökulmansa asioihin. Ja tämä lisää ymmärrystä tapahtuneeseen, kertoo THL:n erityisasiantuntija Mari Kaltemaa-Uurtamo.

Nähdäänkö sovittelupöydän ympärillä aitoa katumusta? Pyydetäänkö ja annetaanko anteeksi?

– Kyllä sitä tapahtuu. Yksi iso motivaatiotekijä näihin kohtaamisiin se, että uhrilla on tarve tavata väärintekijä. Toisaalta syyllisyys on voimakas tunne, johon halutaan saada helpotusta. Usein uhrille riittää anteeksipyytäminen ja aito katumus, Kaltemaa-Uurtamo sanoo.

Varmaa on, että elämä tuo pian uuden mahdollisuuden, jossa puolisolta tai työkaverilta on mahdollisuus pyytää anteeksi.

Sovittelun taitoja kaivattaisiin kipeästi muuallakin kuin rikosten sovittelupöydissä. Liian monessa kodissa ja työpaikalla sovittelutaidot ovat unohtuneet.

On helppoa sanoa sorry, kun ruuhkabussissa törmää vieressä seisovaan. Mutta kun pitäisi ihan oikeasti pyytää anteeksi, se onkin usein äärettömän vaikeaa. Eikä se anteeksiantaminenkaan aina ihan helppoa ole.

Kun seuraavan kerran tekee tiukkaa tehdä sovintoa lähimmäisen kanssa, ei lannistuta. Varmaa on, että elämä tuo pian uuden mahdollisuuden, jossa puolisolta tai työkaverilta on mahdollisuus pyytää anteeksi.

Tai antaa hänelle anteeksi.

Joskus on yritettävä antaa anteeksi, vaikka kukaan ei tajuaisi edes pyytää. Joissakin tapauksissa hyvin vakavien rikosten uhriksi joutuneet ovat kertoneet, että he eivät selviä elämästään, jos he eivät kykene koskaan antamaan anteeksi.

Anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella on valtavan suuri voima.

Tehdäänkö näin pääsiäisen kunniaksi lupaus?

Yritetään ihan oikeasti kohdella toisiamme hyvin. Ja sitten kun epäonnistumme, me tiedämme, mitä tehdä.

Anteeksipyytämisellä ja anteeksiantamisella on valtavan suuri voima.

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja. Hän ei ole aviomiehensä mielestä kaikissa tilanteissa maailman paras anteeksipyytäjä, mutta kehitystäkin on onneksi tapahtunut.