Nuoret naiset istuvat mieluummin lootusasennossa kuin kirkon penkissä – Espoon uuden piispan mielestä kirkon pitää katsoa peiliin

Vanhoilliselta vaikuttavassa kirkossa olisi tilaa moderneille nuorille naisille, sanoo tuore piispa Kaisamari Hintikka.

evankelis-luterilainen kirkko
Monivalotettu valokuva Kaisamari Hintikasta.
Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon piispaksi helmikuussa 2019. Nella Nuora / Yle

Kaisamari Hintikasta tuli pääsiäisihminen jo nuorena. Häntä kosketti juhlan äärimmäisyys. Pimeys ja valo.

Nykyisin Hintikan perinteisiin kuuluvat pitkäperjantain kalakeitto ja pääsiäislammas. Tänä vuonna hän saarnaa piispana pääsiäisyön messussa Espoon keskiaikaisessa kivikirkossa.

Kun Kaisamari Hintikka vihittiin Espoon piispaksi, hän sai johdettavakseen yhden Suomen maallistuneimmista hiippakunnista. Siihen kuuluu 19 seurakuntaa Hangosta Mäntsälään.

Espoolaisista kirkkoon kuuluu 58 prosenttia ja vauvoista alle puolet kastetaan.

Hintikan lapsuudessa 1970-luvulla oli toisin.

Silloin kirkkoon kuului 95 prosenttia suomalaisista, myös Hintikan perhe. Espoon piispa ei ole lähtöisin pappissuvusta tai kristillisestä kodista.

Hänet tutustuttivat Jeesukseen Hyvä paimen -tarrat, joita jaettiin Käpylän seurakunnan päiväkerhossa. Pian hän osasi ulkoa kristillisen lastenlaulun "Pikkulintu riemuissaan lauleleepi oksallaan".

Uskon siemen kylvettiin tulevan piispan sydämeen sen ajan yhteiskunnallisessa todellisuudessa, jossa äitiysloma kesti pari kuukautta.

Silloin lapsia kasvatettiin muun muassa seurakuntien päiväkerhoissa. Eikä Hyvä Paimen -tarroissa ja kristillisissä lastenlauluissa ollut mitään ihmeellistä.

Nyt on toisin.

Tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttiin Suomessa kaksi vuotta sitten, ja naispappeus sukupolvi sitten. Silti kirkko ei vihi homo- ja lesbopareja ja naispappeuden vastustajia löytyy edelleen.

Onko vanhoillisuus yksi syy siihen, ettei hengellisyyttä etsivä moderni nainen koe kirkkoa omakseen – edes pääsiäisenä?

Sitä on kysyttävä piispalta.

Enkelit pop – ehtoollisleipä ei

Kynttilä lähikuvassa käsien keskellä.
Hengellisyys kiinnostaa nuoria naisia enemmän kuin uskonto.Nella Nuora / Yle

Kaisamari Hintikka avautui taivasta kohti vähitellen: ensin lapsena ja lopulta 15-vuotiaana rippikoululaisena. Hän ei ole koskaan “tullut uskoon” ja muistuttaa siinä nykyisiä nuoria naisia.

Heistä aniharva on nimittäin kokenut elämässään uskonnollisen käännekohdan. Silti puolet 25–34-vuotiaista naisista on kiinnostunut pyhistä ja yliluonnollisista asioista ja pitää itseään hengellisenä, kertoo Kirkon tutkimuskeskuksen helmikuussa julkaisema kyselytutkimus.

Mummoihinsa verrattuna 1980-luvulla ja 1990-alussa syntyneet ovat etääntyneet perinteisestä kristinuskosta. Nämä niin sanonut milleniaalit ovat kasvaneet yksilökeskeisyyteen.

Heitä kiinnostavat itämaiset uskonnot, henkiparannus ja mindfullness. Uskonto on heille kuin valintamyymälä.

Kysyimme asiasta kauppakeskuksessa ostoksilla olevilta nuorilta naisilta. Esimerkiksi kolmekymppinen Marjaana sanoo etsivänsä joogasta omaa aikaa ja rauhaa.

Kristinuskolla on yli 2000 vuoden historia hiljaisuuden viljelystä. Jeesus kehotti ihmisiä menemään autioon paikkaan ja levähtämään vähän. Silti Marjaanakin on eronnut kirkosta.

Piispan mielestä instituution olisi syytä katsoa peiliin.

– Hiljaisuuden liike ja retriitit ovat juuri sitä, mitä ihmiset hakevat, mutta silti niitä ei löydetä kirkosta. Hukkuvatko ne tapahtumien massaan? hän kysyy.

Hintikan mukaan kirkko voi tarjota etsivälle polun, jolla kohdataan Jumala. Samalla voi löytää itsensä.

Raamatussa olisi paljon tartuntapintaa myös yliluonnollisista asioista kiinnostuneille, hän muistuttaa. Esimerkiksi kertomus, jossa enkeli ilmestyy Neitsyt Marialle.

– Miksi kirkko lyö oven kiinni heiltä, jotka uskovat enkeleihin ja sanoo, että väärin uskottu?

"Homohäillä on kiire"

Virsikirja Espoon tuomiokirkossa.
Kirkko ei vihi homoja ja lesboja. Nella Nuora / Yle

1980-luvun alussa Hintikka oli aktiivinen seurakuntanuori. Tuleva piispa haaveili teologian opinnoista, vaikka isä sanoi, ettei tyttärestä ole papiksi. Siihen aikaan homot pysyivät kaapissa.

Nyt tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa kaksi vuotta. Kun laki tuli voimaan, Kirkon tutkimuskeskus kysyi suomalaisilta, pitäisikö kirkon alkaa vihkiä homo- ja lesbopareja.

Nuorista naisista neljä viidestä vastasi kyllä.

Kauppakeskuksessa päiväkoti-ikäisen poikansa kanssa liikkuva Leena sanoo, että kirkon pitäisi tulla lähemmäs ihmistä.

Myös Hintikan mielestä homohäillä on kiire. Ihmisten takia.

– Kaikessa kirkon ei pidä juosta maailman mukana, mutta tämä asia on saatava ratkaistua mahdollisimman pian.

Asia on kirkolle vaikea: homopareja vihkinyt pappi sai vuonna 2017 tuomiokapitulilta vakavat moitteet, koska hänen katsottiin toimineen vastoin pappislupaustaan.

Hintikan mielestä yksittäisillä papeilla pitäisi olla oikeus kieltäytyä toimituksesta, mutta päätös tasa-arvoisista kirkkohäistä kaikille kihlapareille olisi uskallettava tehdä.

– Se olisi irtipäästämistä sellaisista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä uskomuksista, joihin on saatu uutta tietoa perinteiseen raamatuntulkintaan verrattuna.

Tasa-arvon takatalvi

Kirkon katolla risti silhuettina sinistä taivasta vasten puiden lomassa.
Papeista lähes puolet on naisia. Nella Nuora / Yle

Suomen ensimmäiset naispapit vihittiin virkoihinsa kevättalvella 1988. Kaisamari Hintikka oli silloin toisen vuoden teologian opiskelija ja unelmoi lähetystyöstä Afrikassa.

Siitä on kulunut 31 vuotta.

Kauppakeskuksessa jututtamamme parikymppisen Annikan mukaan on päivänselvää, että naiset ja miehet ovat samalla viivalla työelämässä. Tasa-arvon pitäisi olla selviö myös kirkossa.

Silti naispapit ovat edelleen joillekuille punainen vaate.

Otetaan esimerkki. Viime vuoden Arkkipiispan vaalissa naispappeutta vastustava Ville Auvinen (siirryt toiseen palveluun)sai 13 prosenttia äänistä.

Ja toinen. Kolmisenkymmentä kirkolliskokousedustajaa vetosi (siirryt toiseen palveluun)loppuvuodesta 2018 piispoihin, että kirkoissa voitaisiin järjestää erillisiä naispapittomia messuja.

Hintikka tekee selväksi, että se ei käy hänen hiippakunnassaan.

– Sosiaalisessa mediassa naispappeuden vastustajat rummuttavat näkemyksiään. Siksi voi näyttää, että ilmiö on lisääntynyt. Minusta se on harha.

Erikoislähikuva Kaisamari Hintikan silmästä piispan sauvan läpi.
Espoon piispa ja piispan sauva. Nella Nuora / Yle

Mutta onko se?

Vastikään julkaistun “Taantuvan tasa-arvon kirkko” - kirjan mukaan teologisissa tiedekunnissa opiskelevista nuorista miehistä joka neljäs vastustaa naispappeutta. Vastustajista puolet ei suostuisi tekemään töitä naisen kanssa.

Tieto on peräisin vuonna 2013 julkaistusta “Teologiksi kasvamassa” - kyselytutkimuksesta. (siirryt toiseen palveluun)Sen tekijä, nykyinen Itä-Suomen yliopiston professori Kati Tervo-Niemelä sanoo, että sellaisten opiskelijoiden määrä, jotka ajattelevat, että vain mies voi toimia pappina, ei ole noista ajoista vähentynyt.

Myös Espoon piispa tunnistaa ilmiön. Hänen mielestään takertuminen perinteisiin on selviytymiskeino. Se kumpuaa samasta lähteestä kuin nuorten naisten kaipuu hengellisyyteen.

Tai samasta, josta sai alkunsa brexit ja Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi.

– On ilmastonmuutos, tekoäly, kansallisvaltioiden murros. Jotkut hakevat turvaa mustavalkoisesta ajattelusta: olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan.

Ihmisyys hukkuu Välimereen

Kaisamari Hintikka kirkon penkillä.
Kaisamari Hintikan edellinen työpaikka sijaitsi keskellä Eurooppaa. Nella Nuora / Yle

51-vuotiaan Kaisamari Hintikan edellinen työpaikka oli Genevessä. Hän oli lähes kymmenen vuotta korkeassa virassa muun muassa Luterilaisessa Maailmanliitossa.

Sinä aikana Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jätti vapaaehtoisesti yli puoli miljoonaa ihmistä. Samaan aikaan monissa eurooppalaisissa kirkoissa pyyhki konservatismin aalto.

Esimerkiksi Puolassa katolinen kirkko tukee nationalistista puoluetta. Myös Unkarissa EU:n perusarvot ovat koetuksella. Hintikan mielestä kirkkojen pitäisi uskaltaa puuttua kehitykseen.

– Pimeän kansallisajattelun maita ei saisi jättää yksin. Muuten ihmisoikeuksien kyseenalaistaminen voi muuttua uudeksi normaaliksi.

Piispan mukaan vastuu siitä, että Välimereen hukkuu ihmisiä, kuuluu kaikille. Myös keskustelussa hoitajamitoituksesta ja lattialla makaavista vanhuksista on kyse samasta asiasta. Ihmisarvosta.

– Meistä on tullut sokeita joidenkin ihmisten ihmisyydelle. Onko se ollut vähittäinen prosessi vai tarkoituksellinen valinta? hän kysyy ja puhaltaa kynttilän sammuksiin Espoon keskiaikaisen Tuomiokirkon rujon krusifiksin alla.

Pitkäperjantaina liekki ei lepata. Silloin on kirkkovuoden mustin päivä. Mutta pääsiäisyönä valo voittaa.

Enkeliveistos hautausmaalla narsissien keskellä.
Nella Nuora / Yle

Juttua varten on haastateltu tutkija Kimmo Ketolaa Kirkon tutkimuskeskuksesta, tohtori Anni Tsokkista, joka on toimittanut kirjan Taantuvan tasa-arvon kirkko ja käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelää Itä-Suomen yliopistosta.