Paluu seurakoirasta oikeaan työhön – nyt porokoirilta vaaditaan uusia taitoja

60-luvulla moottoriajoneuvot lähes syrjäyttivät porokoirat porotöissä. Nyt ne asettavat koirille uusia haasteita.

lapinporokoira
Porokoiraihmiset koolla.
Porokoirakerhon kaksi- ja nelijalkaiset olivat kokoontuneet Raja-Jooseppiin, Lapin paliskunnan erotusaidalle.

Vanhaan aikaan porokoirat ajattivat isoja tokkia, ja pennut olivat joukon jatkona oppimassa tätä työtä. Kuten muuallakin eläinmaailmassa, nuoret yksilöt oppivat parhaiten uusia taitoja seuraamalla emonsa esimerkkiä.

Moottoriajoneuvojen tultua porotalouden käyttöön 1960-luvulla porokoirat lähes katosivat työkäytöstä Saamenmaalla. Perinteiseen koulutukseen syntyi katkos, eivätkä emot enää kouluta pentujaan työhön. Koulutuksesta huolehtii koiran emäntä tai isäntä.

Nyt nelijalkaiset ovat palaamassa töihin, mutta nykyään niiltä vaaditaan aivan uudenlaisia taitoja. Perinteisen tokkatyön lisäksi täytyy olla myös melkoinen konemies, kun täytyy pysyä myös moottoriajoneuvon mukana.

Hyvä porokoira on tottelevainen, mutta tietyllä tavalla kaivataan myös kovaa luonnetta, jotta pärjää työssä eikä pelkää poroja. Myös sosiaaliset taidot ovat tärkeitä. Koiran täytyy pärjätä ihmisjoukossa erotuspaikalla.

Sitkeyden vuoksi suurin osa porokoirista onkin narttuja. Nartut ovat myös hieman kookkaampia.

Porokoiralla ei saa olla liian menevä luonne. Se ei saa lähteä omin nokkineen kulkemaan, ja sen täytyy haukkua käskystä vaikka liikkuvan moottorikelkan päällä.

Hanna-Riikka Kuhmonen
Porokoirayhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Riikka Kuhmonen Vuotsosta toivoo, että poronhoitajat ottaisivat yhä enemmän porokoiria mukaan työhönsä.Kaisa Aikio / Yle

Koiran tulisi päästä jo noin kolmikuisena mukaan tulevaan työympäristöönsä. Oppiminen alkaa heti, ja se kestääkin sitten koko työiän.

Kun perinteiset opit eivät enää siirry emolta pennulle, on koiranomistajien koulutusasioissa apuna Porokoirayhdistys.

– Koiria on otettu käyttöön ja se on hyvä. Kuitenkin se tieto, miten niitä koulutetaan ja saadaan töihin, on kadonnut, kun siihen on tullut väli. Siinä olemme pyrkineet auttamaan, kertoo Porokoirayhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Riikka Kuhmonen Vuotsosta.

Yhdistys järjesti hiljattain työpajan porokoirien omistajille Raja-Joosepissa Lapin paliskunnan erotusaidalla, Inarin kunnan itäosassa. Paikanpäälle olikin kokoontunut koiranomistajia koirineen keskustelemaan käytännön työstä, ja myöskin harjoittelemaan sitä.

Työt muuttuneet ajan saatossa

Seitsemänvuotiaan Riitu-koiran emäntä Leila Jaakkola Narkauksen paliskunnasta Rovaniemen eteläpuolelta kertoo, miten koiran työnkuva on muuttunut aikojen saatossa. Koska hän on kotoisin niin sanotusta metsäpaliskunnasta, missä on sakeita metsiä, hänen Riitultaan vaaditaan toisenlaisia taitoja kuin tunturimaailmassa.

Jaakkolan vanhempi koira Riitu on jo niin sanotusti täysin oppinut, mutta Naru-pentu on vasta opettelemassa. Suurin osa ajasta kuluukin leikkiä lyöden, mutta vielä jonain päivänä senkin tulee uskaltaa painua teräväsorkkaisten eläinten perään – nimenomaan käskystä.

Leila Jaakkola ja Riitu.
Leila Jaakkola kutsuu Riitu-koiraansa vanhaksi rouvaksi. Riitu onkin osioittautunut työssään taitavaksi.Kaisa Aikio / Yle

Leila Jaakkolan mukaan Riitu osaa jäljittää ja etsiä sakeasta maastosta kuolleita poroja. Jos porot menevät ihmisten pihoille tai pelloille, silloin Riitu lähtee paikalle.

– Toisinaan peltoporoja pitää ajaa pois. Jos on urosporoja eli hirvaita ja härkiä, ja eritoten jos siinä on joku härkäkin matkassa, niin se käy koiran päälle. Koiralla pitää olla luonnetta ajaa härkä pois, kertoo Leila Jaakkola Narkauksen paliskunnasta.

Paljon pohjoisempana, laajassa Lapin paliskunnassa Sodankylän kunnan pohjoisosassa on kahdenlaista maastoa, metsämaita ja avotuntureita. Siksi vuotsolaisen poromiehen, Jouko Hetan Runne-koiran täytyy osata toisenlaisia taitoja. Moottoriajoneuvot ovat tärkeä osa porokoirien työtä ja Runne on jo melkoinen konemies.

Jouko Hetta ja Runne
Runne on tärkeä isännälleen Jouko Hetalle. Vuotsolainen poromies Jouko Hetta on helmikuusta asti asustellut Runnen kanssa Lapin paliskunnan erotusaidalla Raja-Joosepissa.Kaisa Aikio / Yle

– Runne osaa olla mönkijän, auton ja moottorikelkan kyydissä. Joskus se saattaa tahallaan pudottautua pois, jos työ ei huvita. Ja mikä tärkeintä, koiran pitää olla äänekäs ja haukkua käskystä vaikka liikkuvan moottorikelkan päältä, poromies Jouko Hetta Vuotsosta kertoo.

Runne on vielä nuori koira, vuoden ja kaksi kuukautta. Jos koira ei ole oppinut työtään kaksi-kolmevuotiaana, ei se opi koskaan, sanoo Jouko Hetta.

Porokoirien elämä muuttunut

Vanhemmat ihmiset vielä muistavat, kun porokoirat ajattivat suuria tokkia tunturissa. Se on kuin unikuva, vanha muisto. Koirat osasivat itsenäisesti toimia ja hoitaa hommansa.

Nykyaikana koira seuraa isäntäänsä jalkojen juuressa, eikä saa tehdä koiramaisia juttua. Työtä tehdään käskystä. Vapaa-aikaansa koirat viettävät sohvaperunoina perheidensä kanssa lämpimässä pirtissä, ja ovat perheenjäseniä toisten joukossa.

– Ei ole kauaa siitä, kun toiset saattoivat nauraa, jos joku toi porokoiran erotusaidalle. Nyt tilanne on muuttunut ja koiria on työssä yhä enemmän. Se ilahduttaa kovasti, kertoo porokoirayhdistyksen puheenjohtaja Hanna-Riikka Kuhmonen.

Ja mikäpäs se siinä, kunhan pää paukkuu ja porot juoksevat koiran käskytyksestä, siitä se hyvän porokoiran työura alkaa.

Leila Jaakkola, Riitu, Rino ja Kirsti Kustula.
Porokoiraväen tapaamisessa yhtenä tärkeänä osana on uusien tuttavuuksien luominen. Riitu-rouva ja eilen vuoden täyttänyt Rino-pienoinen hierovat tuttavuutta. Mukana emännät Leila Jaakkola ja Kirsti Kustula Ivalon paliskunnasta.Kaisa Aikio / Yle