Analyysi: Pohjoismaisten oikeistopopulistien esiinmarssi suosii demarijohtajia ja pakottaa muut valitsemaan puolensa

Stefan Löfvenin ja Antti Rinteen lisäksi pääministeriksi voi nousta Tanskassa Mette Frederiksen.

sosiaalidemokraattiset puolueet
Antti Rinne, Mette Frederiksen ja Stefan Löfven
Kolme pohjoismaista sosiaalidemokraattista poliitikkoa, vasemmalta Antti Rinne, Mette Frederiksen ja Stefan Löfven.AOP

Suomessa on vaali-illan jälkeen vallinnut samanlainen hämmennys kuin viime syksynä Ruotsissa. On monta voittajaa, ja kuitenkaan mikään puolue ei oikein tunnu voittajalta.

Molemmissa maissa sosiaalidemokraateilla on kuitenkin vaalien jälkeisen vallanjaon kannalta merkityksellinen ykköspuolueen asema. Sen turvin ne voivat sanoa olevansa itseoikeutettuja hallitsemaan sekavalta näyttävässä ja pirstaloituneessa poliittisessa tilanteessa.

Suomessa sosiaalidemokraateista tuli suurin puolue 20 vuoden tauon jälkeen, ja Ruotsissa demarit säilyttivät ykköspuolueen aseman.

Myöhemmin kesällä nähdään, onko sosiaalidemokraattisten pääministerien valtaannousu pohjoismainen trendi.

Tanskassa käydään vaalit viimeistään alkukesästä. Sielläkin voi valta vaihtua ja pääministeriksi nousta sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Mette Frederiksen. Islannissa vihreän vasemmiston Katrin Jacobsdottirista tuli pääministeri vuoden 2017 vaalien jälkeen.

Ruotsin pääministerin Stefan Löfvenin tai Suomessa hallitusneuvotteluja käynnistelevän Antti Rinteen asemaa ei voi pitää erityisen vahvana. Stefan Löfven johtaa punavihreää vähemmistöhallitusta kahden oikeistopuolueen tuen varassa.

Molemmissa maissa sosiaalidemokraattien kannatus on vuosien myötä heikentynyt, eivätkä puolueet ole onnistuneet nuorentamaan kannattajakuntaansa.

Molemmat ovat menettäneet perinteisiä duunarikannattajia oikeistopopulisteille ja nuoria äänestäjiä vasemmistopuolueelle. Sekä ruotsalaisia että suomalaisia sosiaalidemokraatteja repii myös sisäinen arvotaistelu. Ollako konservatiivi vai liberaali?

Eurooppalaisen sosiaalidemokratian alamäki on edelleen totta Rinteelle ja Löfvenille, mutta he myös hyötyvät puoluekentän hämmennyksestä ja oikeistopopulistien synnyttämästä arvokeskustelusta.

Nuoret vasemmistolaiset arvoliberaalit valitsevat yhä useammin sosiaalidemokraattien sijaan vasemmistopuolueen tai vihreät, mutta samalla he pönkittävät sosiaalidemokraattien valta-asemaa.

Ruotsin sosiaalidemokraatit pysyivät vallassa, koska he onnistuivat hiljentämään sisäisen kritiikin ja aloittamaan hallitusyhteistyön yli blokkirajojen niiden puolueiden kanssa, jotka pitävät itseään liberaaleina.

Liberaaleja arvoja tunnustavien porvarillisten puolueiden vaihtoehdoiksi on jäänyt valita leirinsä – sosiaalidemokraatit tai oikeistopopulistit.