Analyysi: Eurooppa ei pysähdy vaikka suomalaispoliitikot jämähtäisivätkin riitelemään hallituksensa kokoonpanosta

Vaalitulos tuskin tuo äkkikäännöstä Suomen suuntaan EU:ssa. Hyvin pedattua puheenjohtajuuttakin on vaikea sössiä, kirjoittaa EU-kirjeenvaihtaja Petri Raivio.

hallitusneuvottelut
Antti Rinne (sd.) osallistui valtiovarainministerinä euroryhmän kokoukseen Brysselissä helmikuussa 2015.
Antti Rinne (sd.) osallistui valtiovarainministerinä euroryhmän kokoukseen Brysselissä helmikuussa 2015.Thierry Monasse / EPA

BrysselPohjoisessa Euroopassa on parin viime vuoden aikana rikottu ennätyksiä hallituksen muodostamiseen kuluvassa ajassa vaalien jälkeen. Alankomaissa vierähti 225 päivää, Saksassa 136 ja viimeksi Ruotsissa 124.

Kimurantteja neuvotteluita on ennakoitu Suomeenkin. Eduskuntavaaleissa yksikään puolue ei päässyt yli 20 prosentin kannatuksen.

Kansan tahto jäi monitulkintaiseksi. Hajonta on tuttua muistakin maista. Perinteisen keskustaoikeiston ja -vasemmiston kannatus laskee. Ääniä keräävät kansallismieliset populistit ja heidän vastavoimakseen asettuneet vihreät ja muut liberaalipuolueet.

Alankomaiden, Saksan ja Ruotsin tapauksissa hallitusneuvotteluita pitkitti se, että jokaisessa niistä vaaleissa pärjäsi hyvin kansallismielinen populistipuolue, jonka kanssa perinteiset keskilinjan valtapuolueet eivät halunneet ryhtyä yhteistyöhön.

Suomen perussuomalaiset ei ole muiden puolueiden suhteen yhtä paitsiossa kuin esimerkiksi ruotsidemokraatit. Se on jo ollut hallituksessa, joskin Timo Soinin eikä Jussi Halla-ahon alaisuudessa. Silti tasaisen tuloksen ja muiden puolueiden kannalta hankalan populistipuolueen yhdistelmä voi venyttää neuvotteluita Suomessakin.

Entä sitten? Suomi aloittaa EU:n puheenjohtajamaana heinäkuun alussa. Virkamieslähteiden mukaan olisi puheenjohtajuuden kannalta suotavaa, että hallitus olisi koossa kesäkuun alkuun mennessä. Siten mahdolliset ummikkoministerit ehtisivät käydä ministerineuvoston kokouksissa vielä kesäkuussa ennen kuin joutuisivat itse johtamaan niitä.

Isompia hankaluuksia olisi luvassa, jos uusi hallitus saataisiin kasaan vasta heinäkuun puolella. Siinä tapauksessa puhetta johtaisivat alkuvaiheessa nykyisen toimitusministeristön väistyvät ministerit.

Puheenjohtajuuden sisältö on aikataulua pienempi murhe. Tärkeimmät kysymykset tulevat puheenjohtajalle ulkoa annettuina riippumatta siitä, mitkä puolueet puheenjohtajamaan hallituksessa istuvat.

Suomelle yksi näistä isoista asioista on esimerkiksi EU:n rahankäyttö vuosille 2021–2027. Tämä monivuotinen rahoituskehys on unionin perinteinen kiistakapula. Unionin varsinaista murheenkryyniä eli Britannian eroa lykättiin juuri viime viikolla lokakuun loppuun eli Suomen kauden keskelle.

Suomella on toki myös omia tavoitteita, joita se haluaa pitää esillä puheenjohtajakaudella. Näistä on puhuttu jo aiemmin parlamentaarisesti kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Uuden hallituksen ei tarvitse heti ensitöikseen lyödä pöytään uutta puheenjohtajuuskauden ohjelmaa.

Siitä huolimatta uudellakin hallituksella pitää olla EU-linjaus siitä, miten se ylipäätään suhtautuu Euroopan yhdentymiseen. Linjauksen sisältö riippuu siitä, mitkä puolueet hallitukseen päätyvät.

On todennäköistä, että suurin niistä on SDP. Puolueen linjausten perusteella näyttäisi, että kovin jyrkkää suunnanmuutosta Suomen EU-politiikkaan ei sovi odottaa.

Antti Rinne oli Stubbin hallituksen valtiovarainministerinä keväällä 2015, kun Kreikalle puuhattiin kolmatta tukipakettia. Hänen ajamansa linja ei ollut sen löyhempi suhteessa eurooppalaiseen yhteisvastuuseen kuin sitä edeltäneen hallituksen, tai nyt väistyvän joukkueen.

Rinteen edeltäjä Jutta Urpilainen neuvotteli "vakuudet" eli tuottojenvaihtosopimukset Kreikan ja Espanjan hätälainoihin.

Nyt SDP korostaa tuoreimmassa EU-linjapaperissaan (siirryt toiseen palveluun), että "jokaisella jäsenmaalla on vastuu omasta talouspolitiikastaan". Teksti ei kovin paljon poikkea nykyisen hallituksen EU-linjauksesta.

Selvä ero löytyy lähinnä siitä, että SDP:n mielestä EU:n pitäisi vahvistaa sosiaalista ulottuvuutta eli yhteistä sääntelyä esimerkiksi työehdoissa ja palkoissa. SDP:n mukaan EU:n pitäisi seurata esimerkiksi vähimmäisturvan riittävyyttä jäsenmaissa ja sanktioida niitä, joilla se ei ole riittävää.

Suomen väistyvä hallitus ei ole sosiaalisesta ulottuvuudesta innostunut, eikä innostu kokoomuskaan. Kirjausten päätyminen sellaisinaan tulevaan hallitusohjelmaan lienee epätodennäköistä.

Näkyvimmän merkkinsä Suomen EU-politiikkaan pääministeri Rinne pääsisi painamaan valitsemalla Suomen seuraavan komissaarin. Urpilainen voi olla vahva ehdokas ensimmäiseksi naiskomissaariksi 24 vuoden jäsenyyden jälkeen.

Lue lisää:

Maailman reaktiot Suomen vaalitulokseen – "Politiikka on pirstaloitunut, suomalaiset protestoivat"

Analyysi: Suomen suunta on hakusessa – SDP:n muutos ja perussuomalaisten protesti tuskin mahtuvat samaan hallitusbussiin

Halla-aho sovittelevana: Olemme valmiita kompromisseihin – myös maahanmuuttopolitiikassa