Saara Särmän kolumni: Ihmiset ovat somessa todella ihania ja ärsyttäviä

Sosiaalinen media on juuri sellainen, millaiseksi me ihmiset sen teemme, pohtii Saara Särmä.

ihmisten välinen viestintä
Saara Särmä
Saara SärmäJani Aarnio, Yle

Rakastan sosiaalista mediaa ja vihaan sosiaalista mediaa. Some on aikasyöppö ja saan hukattua tunteja ja päiviä sen äärellä. Saan valtavasti innostusta, ajateltavaa ja uusia näkökulmia sosiaalisesta mediasta.

Ihmiset ovat somessa todella ärsyttäviä ja typeriä. Ihmiset ovat somessa todella ihania ja kannustavia.

Somessa tuotetaan siloiteltua kuvaa omasta itsestä ja elämästä. Somessa avaudutaan vaikeista aiheista.

Somessa huudetaan toisten ohi. Somessa käydään syvällisiä keskusteluja vakavista aiheista.

Nämä kaikki asiat ovat totta samaan aikaan. Niin kuin moni muukin asia elämässä sosiaalinen mediakaan ei ole joko-tai vaan sekä-että.

En näe, että kukaan olisi tilivelvollinen kenellekään muulle siitä mitä haluaa somea selatessa eteensä.

Kansainvälisen politiikan konstruktivistiteoreetikko Alexander Wendt kirjoitti 1990-luvun alussa, että kansainvälinen järjestelmä on sellainen, millaiseksi valtiot sen tekevät. Samaan tapaan sosiaalinen media on juuri sellainen, millaiseksi me ihmiset sen teemme. Jokainen voi kuratoida itselleen sellaisen somen kun haluaa ja tuottamalla haluamansa kaltaista sisältöä vaikuttaa siihen millainen some on.

Kaverit ja seurattavat kannattaa valita sen mukaan millaista sisältöä haluaa nähdä. Estämis- ja piilottamistoiminnoilla voi taas välttää itselle epämiellyttävän sisällön eteensä saamisen. En näe, että kukaan olisi tilivelvollinen kenellekään muulle siitä mitä haluaa somea selatessa eteensä. On toki hyvä huomioida, että kokonaan kontrollia ei itselleen saa, sillä algoritmit määrittelevät mitä eteen tulee. Huolellisella kuratoinnilla voi kuitenkin tehdä paljon.

Se millaista sisältöä itse someen tuottaa vaikuttaa niin ikään siihen millaiseksi juuri se oma some muodostuu. Jos haluaa kertoa pelkästään ihanasta arjesta, on todennäköistä että muutkin silottelevat elämäänsä. Ja toisinpäin, jos koko oma some tulvii vaan hyvää ja kaunista, voi olla vaikea kertoa mistään kuvaan sopimattomasta.

Minun somessani on keskusteltu todella avoimesti muun muassa mielenterveysongelmista, syvästä surusta, kateudesta ja aikaansaamattomuudesta.

Jos itse on avoin ja haavoittuvainen eli kertoo myös huonoista ja vaikeista asioista, se saattaa avata tilaa myös muille tehdä samoin. Minun somessani on keskusteltu todella avoimesti muun muassa mielenterveysongelmista, syvästä surusta, kateudesta ja aikaansaamattomuudesta. Lempeästi toista tukien, kissakuvia, meemikuvia ja giffejä säästelemättä.

Ilman somea eläisin vakaassa luulossa, että muille kirjoittaminen on helppoa kuin heinänteko.

Omassa työssäni some on ollut ehdoton edellytys. En ehkä koskaan olisi saanut väitöskirjaa valmiiksi, jos en olisi voinut somen kautta olla yhteydessä tärkeimpiin kollegoihin, mentoreihin ja tutkijayhteisöön. Suurinta osaa feministitutkijakollegoistani tapaan harvoin, kerran vuodessa jos sitäkään, mutta kommunikoin heidän kanssaan somen välityksellä lähes päivittäin.

Esimerkiksi jonkun olennaisen lähteen ollessa hukassa apua saa yleensä noin minuutissa. Lisäksi on ollut helpottavaa huomata, että minua huomattavasti fiksummat ihmisetkin kärsivät kirjoitusangsteista. Ilman somea eläisin vakaassa luulossa, että muille kirjoittaminen on helppoa kuin heinänteko.

Parhaat keskustelut yleensä syntyvät yhdistelmästä aitoa ihmettelyä, uteliaisuutta ja epävarmuutta.

Olen oppinut somessa valtavan paljon muilta ihmisiltä. Parhaat keskustelut yleensä syntyvät yhdistelmästä aitoa ihmettelyä, uteliaisuutta ja epävarmuutta. Lukkoon lyödyt näkemykset yleensä saavat vastaansa vaan toisia samanlaisia.

On loputtoman mielenkiintoista kuinka eri tavoin ihmiset havainnoivat maailmaa ja millaisia erilaisia haasteita maailma eri ihmisten eteen heittää. Sitä on usein vaikea muistaa tai ymmärtää, koska taipumus vetää yleismaailmallisia johtopäätöksiä omasta kokemuksesta on vahva.

On myös niin, että joillekin some ja ruutuihin tuijottelu on olennainen kommunikoinnin edellytys, se on yhteys maailmaan. Esimerkiksi puhevammaiselle nykyteknologia mahdollistaa ennennäkemättömän mahdollisuuden kommunikoida. Myös niille, joiden syystä tai toisesta on mahdotonta tai todella vaikeaa tavata ihmisiä livenä, voi some olla todellinen henkireikä.

Somessa voi tutustua ihmisiin ihan kunnolla, vaikka jotkut toista väittävät. Tuttavista on tullut läheisempiä. Moni syvällinen ja hedelmällinen keskustelu olisi ilman somea jäänyt käymättä ihmisten kanssa, joita etäisyyden tai muiden syiden takia ei juuri koskaan tapaa.

Viime päivinä somessa on juhlittu yhdessä vaalivoittajien kanssa, surtu yhdessä tippuneiden kanssa, kiitelty puolueaktiiveja valtavasta työmäärästä sekä analysoitu vaalituloksia monelta kantilta. Hyvin käytettyä ruutuaikaa, mielestäni, demokratian puolesta.

Saara Särmä

Kolumnisti on akateeminen sekatyöläinen, feministi ja taiteilija. Tamperelainen, jonka sisällä asuu vorssalainen. Hän haluaa uskoa yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.