"Emme koskaan unohda tuota iltaa" – Näin suomalaiset muistelevat Notre Damea

Kirkon suojissa suomalaiset ovat vaihtaneet kihloja ja vaikuttuneet arkkitehtuurista ja musiikista.

Notre Damen katedraali
Valokuva
"Oltiin vuonna -98 Notre Damen vieressä. Taiteilija piirsi lasten kasvot ja kirkon keskelle. Hieno muisto perhematkasta. " -Merike PesonenMerike Pesonen

Notre Damen katedraalin palo Pariisissa on herättänyt suomalaisissa vahvoja tunteita. Maanantai-iltana alkaneessa palossa Pariisin historiallinen maamerkki vaurioitui pahoin.

Ylen A-studio keräsi tiistaina muistoja suomalaisilta. Kirkkorakennus on ollut merkityksellinen niin interreilaajille, nuorille rakastavaisille kuin Ranskassa pysyvämmin asuvillekin.

Valokuva
Notre Dame -muistoja au pair -vuodeltani 1992. Työskentelin Pariisissa myös v. -97, joten Notre Dame kuuluu kiinteästi ”minun Pariisiini”.Tuula Kuoppala

Interreilaajia ja kielimatkalaisia: "Olimme 16 ja tuntui, että astuimme taianomaiseen maailmaan"

"Äitini oli ranskanopettaja, ja kun lähdin Euroopan halki kulkeneelle interrail-reissulleni neljäkymmentä vuotta sitten, jouduin vannomaan, että käyn katsomassa Pariisin tärkeimmät nähtävyydet.

Oli pyhäpäivä, ja Notre Damessa sattui olemaan jonkinlainen kenraalinharjoitus. Kuorossa oli varmaan sata laulajaa, ja sinfoniaorkesteri säesti. Kun oven avasin, huumaava musiikki tunkeutui sielun joka sopukkaan. Se soi korvissani vieläkin, ja on paljon vaikuttanut omaan musiikin tekemiseeni."
-Masi Luoma

Valokuva
"Ihkaitte otettu kuva 1980-luvun alun interreilmatkalta. Muistikuva on että kirkon valaistus oli älyttömän voimakas. Mustat reunukset sopinevat tunnelmaan."Pasi Grönqvist

"Vuonna 2002 emme päässeet kirkkoon sisälle lainkaan, koska siellä olikin menossa pappisvihkimys. Niinpä sitten siirryimme torneihin tutustumaan niihin. Siellä ehdimme hetken ihmetellä, että miksi vahtimestareilla on kaikilla korvatulpat, kunnes kirkon 14-metriset kellot alkoivat yhtäkkiä soimaan. Melu on melkoinen, kun ne soivat siinä muutaman metrin päässä."
-Tomi Kaartama

"Elämäni ensimmäinen yksin tehty ulkomaanmatka oli kielimatka Englantiin, mistä teimme päiväretken Pariisiin. Olimme 16-vuotiaita. Seinen-risteilyllä Pariisi lumosi ja hiljensi koko ryhmän, etenkin majesteettinen Notre Dame iltavalaistuksessa. Silloin tuntui, kuin olisi astunut taianomaiseen aikaan ja maailmaan. Nuoruus oli alkanut ja Euroopan sydän näyttäytyi ikiaikaisuudessaan, kauneudessaan ja henkisyydessään. Se oli ennen kaikkea voimakas, sielullinen kokemus. Notre Damen palo oli lohdutonta ja järkyttävää. Euroopan sydämen palo."
-Jaana Kulo, äidinkielenopettaja

Valokuva
Rosa Larsson

"Kesä 1975, Interrail. Ikää 18 ja abivuosi edessä. Ensimmäistä kertaa suuressa maailmassa. Yksi kohteista Notre Dame. Kuoro harjoitteli kirkossa, laulu kaikui upeasti. Upea rakennus ja tunnelma. Muisto on vieläkin elävä."
-Esa Malm

Valokuva
"Vuosi 1986 ja interrail." -Tuija PelliTuija Pelli

Kihloja Notre Damessa: "Pujotimme sormukset toistemme sormiin kyynelsilmin ja olimme kihloissa"

"Olimme syksyllä 1991 puolisoni kanssa Interreilaamassa kuukauden ja olimme lähtiessämme ottaneet uudet kihlasormukset mukaan matkaan. Alkumatkan sormukset matkustivat kaulaketjuissa.

Pariisissa sitten menimme Notre Dameen, jossa vaihdoimme kihlat 1.9.1991 ikimuistoisissa tunnelmissa. Onneksi laivat ja junat olivat aikataulussa, olihan päivämäärä kaiverrettu valmiiksi sormuksiin!"
-Timo Tepponen

"Menimme mieheni kanssa kihloihin Notre Damen pihalla 6.11.2010. "
-Minna Viitasaari

Valokuva
"Tässä on kuva vuodelta 2014, jolloin vielä Pont Des Arts sillan kaiteessa olivat lukot paikoillaan. Syksy oli pitkällä, meillä räntää ja Pariisissa hienot ulkoilukelit."Tarja Väyrynen

"Notre Dame on minulle niin henkilökohtainen ja merkityksellinen paikka, että tieto sen tuhoutumisesta tuntui musertavalta. 24.1.2009 astelimme poikaystäväni kanssa sisään Notre Damen katedraaliin iltamessun jo alettua. Istuimme takariviin ja kuuntelimme kaunista latinankielistä laulua. Tunnelma oli ajaton ja kaunis. Koimme hetken tulleen ja kaivoimme esiin kihlasormukset, jotka olimme tuoneet mukanamme Suomesta. Pujotimme sormukset toistemme sormiin kyynelsilmin ja olimme kihloissa. Myöhemmin astuimme ulos Pariisin iltaan jalat vapisten ja päät pilvissä. Emme koskaan unohda tuota iltaa."
-Riikkaliisa Vickholm

Säkkijärven polkkaa kuoronjohtajan frakin taskussa

"Olin Notre Damen kirkossa yliopistomme kuoron kanssa esiintymässä vuonna -98. Kyseessä oli sunnuntaimatinea ja esiinnyimme kirkkosalin keskellä olevalla marmoriportaikolla. Katedraaliakustiikka oli uskomaton! Keskityimme tiukasti kuoronjohtajamme viittilöintiin, jotta pitkä jälkikaiku ei sotkisi stemmojamme. Kesken esityksen hänen ilmeensä meni kummalliseksi ja käsi hamusi frakin povitaskua. Nokialainen ja Säkkijärven polkka olivat pärähtäneet soimaan. Onneksi hyvin hiljaa kuitenkin... Kuulemma kuoron ääniala oli noussut puoli sävelaskelta, kun kaikkia pyrki naurattamaan.

Sattumalta Radion Sinfoniaorkesteri oli konsertoimassa Pariisissa samaan aikaan ja heistä muutama tuli kuuntelemaan esitystämme. Sopraanot olivat soineet "uskomattoman kirkkaasti" - kaikesta huolimatta. ☺

Järkyttyneenä olen seurannut katedraalin tuhoa. Mittaamattoman arvokasta kulttuuriperintöä on menetetty."
-Terhi Rauhala, Turun kauppakorkeakoulun Cantus Mercurialis -kuoron ykkösaltto v. -98

Valokuva
Esa Autio

Katedraali vei myös Ranskassa asuvien suomalaisten sydämet

"Loppiaisena v. 1994 Notre Dame otti minut ja perheeni, vaimon ja kaksi pientä lastamme, juhlallisesti vastaan. Olimme juuri muuttaneet Pariisin ja käyntimme katedraalissa oli ensimmäinen. Tunnelma oli huumaava, paljon ihmisiä, sillä menossa oli messu, jota papisto suoritti mahtavan urkumusiikin säestyksellä. Muotoilijana ja käsityöläisenä palasin tuo talven aikana useasti Notre Dameen tutkimaan kaikkea mitä sieltä löytyi. Joskus aamun katedraalin tyhjyydessä istuuduin yhdelle tuolille rauhassa katselamaan aamuauringon valaistessa mahtavia ruusuikkunoita. Kerran istuessani piirsin lehtiööni tuon ihmeellisen tuolin, joka "kertoi" monta muuta Notre Damen historiaan liityvää tarinaa. Nyt ne hetket ovat haihtuneet savuina Pariisin saastuneelle taivaalle. Kiitos Notre Dame noista hetkistä."
-Hannu Hakonen, hopeaseppä, muotoilija, eläkeläinen

Valokuva
Hannu Hakonen

"Minulle Notre Dame on ollut tärkeä kohde jokaisella Pariisin matkallani. Vuosina 1982 - 1983 olin au pairina Ranskassa, Chartres -nimisellä paikkakunnalla. Joka perjantai, kun minulla oli vapaa päivä, kävin Pariisissa. Kävelin usein Notre Damen suunnalla ja kävin sisällä katedraalissa."

  • Anne Suomi

"Sain mahdollisuuden asua Pariisin 4. kaupunginosassa, aivan Notre Damen kupeessa syksyn 2017. Perheeni tullessa vierailulle oli luontevaa kävellä Notre Damin ympäri ja ihailla sen kaunista silhuettia. Tämä kuva on otettu 2.12.2017, muutama päivä ennen Suomen 100-vuotishjuhlaa. Ikään kuin tätä juhlistaen, Notre Damin jouluvalaistus oli sinivalkoinen ja tornien välistä pilkottaa täysikuu. Olen parhaillaan työmatkalla Pariisin lähellä ja Notre Damin kohtalo puhuttaa ja koskettaa meitä kaikkia kansalaisuudesta riippumatta."
-Kari Liukko

Notre Dame
Kari Liukko

"Minulla katedraali liittyy olennaisesti siihen, miksi päädyin asumaan Ranskaan. Victor Hugon Notre Dame de Paris -kirja kiehtoi jo teininä. Kun pääsin ensi kertaa Pariisiin, Notre Dame oli heti vierailukohteena; katsoin silloin katedraalin vieressä olevaa pikkuhotellia unelmoiden: tuolla asustelen vielä joskus. Kun menin naimisiin ensimmäisen mieheni kanssa, Pariisi ja Notre Dame oli häämatkan kohteena. Nykyisen mieheni kanssa soitimme katusoittajina Notre Damen edessä ja sen puistossa. Suunnitelmana oli jo silloin kirjoittaa joskus Notre Damen historiasta. Unelma toteutui: pääsin asustelemaan pieneen hotelli Esmeraldaan kirjoittaessani ensimmäistä romaanitrilogiaani Olavi Maununpojasta, suomalaisesta papista Ranskan latinalaiskorttelissa. Notre Damen kirkko on romaanisarjassa suuressa osassa. "
-Milja Kaunisto, kirjailija

Valokuva
Kai Jaskari