Joutuuko Suomi ratkaisemaan pakolla maatalouden leväongelman? Komissio patistaa tehostamaan vesiä rehevöittävän lannan käsittelyä eläintiloilla

Eniten lantaa aiheuttavista tiloista noin puolet on tiukemman valvonnan alla.

vesiensuojelu
Sinilevää Porvoon saaristossa heinäkuussa 2018.
Sinilevää Porvoon saaristossa heinäkuussa 2018.Rajavartiolaitos

Suomi on saanut moitteita maatalouden vesiensuojelun puutteista EU:n komissiolta.

Komissio patistaa maa-arviossaan Suomea vähentämään maatalouden aiheuttamia ravinne- ja leväongelmia vesistöissä. Arvio on osa laajempaa koko unionin kattavaa kierrosta, jossa arvioidaan miten eri jäsenmaat ovat edenneet tavoitteissa puhdistaa maanosan vesistöjä.

Tilannekuva on karu. Komission alainen ympäristökeskus arvioi (siirryt toiseen palveluun) viime vuonna, että suurin osa unionin vesistä ei ole vielä läheskään puhtaita. Suomi ei poikkea erityisesti eurooppalaisesta tilanteesta.

Ongelmakin on tuttu: maataloudesta valuvat vesiä rehevöittävät ravinteet.

Komissio ei ole ensimmäistä (siirryt toiseen palveluun) kertaa liikkeellä patistamassa Suomea tehostamaan (siirryt toiseen palveluun) maatalouden ravinnevähennyksiä erityisesti liiallisen fosforin osalta. Myös tavoitteiden valvonta on komission mukaan Suomessa puutteellista.

Vapaaehtoisuus koetuksella

Vesiensuojelu perustuu Suomessa viljelijöiden vapaaehtoisuuteen. EU:n komissio on tyytymätön sen toimivuuteen.

– Komissio on ihan oikeilla jäljillä. Fosforissa on vielä se ongelma, että se kerääntyy kymmeniksi vuosiksi peltoon ja valuu sieltä. Me luomme tässä ongelmaa meidän lapsillemme ja lastenlapsillemme, hankejohtaja Marjukka Porvari arvioi tilannetta. Hän vastaa John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hankkeesta.

Eläinten lanta ja siitä tulevat ravinteet ovat olleet vesiensuojelun ongelma jo pitkään. Moni maanviljelijä kiroaa EU:n nitraattidirektiiviä, joka pakottaa viljelijää keinoilla millä hyvänsä käyttämään lannan niin, että sen sisältämä typpiravinne ei aiheuta vesiin leväongelmia.

Mutta ongelma ei ole Suomessa niinkään pelloille levitettävä lannan typpi, vaan siinä oleva fosfori.

Esimerkiksi viime kesän leväkukinnoista huolimatta fosforille ei ole tiukempia ehtoja. Edelleen monilla tiloilla on tarpeeseen nähden liian paljon (siirryt toiseen palveluun) fosforia pellossa.

Lantaa on liikaa pelloilla, eikä se pysy siellä

Liiallinen fosforin määrä pelloissa johtuu pitkälti siitä, että sen levittämistä ei ole riittävästi rajoitettu kaikilla eläintiloilla.

Pelloilla tarvitaan ravinteita joko lannasta tai säkistä, mutta nyt niitä on monin paikoin jo ennestään liikaa, ja lantaa tulee koko ajan lisää.

Eläinten lantaa on selvitysten mukaan liikaa peltojen tarpeeseen nähden erityisesti Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Tästä johtuen Saaristomeri on edelleen Itämeren rannikkovesistä huonoimpien alueiden joukossa ja kärsii toistuvista (siirryt toiseen palveluun) leväongelmista.

Kartta
Mikko Airikka | Yle

Suomessa otettiin muutama vuosi sitten käyttöön erillinen asetus (siirryt toiseen palveluun), joka vaatii viljelijää seuraamaan määräajoin myös fosforin määrää. Asetus otettiin Suomessa käyttöön monta vuotta sen jälkeen, kun EU:n nitraattisäädöksen vähennysvaatimukset myös fosforiravinteista oli tuotu (siirryt toiseen palveluun) EU:ssa esille.

Ravinneasiantuntijoiden arvioiden mukaan asetus sallii edelleen sen, että pelloille levitetään liian paljon fosforia lannan mukana.

Ministeriö: Vastauksen antaminen vaikeaa

Suomen puolelta on vakuuteltu komissiolle, että asia on kunnossa siitä syystä, että niin moni maatila on mukana ympäristötukiohjelmassa. Ohjelmassa vaaditaan fosforin käytön seurantaa ja rajoitetaan liikakäyttöä.

Suurin osa ympäristötuen yli 200 miljoonan euron kansallisista rahoista käytetään vesiensuojeluun. Tämän lisäksi osa rahoituksesta vesiensuojeluun tulee myös EU:sta.

Vesiensuojelusta vastaavasta ympäristöministeriöstä ei haluta ottaa kantaa komission esittämiin puutteisiin.

Ministeriön Ylelle antaman vastauksen mukaan komission palaute arvioidaan ja käydään läpi yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Ympäristöministeriön mukaan vastauksen antamista vaikeuttaa se, että komission esiin nostamat epäkohdat liittyvät myös valmistelussa olevaan maataloustukiuudistukseen. Maatalouden ympäristötuki on osa unionin maataloustukea.

John Nurmisen säätiön Marjukka Porvarin mukaan maatalouden ympäristötukiohjelmasta on alkanut poistua tiloja.

– Fosforin määrää pellossa ei sääntele sen jälkeen oikein mikään.

Komission vaatimusten takia tukiehtoja saatetaan joutua muuttamaan niin, että viljelijältä vaaditaan jatkossa enemmän vesiensuojelua ilman vastaavaa korvausta.

Tukiohjelmien kokonaisrahoitusta ollaan komission esitysten mukaan myös leikkaamassa.

Lannan leväongelmat kuriin kohdistamalla tukia

Hankejohtaja Marjukka Porvarin mukaan tukia pitäisi kohdistaa myös ongelma-alueille. Nyt tukea saa jokainen viljelijä, joka ohjelmaan liittyy.

Lisäksi eläintiloilta pitäisi vaatia hyväksi todettua lannankäsittelytekniikkaa, jolla ravinteet voidaan erotella nestemäisestä lietteestä.

Rajavartiolaitoksen ilmakuvaa Suomelahden ja Hangon edustan levätilanteesta.
Leväkukintoja Hangon edustalla kesällä 2018.Rajavartiolaitos

– Olemme lannan käsittelyssä tiloilla kehitysmaan tasolla. Tämä on puuhastelua. Tarvitsemme hallinnolliset sitovat rajat fosforin levitykselle peltoon, joka koskee kaikkia tiloja.

Porvari ottaa esimerkin Tanskasta, jossa viljelijoille ilmoitettiin suoraan, että jos tilanne ei korjaannu, siihen tullaan puuttumaan tiukoilla keinoilla.

Sikatalousmaa Tanskan vesien tilanne on parantunut. Tanskassa tosin merivesi pyyhkii kunnolla pitkin rantoja, eikä Suomen ja Tanskan vesistöjä voi suoraan verrata.

Isoilta lannantuottajilta vaaditaan löysiä rajoja

Maataloustuen vapaaehtoiset ympäristöohjelmat ovat Marjukka Porvarin mukaan osoittaneet toimimattomuutensa, jonka takia niitä pitäisi jatkossa myöntää enemmän ongelma-alueille, kuten Varsinais-Suomeen.

Alueella on paljon ongelmallisia mereen ravinteita valuttavia peltoja, ja arvioiden mukaan noin 40 prosentilla alueen pelloista on liian paljon fosforia.

Suomen perustelu ympäristötukiohjelman kattavuudesta on kuitenkin heikentynyt. Lantaongelma on aiheuttanut sen, että yhä useampi eläintila ei ole enää mukana levitystä rajoittavissa tukiohjelmissa. Näitä tiloja säätelee vain fosforin osalta löysä nitraattidirektiivi.

Esimerkiksi muutamia vuosia sitten paljon lantaa tuottavista kaikkein isoimmista broileri-ja sikatiloista noin puolet oli tiukemmassa sääntelyssä mukana ympäristötuen kautta. Ruokaviraston tietojen mukaan vuoden 2015 jälkeen ympäristötuesta on irtautunut koko ajan noin tuhat tilaa vuosittain. Tuen kattavuus tiloista on tippunut huipun 93 prosentista nykyiseen noin 85 prosenttiin melko lyhyessä ajassa.

Syitä siihen, miksi noin tuhat tilaa vuosittain on irtisanoutunut tukitoimista ei ole vielä saatavilla. Syyt voivat olla tiukat ympäristövaatimukset tai toiminnan yleinen kannattamattomuus.

Parikkalainen sikala Sikaco
Krista Karppinen/Yle

Hankejohtaja Porvarin mukaan uudet sitovat velvoitteet lannankäsittelyyn pitää saada kaikille tiloille, koska lannan käsittely maksaa ja se ei saa kohdistua vain osaan tiloista.

– Ei voi olla niin, että vain vastuulliset tilat joutuvat repimään käsittelyn selkärangastaan. Kaikkia tiloja koskevilla ehdoilla saataisiin vihdoin ja viimein käyttöön tekniikoita ja toimintatapoja, jotka ovat oikeasti ympäristön ja vesistön kannalta kestaviä.

Suomi voi joutua vastaamaan liian suurista ravinteista oikeudessa

Komissio voi viedä tarvittaessa asian tuomioistuimen ratkaistavaksi, jos Suomi ei noudata komission suosituksia.

Suomessa, kuten muissa unionin maissa on sitouduttu siihen, että pintavedet ovat hyvässä kunnossa vuoteen 2028 mennessä. Suomi ei tosin ole huonokuntoisten vesien kanssa yksin ja voi kokeilla onnea siinä, mihin tilanne unionissa kehittyy.

EU-jäsenmaiden vesiasioiden johtajat arvioivat (siirryt toiseen palveluun) loppuvuodesta, että on todennäköistä, että aika ei riitä saavuttamaan tavoitteita. Tavoitteita joudutaan mahdollisesti lieventämään ja lykkäämään tulevaisuuteen.

Suomessa on arvioitu (siirryt toiseen palveluun) muutama vuosi sitten, että levä- ja rehevöitymisongelmia ei saada ratkottua vuoteen 2028 mennessä. Leväongelmat jatkuvat Suomenlahdelta pitkin rannikkoa Selkämerelle ja Pohjoiselle Itämerelle ainakin yli kymmenen vuotta, mahdollisesti pidempään.

Ympäristöjärjestöt (siirryt toiseen palveluun) ovat vedonneet tavoiteajasta kiinni pitämiseen. Myös hallituksen tilaamassa oikeudellisessa arviossa (siirryt toiseen palveluun) päädyttiin siihen, että nykymuodossaan tavoiteaikaa ei voi ylittää.

Tavoiteaika on annettu vesien tilaa säätelevässä vesipuitedirektiivissä, joka on ainoa direktiivi, jossa EU on asettanut ajallisesti ja juridisesti sitovan ympäristötavoitteen.

Suomi on muiden unionin maiden kanssa saanut jo lykkäystä pintavesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Aikaisempi vuonna 2000 asetettu tavoitevuosi oli 2015. Ennen vuotta 2000 muun muassa maatalouden päästöjä on yritetty vähentää kansallisilla ohjelmilla.

Komissio on myös itse uuden tilanteen edessä, sillä sitä velvoittaa melko tuore EU-tuomioistuimen päätös vesiensuojelusta. Niin sanotussa Weser (siirryt toiseen palveluun)-päätöksessä päädyttiin siihen, että vesistönhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia eivätkä vain toimintaa ohjaavia tavoitteita.

Jatkossa esimerkiksi ympäristöluvissa pitää tarkemmin arvioida, miten esimerkiksi isoille eläinsuojille annettavat ja uusittavat luvat heikentävät vesien tilaa tai vaarantavat hyvän tilan saavuttamisen.

Leväkasvustoa järven pinnalla.
Kalevi Rytkölä / Yle

klo 14.13 7.5.2019 Juttua on täydennetty niiltä osin, että siihen on lisätty tietoa ympäristökorvauksen rahoituksesta ja taustoja vuosittain tapahtuviin korvauksesta irtisanoutumisiin.

Lue myös:

Suomen maatiloilla muhii 20 miljoonan tonnin lanta-aarre – Valio haluaa kerätä tiloilta maidon lisäksi myös lehmien jätökset

Tätä menoa Suomenlahti kunnossa aikaisintaan vuonna 2060 – Merentutkija toivoo viileää kesää: "Ei hyvältä näytä"

Peltojen kipsauksella satoja tonneja fosforia pois Itämerestä

Lannan levitys rinnepelloille loppuu – viljelijät hämmennyksissään uuden lain epäselvyydestä

Lantaa voitaisiin hyödyntää pelloilla nykyistä enemmän