"Moni alkaa räppää, koska haluaa kunniaa ja naisia" – rap on populaarimusiikin suosituin genre, ja kynnys sen tekemiseen on aiempaa matalampi

Räppäämisen alkuun pääsee nykyään pienelläkin rahalla. Tarvitaan kuitenkin hyvä tarina ja taito kertoa se hyvällä äänellä. Eikä oikeasta ulkonäöstäkään ole haittaa.

suomirap
Tomi Solonen räppää mikrofoniin keikalla
Tomi Solonen räppää mikrofoniin keikallaSolosen kuva-albumi

Elettiin vuosituhannen vaihdetta, kun Tomi Solonen tajusi, mitä haluaa elämällään tehdä. Mutta helpommin räpätty kuin tehty. Räpätä pystyi missä vaan, mutta omaa studiota ei ollut, eikä rahaa sen laittamiseksi.

Piti tutustua johonkin, jolla oli kallis studio.

– Nykyään se on easy access, kun hinnat ovat laskeneet niin, että softat ovat kaikkien saatavilla, sanoo räppäri Solonen.

MC Kaje räppää Pohjanmaan alue-tv:n uutisjutun.

Rap-tutkija Inka M. Rantakallio Turun yliopistosta on samoilla linjoilla. Teknologinen kehitys on avannut oven kaikille.

– Periaatteessa tarvitaan vain kännykkä, jolla voi tehdä biittejä ja äänittää räppäämistä, sanoo Inka Rantakallio.

Solonen on huomannut viime vuosina, että tekijöitä tulee yhä enemmän.

– Se on valtava ilmiö, varsinkin nyt kun suoratoistopalvelut ovat aukaisemassa yksittäisille käyttäjille mahdollisuutta julkaista biisejä. Tekeminen ja levittäminen on helppoa, sanoo Solonen.

Tomi Solosen mielestä rap on koko kansan laji. Hänen kuvitelmissaan välitunneillakin räppäillään.

– Rap on populaarimusiikin suosituin genre tällä hetkellä ympäri maailman, sanoo Inka M. Rantakallio.

Rap-tutkija Inka M. Rantakallio
Turun yliopiston tutkija Inka M. Rantakallio on tutkinut rap-musiikkia. Lisäksi hän vetää Basson taajudella DJ Double M:n kanssa puoliakateemista rap-musiikin erikoisohjelmaa .Susanna Kukkavuori

Solosen resepti huipulle pääsyyn on se, että kokonaisuus on hallussa. Kirjoittamisen lisäksi pitää olla hyvä ääni ja osata esittää tarinat. Lisäksi pitää olla hyvällä genetiikalla siunattu, jotta on miellyttävää katsella.

– Sit jos tunnet jonkun levymogulin, jolla on iso koneisto, niin sillä pääsee sitten viimeiset metrit, sanoo Tomi Solonen.

Tutkija Inka M. Rantakallion mielestä kovalla työnteolla ja harjoittelulla on suuri merkitys.

– Työmoraalin pitää olla kova. Jos ei heti pääse festareiden päälavalle, niin pitää ymmärtää kehittää itseään, sanoo Inka M. Rantakallio

Rapin vetovoima piilee tekstissä, riimeissä ja sanoilla leikittelyssä. Myös tunnelman luominen on tärkeää.

– Mun mielestä on siistiä kertoo lyhyitä tarinoita. Räppääminen on instrumentti siinä missä kitarakin. Räppäys ei häviä mihinkään. Se on ja pysyy valtavirrassa ja maan alla, sanoo Solonen.

Kokkolalainen räppäri Tonnikeiju inspiroitui Solosen räppäämistä tarinoista jo kouluaikana.

Koko kaveriporukka kiinnostui räppäämisestä, ja nykyään Tonnikeijukin räppää vapaa-ajallaan.

– Tää on tällä hetkellä ihan vaan harrastus, mutta oishan se kiva räpätä jos rahaakin sais, sanoo Tonnikeiju.

Tonnikeijun mielestä räppiin sopii mikä vaan tarina, jos se on tehty hyvin.

– Se voi olla traaginen tapahtuma, hauska kommellus tai vaikka kauppareissu. Jos se toimitetaan hyvin, sanoo Tonnikeiju.

Tonnikeijun mielestä Gettomasan Pelkuri on oivallinen esimerkki siitä, kuinka räppäämällä voi kertoa hienosti tarinoita. Biisi ottaa kantaa avioeroon ja isän alkoholismiin lapsen näkökulmasta.

Räppäri Tonnikeiju istuu kahvilassa
Räppäri Tonnikeiju istuu kahvilassaVille Viitamäki / Yle

Tutkija Inka M. Rantakallion mukaan rap-genre on miesvaltainen, koska sen historiaan on liittynyt paljon machomaista kulttuuriaja seksistisiä rakenteita ja esikuvat ovat olleet pääsääntöisesti miehiä.

Tyylilaji on tarjonnut päähän potkituille mahdollisuuden tulla kuulluksi.

– Tarinat on kerrottu miehisestä näkökulmasta. Nyt sekin on muuttumassa. Mariska, Sini Sabotage ja Mercedes Bentson ovat avanneet polkua naisille, sanoo Inka M. Rantakallio.

Räppäri Tonnikeiju kirjoittaa myös riimejä puhelimen muistioon. Se on kätevää ja älypuhelin on yleensä mukana aina.

– Jos olen esimerkiksi kävelyllä ja tulee joku uusi läppä mieleen, niin talletan sen kännykän muistioon. Kerran katsoin Star Warsia ja sieltä talletin sanan “pawadan” koska tuntui, että sillä ois joskus käyttöä, sanoo Tonnikeiju.

Hän ei itse tee biittejä vaan ne tekee DJ Huuaarjuu. Homma toimii niin, että DJ Huuaarjuu lähettää Tonnikeijulle biittejä. Niistä räppäri valitsee mieleiset taustat, joihin kirjoittaa räpäytykset.

– Rap-biiteissä pitää olla melodia, ja siitä lähden itsekin liikkeelle. Melodia antaa räppärille sen fiiliksen – millaisten tunteiden värittämää tarinaa siihen kirjoitetaan, sanoo DJ Huuaarjuu.

Melodian tekemisellä biitteihin voi myös ilmaista itseään. Melodiaan voi purkaa omia tunteitaan, kuten räppäri pukee omaa maailmaa kirjoittamiin teksteihin.

– Se on samalla tavalla itsensä ilmaisun muoto, sanoo DJ Huuaarjuu.

DJ huuaarjuu säätää mikrofonia
DJ huuaarjuu säätää mikrofoniaVille Viitamäki / Yle

Hip hopin eetos alkaa köyhyydestä, New Yorkin mustien alueelta Bronxista, 1970-luvun alussa. Se oli aikaa jolloin mustilla ei ollut varaa mihinkään. Kulttuuri alkoi improvisoimalla. Etsittiin hienoimpia riimejä. Siitä seurasivat battlet eli rap-taistelut, joissa yritetään dissata ja roustata vastustaja.

– Kun hip hopin sanoma alkoi levitä, niin sitten opetettiin toista tyyliin "teach one, each one", sanoo Inka M. Rantakallio.

Toisen opettaminen rap-kulttuurissa elää ja voi hyvin vielä tänä päivänä. Esimerkiksi räppäri Tonnikeiju on oman uran alkumetreillä saanut mentorointiin tukea omalta kaveripiiriltä.

– Mukavaa, että näkee kun toinen kehittyy ja toinen huomaa, kun sä kehityt. Se on tosi kivaa.

MC Kajo istuu kahvilassa
MC Kajo istuu kahvilassa, taskussaan uusi albumi.Kaje Komulainen / Yle

Räpissä on monta eri tyylisuuntaa, kuten freestyle, tarinankerronta, punchline, huumori, iskelmä ja kaikista uusin trap, jonka soundaa enempi futuristiselta. Itse hip hop -kulttuuri on hävinnyt taka-alalle.

– Nyt kun valkoiset juntit ja jopa rasistit voi tehdä räppiä, niin siinä ollaan kaukana varsinaisesta eetoksesta köyhästä ja kurjasta, sanoo MC Kajo.

Keski-ikäistyneet räppärit ovat saaneet rinnalleen myös vanhemman sukupolven edustajia. Esimerkiksi rap-mummo Eila ja nuoren polven räppäri Asa julkaisivat vanhusten yksinäisyydestä kertovan kappaleen 2014. Sitä on kuunneltu Youtubessa yli kolme miljoonaa kertaa.

Toinen mielenkiintoinen Youtubesta löytyvä rap on Vantaankosken koulun opettajan Kalevalan päivän aamuna räppäämä aamunavaus, jota on kuunneltu puoli miljoonaa kertaa.

– Yläikärajaa ei ole ja tekijöitä on paljon, sanoo Inka M. Rantakallio.

Korjattu yhdeksi hip hopin muodoksi trap .