Ihminen oli lähellä tuhota vuosituhansien kehityksen lopullisesti – sinnikäs työ pelastamassa Suomen uhanalaisimman eläinlajin

Ismo Marttinen on nähnyt saimaannorpan kannan kaksinkertaistuneen 40 vuoden aikana. Niitä on kuitenkin edelleen vain muutama sata.

saimaannorppa
Saimaannorppa huhtikuussa 2019 Puumalan eteläpuolisella Saimaalla.
Ismo Marttinen ikuisti saimaannorpan huhtikuun alkupuolella pesälaskentojen yhteydessä.Ismo Marttinen

Kun taipalsaarelainen Ismo Marttinen lähti ensimmäisen kerran Saimaalle etsimään saimaannorpan pesiä, oli tämän äärettömän uhanalaisen eläimen tilanne lähellä täydellistä tuhoutumista. Arvioiden mukaan koko suurella Saimaalla asusti tuolloin alle 200 saimaannorppaa.

Silloin oli vuosi 1979. Ismo Marttinen oli Saimaan jäällä yhdessä isänsä Kaiku Marttisen kanssa. Tarkoitus oli etsiä saimaannorpan pesiä ja laskea pesien määrä. Niitä ei paljon löytynyt.

Saimaannorppa sai rauhassa elää ja lisääntyä Saimaalla 8 000 vuotta. Sitten ihminen oppi metsästämään tehokkaasti ja sai muutamissa vuosikymmenissä saimaannorpan lähes sukupuuton partaalle.

Vaikka saimaannorppa rauhoitettiin vuonna 1955, olivat kalastajien verkot, Saimaan pinnan vaihtelu ja ympäristömyrkyt vielä esteenä kannan lisääntymiselle.

Alkoi työ saimaannorpan hyväksi alkoi. Käytössä olivat monenlaiset ideat.

1980-luvun lopulla kokeiltiin esimerkiksi saimaannorpan tarhausta. Sillä haluttiin selvittää, voisiko norppa lisääntyä tarhattuna. Kokeilu ei toiminut.

Joensuun yliopistossa kokeiltiin parantaa loukkaantuneita norppia, mutta sekään ei onnistunut.

– Tämä vain kertoo, että tilanne oli niin toivoton, että kaikkea mahdollista oltiin valmiita kokeilemaan, pohtii Ismo Marttinen.

Saimaannorpan poikanen, kuutti, huhtikuussa 2019.
Kuutti, saimaannorpan poikanen kuvattuna pesälaskentojen yhteydessä huhtikuussa 2019.Ismo Marttinen

Kuollut kuutti

40 vuotta on kulunut Ismo Marttisen ensimmäisestä matkasta pesälaskentoihin Saimaalle. Koko ikänsä hän on asunut Lappeenrannan naapurikunnassa Taipalsaarella lähellä Suur-Saimaata ja saimaannorppaa.

Välillä on jo aihetta hymyyn, sillä neljän vuosikymmenen aikana saimaannorppien lukumäärä on melkein kaksinkertaistunut, ja kannan koko on nyt noin 400 yksilöä. Viime vuosien suojelutoimet, kuten rajoitettu verkkokalastus norppavesillä, ovat tuottaneet tulosta.

Ismo Marttisen lisäksi lukuisat vapaaehtoiset ja eri järjestöt tekevät työtä saimannorpan hyväksi. Kalastajat ovat hyvin lähteneet mukaan kalastusrajoituksiin ja yhä suurempi osa vapaa-ajankalastajista käyttää katiskaa, jonka loukkuun norppa ei joudu.

Ismo Marttinen kertoo, että kevään pesälaskennat alkavat nyt olla puolivälissä. Puumalan eteläpuoliselta Saimaalta on löytynyt laskennoissa kymmenkunta uutta poikasta.

Runsas viikko sitten löytyi Saimaan pohjasta myös yksi kuollut saimaannorpan poikanen eli kuutti.

– Niihin on aina ikävä törmätä. Kaikkien kuuttien kuolinsyy pyritään tutkimaan, jotta tiedettäisiin, miksi poikanen lopulta kuoli.

Kuutteja on joka vuosi kuollut kalaverkkoihin, mutta kuutti voi menehtyä myös muun muassa epäonnistuneen pesinnän tai kuutin heikon kunnon vuoksi.

Pesäsukellusten kehittäjä

Ismo Marttinen on tuonut norppatutkimukseen mukaan erityiset pesäsukellukset, jotka auttavat selvittämään pesinnän onnistumisen. Termi pesäsukellus kuulostaa ehkä jännältä, mutta käytännössä sukelluksella tutkitaan järven pohja pesän kohdalla.

Norppa pesii jään päällä olevaan lumikasaan. Pesän tuntumassa on avanto, jota kautta norppa käy etsimässä itselleen vedestä ravintoa.

– Kun jään päällä oleva pesä on sulanut ja pesän paikalla on enää pieniä avantoja, käymme järven pohjassa sukeltamassa. Näemme vähän, mitä pesinnän aikana on tapahtunut. Samalla näemme, jos kuutti ei ole syystä tai toisesta selvinnyt. Se löytyy kuolleena pesän kohdalta järven pohjasta, kertoo Marttinen.

Kolme saimaannorppaa.
Ismo Marttinen

Saimaannorpan vuoksi on tehty kaikki voitava

Viime vuosikymmenien suojelutyö on ollut varsin onnistunut, vaikkakin tulokset näkyvät melko hitaasti. Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–7-vuotiaana, ja koska saimaannorppien lukumäärä on pieni, ei kannan kasvukaan ole kovin rivakkaa.

Saimaannorpan keinopesä, joka on punottu pajusta. Pesän kansi on puuta.
Saimaannorpan keinopesä, joka on punottu pajusta. Pesän kansi on puuta.Mervi Kunnasranta / UEF

Nykyisin Saimaalla on kaksi kansallispuistoa ja useita kokonaan rauhoitettuja alueita, joilla saimaannorpan pesimistä on haluttu turvata. Viime talvina lukuisat vapaehtoiset ovat tehneet vähälumisina talvina saimaannorpille apukinoksia, joihin norppa voi pesänsä tehdä. Niistä on tutkijoiden mukaan ollut selvä hyöty.

Norpalle on kehitetty jopa keinopesä, jos jonain talvena tulevaisuudessa ei tulisi lunta ollenkaan.

Taipalsaarelainen Ismo Marttinen on tehnyt saimaannorpan eteen vapaaehtoistyötä  40 vuotta.
Ismo Marttinen on saanut isältään "verenperintönä" kiinnostuksen saimaannorpan suojeluun. Miehen mukaan toiminta kulkee suvussa, sillä Marttisen oma poikakin on kulkenut jo vuosia isänsä mukana pesälaskennoissa.Ville Toijonen / Yle

Tulevaisuus näyttää hyvältä

Saimaa on Suomen suurin järvi, joka erottui merestä jääkauden jälkeen. Silloin saimaannorppa jäi ikään kuin loukkuun Saimaaseen ja alkoi kehittyä omaksi lajikseen.

Aikoinaan saimaannorppaa esiintyi laajasti kaikkialla Saimaalla. Ihmisten toimien takia kanta romahti.

Vaikka kanta on pieni, on kesällä on mahdollista havaita saimaannorppa oikeastaan koko Saimaan alueella (siirryt toiseen palveluun). Pikkuhiljaa saimaannorppa on levittäytymässä myös eteläisellä Saimaalla sijaitsevalle Pien-Saimaalle jopa Lappeenrannan edustalle saakka.

– En pitäisi mahdottomana nähdä norppaa Pien-Saimaalla, mutta harvinaista se olisi. Ja onhan kuolleita yksilöitä löytynyt Lappeenrannassa Lamposaaren lossin pohjoispuolelta, sanoo Marttinen.

Lappeenrantaa lähinnä olevat saimaannorpat ovat Joutsenon rannoilla. Saimaannorpan levittäytyminen koko Pien-Saimaan alueelle on kuitenkin tulevaisuudessa mahdollista.

– Jos ajatellaan, että nykyinen 400 yksilön kanta esimerkiksi tuplaantuisi, niin saimaannorppa voisi ihan hyvin uiskennella vaikka Lappeenrannan kaupunginlahdella, pohtii Marttinen.

Palkittu vapaaehtoinen

Ismo Marttinen työskentelee Lappeenrannassa kirjapainon asiakaspalvelupäällikkönä. Vapaa-aikanaan hän vastaa kansainvälisen ympäristöjärjestön WWF:n norpansuojelutyön käytännön toteutuksesta eteläisellä Saimaalla. Hän on myös WWF Suomen hallituksen jäsen.

Huhtikuun puolivälissä Ismo Marttinen sai Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiön luontoapurahan vapaaehtoistoiminnastaan. Huomion arvo oli 10 000 euroa.

– Se tuli täytenä yllätyksenä, vaikka tiedän, miten paljon säätiö on tehnyt hyvää saimaannorpan vuoksi. Kuitenkin tunnustus tavalliselle vapaaehtoiselle oli suuri yllätys, Ismo Marttinen sanoo.

Rahalle tulee käyttöä. Marttinen heittää karkean arvion, että vuosikymmenten aikana harrastukseen on kulunut helposti kymmenkertainen summa. Lisäksi hän on hankkinut kalustoa, jolla pääsee liikkumaan Saimaalla kesällä, talvella ja heikkojen jäiden aikaan.

– En uskalla edes laskea, miten paljon rahaa on kulunut.

Työpäivä kirjapainossa on ohi. On aika pakata tavarat ja lähteä tarkistamaan, löytyykö seuravasta pesästä kuutin hentoa karvaa.