Selma Vilhusen kolumni: Eduskunta ei ole kuva kansasta pienoiskoossa, mutta se on kuva siitä, miten valta Suomessa jakautuu

Nuoret jotka eivät äänestä ovat sekä ongelma, että sen oire, pohtii Selma Vilhunen kolumnissaan.

äänestäminen
Selma Vilhunen
Laura Railamaa / Yle

Juttelin vaalien alla 19-vuotiaan nuoren miehen kanssa, joka sanoi, ettei hän aio äänestää eduskuntavaaleissa, koska hän ei ymmärrä politiikasta mitään. Kannustin häntä tekemään jonkin vaalikoneen netissä, minkä avulla hänkin voisi löytää itselleen sopivan ehdokkaan. Mies ilmoitti, ettei luota vaalikoneiden tuloksiin, eikä ylipäänsä mediaan. Hän epäili, että vaalikoneiden tekijät ovat sormeilleet tuloksia niin, että heidän suosimansa ehdokkaat näkyvät kaikille vastauksista riippumatta.

Hänen laillaan ajattelevia nuoria on paljon.

Alle puolet 18-24-vuotiaista äänesti (siirryt toiseen palveluun) vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Kuntavaaleissa 2017 harvempi kuin joka kolmas nuori käytti äänioikeuttaan. Minusta tämä on surullista.

Ei ole mikään itsestäänselvyys, että elämme maassa, jossa jokainen täysi-ikäinen saa vaikuttaa siihen, ketkä pääsevät eduskuntaan ja hallitukseen päättämään yhteisistä asioistamme. Tämän oikeuden puolesta on taisteltu Suomessakin vain reilu sata vuotta sitten (siirryt toiseen palveluun). Ennen yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden hyväksymistä suurlakon jälkeen syksyllä 1905 Suomen kansasta vain 8 prosenttia nautti oikeudesta äänestää. Eli rikkaat miehet.

Kun seuraa päivänpolitiikkaa, tulee usein vaikutelma, että kyseessä on jonkinlainen peli, jota poliitikot pelaavat keskenään.

En ihmettele lainkaan sitä, että niin moni nuori kokee politiikan etäiseksi, ja äänestämisen vaikutuksen olemattomaksi. Kun seuraa päivänpolitiikkaa, tulee usein vaikutelma, että kyseessä on jonkinlainen peli, jota poliitikot pelaavat keskenään. On kuin poliitikoille olisi tärkeämpää olla oikeassa ja näyttää voimakkaalta, kuin olla mukana rakentamassa jotakin, josta on hyötyä ihmisille ja koko ekosysteemille. Yhteys todelliseen maailmaan ja ihmisten arkeen jää politiikkaan vihkiytymättömälle epäselväksi. Erityisen hämäräksi jää usein se, millä tavalla poliitikkojen tekemät päätökset liittyvät niihin lupauksiin, joita he tekivät vaalien alla.

Politiikka muodostuu tekijöidensä näköiseksi, ja niin maailmojen eriytyminen voi jatkua.

Kaksisataa kansanedustajaamme eivät ole kuva kansasta pienoiskoossa, mutta he ovat kuva siitä, miten valta ja osallisuus täällä jakautuvat. He, jotka ylipäänsä asettuvat ehdokkaiksi vaaleissa, ovat keskimäärin korkeasti koulutettuja ja hyvin toimeentulevia.

Ehdokkaista näkyvimmät ovat he, joilla on varaa kunnon mainoskampanjaan. Kun kansalaisten äänestyskäyttäytyminen vielä on sellaista, että korkeasti koulutetut, hyväosaiset ihmiset äänestävät muita useammin, eduskuntaan valikoituu varsin kapea siivu suomalaisia. Politiikka muodostuu tekijöidensä näköiseksi, ja niin maailmojen eriytyminen voi jatkua.

Kuitenkin olen sitä mieltä, että tämä edustuksellinen demokratiamme on paras mahdollinen järjestelmä juuri meille, juuri nyt. Silloinkin kun sitä on syytä muuttaa ja kehittää, sen muuttaminen tapahtuu parhaiten sen omin keinoin. Uskon, että jos ihmiset vain äänestäisivät enemmän, eduskunta voisi näyttää toisenlaiselta: se voisi näyttää enemmän kansalta pienoiskoossa. Jos nuoret voimaantuisivat kokemaan politiikan enemmän omakseen, politiikkakin muuttuisi enemmän heidän näköisekseen.

Mutta jotta nuoret ja erityisesti syrjäytetyt nuoret kiinnostuisivat äänestämisestä, meidän pitäisi ensin tehdä parempaa politiikkaa.

Jokainen nuori aikuinen, joka sanoo, ettei voi äänestää koska ei ymmärrä politiikkaa, tai koska ei luota siihen yhtään, on hälyttävä esimerkki siitä, millä tavalla jätämme osan nuorista ulkopuolelle.

Äänestäminen vaaleissa on paljon enemmän kuin silloin tällöin toteutuva lipuketanssi ja rituaali. Se on portti osallisuuteen, yhteiskunnan jäsenyyteen. Jokainen nuori aikuinen, joka sanoo, ettei voi äänestää koska ei ymmärrä politiikkaa, tai koska ei luota siihen yhtään, on hälyttävä esimerkki siitä, millä tavalla jätämme osan nuorista ulkopuolelle.

Yksi tapa kannustaa nuoria äänestämään olisi äänestysiän alentaminen 16 vuoteen. Silloin jo peruskoulussa voitaisiin opetella äänestämisen askelmerkit kädestä pitäen. Erityisen tärkeää olisi lisätä nuorten ymmärrystä siitä, millaisia päätöksiä poliitikot tekevät vaalien välillä, ja miten nuo päätökset vaikuttavat heihin.

Sillä vaikka politiikka näyttää usein pätemispeliltä, kyse on kuitenkin oikeasti rahasta ja vallasta ja yhteisistä resursseista. Vaaleissa jokaisella on käytössään yksi ääni, ei enempää eikä vähempää. Se on paljon.

Selma Vilhunen

Kirjoittaja on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka kokee olevansa monin tavoin etuoikeutettu.

Aiheesta voi keskustella 23.04. klo 16.00 asti.