Naiset löysivät keinon täyttää katsomot: "Eihän kukaan halua, että ulkopuolinen tulee sanomaan, mikä täällä on perseellään, mutta perhepiirissä saa olla piikikäs"

Lappeenrannassa teatteriyhdistys on jo vuosien ajan saanut katsomot pullolleen ajankohtaisen paikallishuumorin avulla.

näytelmät
Kaisu Kärri
Kaisu Kärri uskoo, että uudesta konsultti-hahmosta tulee hänen oma suosikkinsa. Yle/Emma Pietarila

Tiistai-iltana Lappeenrannan Lyseon lukion musiikkiluokkaan on kokoontunut teatteriyhdistys Kesyn näyttelijöitä sekä ohjaaja Aapo Stavén. Näytelmän loppukohtauksen lauluja ja koreografiaa harjoittelevat Susanna Kauppi ja Suvi Mikonsaari. Tässä kohtauksessa ratkaistaan arpomalla esimerkiksi Lappeenrannan jäähallin sekä homekoulujen kohtaloja.

Piirakan paluu -näytelmän harjoitukset
Kevään esityksen loppukohtauksessa arvotaan onnenpyörällä muun muassa lentokentän ja jäähallin kohtalo. Kuvassa vasemmalta Pasi Valkeila, Tero Penttilä ja Kaisu Kärri. Yle/Emma Pietarila

Menossa on toukokuussa ensi-iltansa saavan Piirakan paluu 6.2 -näytelmän harjoitukset. Näytelmä tosin on osin toisinto viimevuotisesta esityksestä. Tähän on selkeä syy, sillä vuosi sitten suuri osa halukkaista jäi ilman pääsylippua.

Lappeenrannan kaupunginteatterissa esitettävän näytelmän lipuista valtaosa on jo myyty tai varattu.

Tilanne on työryhmälle tuttu. Jo kymmenen vuotta sitten ensimmäinen Vetyä, perkele! -näytelmä myytiin loppuun yhteensä 26 kertaa. Sama on tapahtunut kaikille muillekin esityksille, jotka ryhmä on Lappeenrannassa kuluneen 10 vuoden aikana tehnyt.

Stavén sekä skenografi Päivi Pöyhölä ovat tässä tuotannossa ainoat palkatut työntekijät, muut ovat kokeneita harrastajia ja tekevät teatteria omien töidensä ohessa.

Susanna Kauppi
Käsikirjoituksesta vastaava Susanna Kauppi ei ole huolissaan että Lappeenrannasta loppuisivat ruodittavat aiheet. Yle/Emma Pietarila

Paikalliset tekijät ovat suosion salaisuus

Teatteriyhdistys Kesyn näytelmissä on vuosien aikana käsitelty hyvin paikallisia asioita huumorin ja satiirin keinoin. Aiheina ovat olleet niin venäläiset turistit, kilometrien mittaiset rekkajonot kuin paikalliset päätökset.

Moni tunnettu lappeenrantalainen onkin tunnistanut näytelmästä itsensä. Käsikirjoittaja Susanna Kauppi uskoo, että ihmisille on kunnia-asia joutua mukaan heidän esityksiinsä.

Näyttelijä Kaisu Kärri muistaa hyvin Lappeenrannan kaupunginvaltuutetun Markus Iitiän kehut työryhmälle.

– Vaikka aika rankastikin poliittisia henkilöitä ruodittiin, niin Iitiä sanoi, että juuri tätä me tarvitaan. Vähän pitää ravistella, sanoo Kärri.

Susanna Kauppi uskoo vahvasti, että paikallisuus on elinehto esitysten menestykselle.

– Eihän kukaan halua, että kaupungin ulkopuolinen tulee sanomaan, mikä täällä on perseellään, mutta perhepiirissä saa olla piikikäs.

Kaikki alkoi laimeasta teatterista

Teatteriyhdistys Kesyn Vetyä, perkele!- esitys sai ensi-iltansa joulukuussa 2009. Sen jälkeen on esitetty Muna-atomi vuonna 2010, Vittiläine! vuonna 2011, Vitin viisut vuonna 2012, Ei vitin vitti mikä show vuonna 2016 ja Piirakan paluu 6 vuonna 2018. Kohta ensi-iltaan tuleva Piirakan paluu 6.2 on siis ryhmän seitsemäs tuotanto.

Vetytytöt
Vuonna 2009 Vetyä, perkele! -esitys ruoti rekkajonoja, Tali-Ihantala-keskusta, etuilevia venäläisiä ja kateellisia karjalaisia. Kuvassa Mirkka Kuosmanen (vas.) ja Minna Mänttäri. Ari Nakari

Kaikki alkoi reilut 10 vuotta sitten, kun Susanna Kauppi ja Minna Mänttäri olivat käyneet katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterissa olleen vierailuesityksen. Näytelmä oli äärettömän laimea. Siinä helsinkiläiset näyttelijät kertoivat omakohtaisia kokemuksia omasta elämästään, eivätkä Kauppi ja Mänttäri osanneet samaistua niihin lainkaan.

Esityksen jälkeen Kauppi ja Mänttäri olivat raivostuneita. He päättivät kirjoittaa itse omista kokemuksistaan ja omasta kaupungistaan.

Näin syntyi idea ensimmäiseen Vetyä, perkele! -esitykseen.

Uskallusta ei puutu

Teatteriryhmä Kesyn näytelmät eivät ole yksi juonellinen näytelmä, vaan ennemminkin sketsikimara. Aiheet syntyvät ryhmän yhteistyönä niistä ilmiöistä, jotka kaupunkilaisia ovat lähimenneisyydessä ihmetyttäneet.

Kauppi vakuuttaa, että uskallusta ei heiltä puutu.

– Poimitaan teemoja, asioita ja epäkohtia, joita on herkullista mehustella teatterin keinoin. Se on ehkä vähän kriittistäkin, mutta lempeällä tavalla, kertoo Susanna Kauppi.

Myös näyttelijä Kaisu Kärri uskoo, että juuri paikallisille näyttelijöille ja tekijöille suodaan muita rohkeampi tapa piikitellä paikallisia ilmiöitä ja päätöksentekijöitä.

– Se on juuri se ydinjuttu. Koska me olemme Lappeenrannasta, me voimme kriittiselläkin silmillä katsoa oman rakkaan kotikaupunkimme asioita, sanoo Kärri.

Ryhmän käsikirjoittajille olennaista on ajankohtaisuus. Kaisu Kärrin mielestä vuosien takaisiin aiheisiin on turha palata, koska ne eivät enää ole hauskoja.

Kaisu Kärri
Kaisu Kärri luottaa siihen, että paikallinen huumori vetoaa näyttämöllä. Yle/Emma Pietarila

Ajankohtaisuuksiin perustuva huumori on myös Susanna Kaupin mukaan mainio keino käsitellä kaikille yhteisiä ja vaikeitakin teemoja.

– Tätähän teatteri on ollut sen alkuajoista lähtien. Käsitellään yhteisölle tärkeitä ilmiöitä. Huumori on yksi keino käsitellä meille muuten vaikeita asioita, perustelee lukion suomen kielen ja kirjallisuuden lehtorina työskentelevä Susanna Kauppi.

Piirakan paluu 6.2. ensi-illassa Lappeenrannan kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 8.5.2019 kello 19.