Ihanat mielikuvat eivät aina pidäkään paikkaansa – ympäristöystävällinen rakentaminen voi olla jopa vaaraksi terveydelle

Ympäristöystävällisten materiaalien käyttö rakentamisessa voi aiheuttaa sisäilmaongelmia.

sisäilma
Seinän tasoitusta.
Tällä hetkellä kotitalousvähennys on enintään 2 400 euroa vuodessa henkeä kohti. Sitä saa esimerkiksi oman tai omien vanhempien kodin maalauksesta. Ismo Pekkarinen / AOP

Rakentamisessa käytettävät uudet biomateriaalit saattavat aiheuttaa sisäilmaongelmia. Asiantuntijoiden mukaan niistä valmistettujen tuotteiden mikrobiologisen puhtauden kontrollointi on hankalaa.

– Mukaan tulee muuttujia, joita ei välttämättä hallita. Raaka-aineeseen voi sisältyä epäpuhtauksia tai ennalta-arvaamattomia ominaisuuksia kuten epämiellyttäviä hajuja, sanoo ympäristölaboratorioverkosto Eurofinsin erityisasiantuntija Mikko Saari.

Esimerkiksi muovimattoihin on kehitetty viime vuosina biopohjaisia valmistusaineita, joiden toimivuudesta rakennukseen asennettuna ei ole käytännön tietoa. Saari epäilee, että bio- ja luonnonmateriaalien käyttäminen rakentamisessa voi olla tietyissä tilanteissa jopa terveysriski.

Puhutaan, että teollinen on pahaa ja luomu hyvää. Terveyden kannalta näin ei välttämättä ole.

Mikko Saari

Viime vuosina on uutisoitu sisäilmaongelmista, joita on ilmennyt melko uusissa rakennuksissa. Esimerkiksi Haminassa sijaitseva, pari vuotta vanha päiväkoti on parhaillaan remontissa. Myös 3-vuotiaassa koulussa Kotkassa tutkitaan mahdollista sisäilmaongelmaa, vaikka koulu rakennettiin sääsuojassa ja sisäilmariskejä välttäen.

Saaren mielestä hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävä, vähemmän ympäristöä kuormittavien rakennusmateriaalien valitseminen saattaa olla sisäilman kannalta väärä tapa.

– Puhutaan, että teollinen on pahaa ja luomu hyvää. Terveyden kannalta näin ei välttämättä ole. Kemian teollisuuden tuotteet ovat tasalaatuisia ja tuotettu hallituissa olosuhteissa.

Puulla isot päästöt

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan myös luonnonaineissa itsessään voi olla paljon sisäilmaan haihtuvia yhdisteitä.

– Jos käytetään turvetta, olkea tai muuta luonnosta peräisin olevaa, niissä on todennäköisemmin luonnosta peräisin olevia mikrobeja kuten homeita, hiivoja, bakteereja ja sieniä kuin tehdasvalmisteisissa materiaaleissa, sanoo THL:n ympäristöyksikön päällikkö Anne Hyvärinen.

Ilmastointiputkia
Mauro Rodrigues / AOP

Yksi esimerkki niistä on puu, jolla on terveen rakennusmateriaalin imago. Hiilen sitomisen kannalta puurakentaminen on tervetullutta, mutta talojen sisäilman kannalta ehkä ei.

– Puulla on isot päästöt. Suurimpia ovat terpeenit eli “tärpätti”. Yleinen mielikuva on kuitenkin, että puu ja muut luonnonmateriaalit eivät voi aiheuttaa sisäilmaongelmia.

Olisi tavattoman tärkeää selvittää, mitä rakennusmateriaalit aiheuttavat terveydelle. Se on musta aukko.

Hannu Kiviranta

Kyseessä on havupuista irtoava, männylle tuoksuva alfapineeni-niminen yhdiste. Se on tärpätin pääraaka-aine. Osa ihmisistä ei kestä hajua, toiset taas rakastavat sitä.

– Ne, jotka eivät hajua kestä, voivat saada hankalia limakalvo-oireita. Havupuiden pihkasta irtoaa myös luonnonhartseja, joiden hapot voivat aiheuttaa kosketusärsytystä iholle. Jotkut ovat herkistyneet niille, sanoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta THL:n terveysturvallisuusosastolta.

Maaleissa yhä myrkkyjä

Jos rakennusmateriaali on saanut M1-luokituksen (siirryt toiseen palveluun), sen katsotaan olevan vähäpäästöinen ja sisäilman kannalta ongelmaton. Erityisasiantuntija Mikko Saaren mielestä vaatimukset ovat osin liian kevyet ja M1-luokiteltu tuotekin vaatii toimivan ilmanvaihdon.

Hän huomauttaa, että esimerkiksi liuotinmaalien korvaaminen vesiohenteisilla ohjaa ajattelua harhaan.

– Ajatellaan, että kaikki on nyt kunnossa. Todellisuudessa maaleista irtoaa edelleen yhdisteitä sisäilmaan, vaikka ne eivät haise. Haihtumista tapahtuu liuottimiin verrattuna pienemmässä määrin, mutta pidemmän aikaa.

THL:n mukaan liuotinmaalien vakavista haitoista eli hermostovaikutuksista ja limakalvovaikutuksista on päästy eroon siirtymällä vesiohenteisten maalien käyttöön, mutta nyt maaleja joudutaan suojaamaan mikrobikasvustoilta.

Maalari maalaa kattoparrua.
Petri Aaltonen / yle

Liuotinmaaleja käytettäessä liuotin itsessään tuhoaa mikrobeja, koska niiden solurakenne ei kestä. Vesiohenteiset maalit sisältävät kevyempiä liuottimia, jotka eivät ole mikrobeille niin haitallisia.

– Ne toimivat joissain tapauksissa jopa mikrobien ravintona. Siksi mikrobikasvua täytyy kontrolloida ja niihin joudutaan lisäämään jotain muuta mikrobeja tuhoavaa ainetta. Muuten maalit olisivat homeessa jo kaupasta ostaessa, sanoo tutkimusprofessori Hannu Kiviranta.

Formaldehydiä vapauttavat aineet tuhoavat maaleista mikrobeja. Niistä saattaa päästä ilmaan formaldehydiä, joka on ärsyttävä yhdiste. Kivirannan mukaan myös isotiatsolinolit voivat aiheuttaa terveyshaittoja.

– Maaliroiskeilta pitää suojautua hyvin. Terveyshaitan suuruus riippuu maalattavasta pinta-alasta. Isotiatsolinolit ovat sangen vähän haihtuvia eli pysyvät kiinni maalissa tai maalatuilla pinnoilla.

Entä jos muovimatto menee rikki?

Erityisasiantuntija Mikko Saaren mukaan M1-luokituksen kriteerit voisivat olla tiukemmat myös muovimattojen osalta. Osassa muovimattoja M1-luokitus perustuu tiiviiseen pintaan, vaikka pinnan alla saattaa olla haitallisia aineita.

– Jos pinta rikkoutuu ja ilmaan pääsee epäpuhtauksia, tilanne ei ole välttämättä enää sama kuin silloin kun luokitus on annettu ja päästöt mitattu, Saari toteaa.

Rakennusmateriaalien päästöluokitukset tekee Rakennustietosäätiö. Testaukseen on käytössä useita menetelmiä. Esimerkiksi hajutestauksessa käytetään erityisesti sitä varten suunniteltua kammiota.

– Kouluttamattomat panelistit käyvät haistamassa tuoksua. He päättelevät hajun perusteella, olisiko se hyväksyttävissä rakennusmateriaalille tietyllä asteikolla. Mielestäni kriteerit ovat jo aika tiukat, kertoo luokituspäällikkö Laura Sariola Rakennustietosäätiöstä.

Pohjalla ovat yhteiset EU-standardit, joista ei sovi poiketa.

Laura Sariola

Tuotteet testataan vain myyntikuntoisina. Niitä ei vanhenneta eikä tutkita, miten kuluminen vaikuttaa päästöihin.

– M1-luokituksen saanut materiaali on vähäpäästöinen siinä vaiheessa, kun se asennetaan. Pohjalla ovat yhteiset EU-standardit, joista ei sovi poiketa, Sariola toteaa.

Standardeihin voi kuitenkin ehdottaa muutoksia.

Maalitela
Ismo Pekkarienen / AOP

Tutkimuksille kova tarve

Vihreiden ja teollisten materiaalien herkkyyttä homehtua on jonkin verran tutkittu. THL:llä on tiedossaan neljä selvitystä, joista yhdessä materiaali kasteltiin kokonaan ja havaittiin, että vihreissä kipsilevyissä dominoi erilainen mikrobilajisto. Kolmessa muussa selvityksessä ei havaittu merkittävää eroa.

Ongelma on, ettei terveysvaikutuksista ole juurikaan tutkimustietoa. Lisäksi uusien ja nykyisten materiaalien pitkäaikaiskäyttäytymisestä sisätiloissa tiedetään vain vähän. Kivirannan mukaan on käytännössä mahdotonta valmistaa materiaaleja niin, ettei ilmassa olisi mitään kemiallista yhdistettä.

– Olisi kuitenkin tavattoman tärkeää selvittää, mitä nykyiset ja uudet rakennusmateriaalit aiheuttavat terveydelle. Se on musta aukko.

Rakennusta pitäisi Kivirannan mukaan tarkastella kokonaisvaltaisesti: miten se on rakennettu, onko rakentamisessa tehty virheitä, pääseekö jostain kosteutta sisään.

– Lisäksi pitäisi tutkia, toimiiko rakennuksen tekniikka eli onko se suunniteltu oikein ja käytetäänkö sitä oikein. Tässä olisi iso tulevaisuuden tutkimusaihe.

Tuoreessa talossa on eniten päästöjä. Kiviranta muistuttaa, että vastavalmistunutta taloa pitäisi “uunittaa” eli lämmittää ja tuulettaa aktiivisesti pari viikkoa. Se haihduttaisi ja työntäisi helposti irtoavat päästöt ulos.

– En tiedä, kuinka paljon tätä tehdään. Tuuletus siirtää samalla pois kosteutta, joka saattaa aiheuttaa myöhemmin ongelmia.

Voit keskustella aiheesta klo 22 saakka. Muistathan, että asiattomat kommentit poistetaan.