Syntinä pidetty joiku ja kirkko lähenevät pienin askelin toisiaan – moni toivoo saamelaisten perinteiden näkyvän myös hengellisessä elämässä

Aikoinaan etelästä kotoisin olleet papit tulivat Saamenmaalle ja tuomitsivat joiun kirkkoon sopimattomana.

joiku
Anna Näkkäläjärvi-Länsman laulaa Utsjoen kirkossa.
Joikaaja ja muusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsman on tuttu näky kirkkokonserteissa ympäri maan. Sara Wesslin / Yle

UtsjokiMuusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsman astelee tottuneesti kirkon alttarin eteen. Virsien laulaminen on hänen sydäntään lähellä ja kirkossa laulamisesta on tullut iso osa hänen työtään.

Silloin tällöin hän laulaa myös joiunomaisia lauluja kirkossa, koko seurakunnan edessä.

Joikaajana hän toivoisi kuitenkin kuulevansa enemmän joikuja kirkollisissa tapahtumissa.

– Se on todella mukavaa ja luonnollista, että myös saamen värit ovat osa musiikkia, ja myös täällä kirkossa. On mukavaa päästä joikaamaan, mutta samaan aikaan se on myös pelottavaa. Tiedän, etteivät kaikki pidä siitä, kertoo Näkkäläjärvi-Länsman.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman Utsjoen kirkossa.
Anna Näkkäläjärvi-Länsman on varuillaan joikaamisesta kirkossa. Sara Wesslin / Yle

Saamelaisten perinnemusiikin, joiun ja kirkon yhteenkuuluvuudesta nousee silloin tällöin keskustelua. Hiljattain kysymys siitä, sopiiko joiku kirkkoon, nousi otsikoihin, kun Sippolan kirkko aikoi perua saamelaismuusikko Wimmen konsertin. Pohdinnan jälkeen Sippolan kirkko toivotti kuitenkin joiun ja Wimmen musiikin tervetulleiksi kirkkoon.

Vanha ajattelutavan mukaan saamelaisten joiku on ollut syntiä. Pitkään ajateltiin, ettei joiku kuulu kirkkoon. Sen vuoksi myös Anna Näkkäläjärvi-Länsman on joutunut pohtimaan, onko joiun esittäminen kirkossa soveliasta.

– Tiedän sen historian, mikä joiuilla on ollut ja varmaan tunnen sen, mitä yhteisö asiasta ajattelee. Se on ollut iso prosessi miettiä, että voiko näin edes tehdä. Lopulta se on ollut hieno kokemus joikata myös joiuntapaisia lauluja kirkossa, kertoo Näkkäläjärvi-Länsman.

"Joiun sisältö ratkaisee" – yleisökyselyn mukaan joiku on tervetullut kirkkoon

Saamen kieli ja joiut eivät ole aina kuuluneet kirkossa, mutta hiljalleen ne ovat palanneet osaksi kirkollisia toimituksia.

Yle Saamen tekemä kysely osoittaa, että monet soisivat joiun kuuluvan myös kirkossa. Kyselyyn saatiin torstaihin mennessä 36 vastausta. Suurin osa, lähes 89 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että joiku sopii kirkkoon. Reilu 11 prosenttia vastanneista taas näki, ettei kirkossa sovi joikata.

Utsjoen kirkko
Utsjoen kirkon historian aikana näiden seinien sisällä on laulettu niin saameksi kuin suomeksi - mutta joikua ei täällä usein kuule. Sara Wesslin / Yle

Myös kommenttien perusteella saamelaisten perinteet halutaan vahvemmaksi osaksi kirkollista elämään.

“Joiku voi olla hyvin hengellistä musiikkia, joka joskus sopii jopa paremmin kirkkoon, kuin muualle - samalla tavalla kuin joiku sopii luontoon ja tunturiin.”

“Saamelaisten oma musiikkikulttuuri sopii kirkkoon todella hyvin. Eivät kaikki siitä pidä, mutta uskon, että tulevaisuudessa asia on ihan luonnollista. Uusia polvia pitäisi osata kasvattaa niin, että joiku kuuluu elämään niin kotona kuin erilaisissa kokoontumisissa, kuten kirkossa. Kirkollisessa elämässä olisi myös tärkeää pystyä säilyttämään saamelaisten perinteinen virsilaulanta.”

“Joiun ovat leimanneet synniksi muut kuin saamelaiset. Joiku on meidän perinteemme ja samanarvoinen kuin muutkin musiikkiperinteet. Siinä ei ole mitään pahaa, vain hyvää.”

“Se on joiun sisällöstä kiinni. Räp-kiroilu ei sovi, tavalliset joiut kyllä.”

“Kirkossa on ollut tapana olla joikuja, jotka sopivat sinne. Ei kirkkoympäristössä sellaisia joikuja edes joikata, jotka eivät sinne sopisi.”

Sopiiko joiku pyhään paikkaan?

Utsjokelainen Niilo Vuomajoki innostui joikaamisesta reilu 17 vuotta sitten. Hän on kulkenut joikaamassa kirkoissa ympäri Pohjoismaita yhdessä saamenkielisen kuoron kanssa. Sámi Jienat -niminen kuoro esittää niin perinteisiä joikuja kuin myös Saamenmaan ikivihreitä.

Suurin osa kuoron konserttipaikoista on kirkkoja. Samoin kuin Anna Näkkäläjärvi-Länsman, pohti hänkin pitkään, ennen kuin rohkeni astella alttarin eteen joikaamaan.

– On totuttu ajattelemaan, että kirkko on pyhä paikka, eikä joiku ole ehkä ollut sellaista, mikä sopii pyhään paikkaan. Joiku on ollut enemmän arkipäivän musiikkia. Se, voiko joiun kanssa mennä kirkkoon, on hieman epäselvä asia, pohtii Vuomajoki.

Niilo Vuomajoki Utsjoen kirkossa.
Niilo Vuomajoki kuvailee joikaamisen tunnetta pyhänä ja arvokkaana. Sara Wesslin / Yle

Kirkossa joikaamisesta syntyi kuitenkin upea, pyhä tunne, kuvailee Niilo Vuomajoki.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman ja Niilo Vuomajoki ovat sitä mieltä, että saamelaisyhteisössä olisi aika ottaa puheeksi joiun asema kirkossa.

– Ehkä olisi hyvä, että myös Suomen kirkko käsittelisi aihetta, jotta kirkkoherrat ympäri maan ymmärtäisivät enemmän joikua ja sen sopimista hengelliseen elämään, pohtii Vuomajoki.

Niilo Vuomajoki Utsjoen kirkossa.
Niilo Vuomajoki on mukana saamenkielisessä kuorossa, jonka keikkapaikat koostuvat lähinnä kirkoista.Sara Wesslin / Yle

Piispa Jukka Keskitalo: Joiulla on paikkansa myös kirkossa

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalon mielestä joikuperinteellä tulee olla tilaa kirkollisessa elämässä. Piispa näkee, että kirkossa ei kenties ole ollut tarpeeksi keskustelua siitä, miten ottaa perinteet paremmin huomioon kirkollisissa toimituksissa.

– Se on saamelaisyhteisölle elävä tapa ilmaista itseään ja tunteitaan. Kun uskossa on kysymys niin henkilökohtaisesta sydämen asiasta, niin ajattelen, että jos tällainen perinteinen ilmaisumuoto voi tuoda myös uskon sisältöjä ihmisten elämään, niin sehän on vain positiivinen asia. Asiasta tarvitaan varmasti lisää keskustelua, sanoo Keskitalo.

Piispa Jukka Keskitalo
Piispa Jukka Keskitalo avaisi kirkon ovet myös joiuille. Joiun sisältö on se, mikä ratkaisee, painottaa Keskitalo. Juha Hintsala / Yle

Historiassa etelästä kotoisin olleet papit tulivat Saamenmaalle ja tuomitsivat joiun kirkkoon sopimattomana.

Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja saamelaiskulttuurin tuntemus ja ymmärrys lisääntyneet. Keskitalo avaisi valtaväestölle yhä enemmän sitä, mistä joiuissa on kysymys.

– Perinteiset joiut, joiden keskiössä ovat kristilliset teemat ja luonto, niin miksipäs ne eivät sopisi kirkkoon? Ihmisillä on heikosti tietoa siitä, mitä joiku on, pohtii Keskitalo.

Anna Näkkäläjärvi-Länsman Utsjoen kirkossa.
Kenties tulevaisuudessa hänet nähdään virsien laulamisen lisäksi myös joikaamassa Saamenmaan kirkoissa. Sara Wesslin / Yle

Anna Näkkäläjärvi-Länsman sulkee virsikirjan Utsjoen kirkossa. Vaikka joikaaminen olisikin sallittua kirkossa, ei hän suinpäin ryntäisi joikaamaan kirkon alttaritaulun edessä.

Siitäkin huolimatta hän toivoo, että pääsisi tulevaisuudessa joikaamaan enemmän myös kotikirkossaan. Se on kuitenkin kiinni saamelaisyhteisöstä.

– Uskon, että meidän pitäisi täällä Saamenmaalla voimakkaammin nostaa perinteidemme arvostusta. Kaikista tärkeintä on, että me saamelaiset itse kannamme huolta perinteistämme. Se on lähtökohta sille, että joiku alkaa kuulua myös hengellisessä elämässä, näkee Näkkäläjärvi-Länsman.