Vetelin koululaiset hautoivat tipuja pääsiäiseksi: "Ihan liian söpöjä!" Hausjärvellä vielä odotellaan – seuraa suorana kuoriutumista Yle Areenassa

Munien haudonta ja tipujen touhujen seuraaminen ovat tuoneet oppitunneille uutta virettä. Se on opettanut myös sen, että elämän alku on usein huteraa.

pääsiäinen
Ankanpoikanen kädessä

Neljä keltaista ankkauntuvikkoa tepastelee uteliaana lämpölampun alla. Yksi kopsuttelee leveällä nokallaan sanomalehdellä vuorattua akvaarion seinää, toinen nokkaisee suuhunsa pienen keltuaisenmurun. Jokainen käy vuorollaan juomassa vettä peltikannesta tehdystä vesikiposta, ja välillä koko sakki hakeutuu liki toisiaan.

Vetelin koululaiset Keski-Pohjanmaalla hautoivat munia, joista kuoriutui neljä ankanpoikasta pääsiäiseksi. Koko keskuskoulu esikoululaisista 9-luokkalaisiin pääsi ihailemaan koulun biologian luokassa majailevia untuvikkoja pääsiäisviikolla.

Oitin seniorikodissa Hausjärvellä sen sijaan munien kuorintaa vielä odotellaan.

Vetelin koululla lirkuttelulta ei voinut välttyä.

Oppilaat katselevat ankanpoikasia.
Elias Storbacka ja Sivi Heikkilä pääsivät esikouluryhmänsä kanssa ihailemaan ankkoja.Päivi Seeskorpi / Yle

–Ihan liian söpöjä, tuumasi Sivi Heikkilä, joka oli tullut katsomaan ankkoja oman esikouluryhmänsä kanssa.

9-luokkalainen Oona Haapasalo seisoi tipujen akvaarion vieressä ja vastasi pienten vierailijoiden ankkakysymyksiin.

–Ne syövät nyt kananmunan keltuaista ja juovat vettä. Vesiastioissa on kiviä, jotta ankat eivät nukahtaessaan upottaisi päätään veteen, hän selvitti.

Ankkojen akvaarion yllä on lämpölamppu. Ne pitävät untuvikot lämpiminä, kun oma emo ei ole antamassa niille suojaa.

Läpivalaisua ja kutkuttavaa odottelua

Munien haudonta alkoi Vetelin keskuskoulussa maaliskuun puolivälin tienoilla. Yläkoulun oppilaat laittoivat hautomakoneeseen seitsemän kalkkunan ja viisi ankan munaa. Hautomakoneeseen lisättiin vain vettä. Muusta, kuten munien pyörittelystä, kone huolehti automaattisesti.

Siitä alkoi kutkuttava odottelu: kuinka moni muna itää ja kehittyy lopulta tipuksi asti.

Ankanmunan tyhjä kuori.
Tällaisesta munasta ankka kuoriutui.Päivi Seeskorpi / Yle

Viikon kuluttua haudonnan aloittamisesta ilmassa oli osin surua, osin iloa. Munien läpivalaisu paljasti, että kalkkunanmunista vain yksi oli itänyt varmasti. Ankanmunista neljässä näkyi elämää.

Sitten ruvettiin jännittämään, kuorituvatko tiput ja ehtivätkö ne pääsiäiseksi.

– Osapuilleen meni niin kuin piti siihen pettymykseen nähden, että kalkkunat itivät tosi huonosti. Yksi kalkkunantipu iti, mutta sekin oli niin raihnainen, että se oli pakko lopettaa, kotitalousopettaja Sanna Karppinen kertoi.

Ilman huolta ei selvitty ankkojenkaan alkutaipaleesta, sillä yksi tipu alkoi kuoriutua tuntuvasti etuajassa ja vielä väärästä päästä munaa.

– Tipun olisi pitänyt rikkoa munan tylppä pää. Voi olla, että hautomakoneen pyörittäjäautomaatti oli vähän tökännyt munaan reikää alulle, joten tipu lähti siitä polkemaan jalkojensa kanssa ulos. Lopulta se ei kuoritunut edes ensimmäisenä, vaan vasta toisena.

Kaksi ankanpoikasta käsissä.
Oikeanpuoleinen ankka on muita heiveröisempi, mutta sekin on terhakoitumassa jo kovaa vauhtia.Päivi Seeskorpi / Yle

Tämä jalat edellä tullut ankka olikin nelikosta kaikkein heiveröisin. Välillä se nukahti akvaarion nurkkaan, mutta jo kohta taas säntäsi liikkeelle muiden kavereidensa tavoin.

– Kun se jaksaa syödä ja juoda, en olisi hirveän huolissani. Kyllä ne aika täpäköitä ovat.

Tipuista hyötyä monella oppitunnilla

Vetelin koululaisilla on jo aiempaa kokemusta munanhaudonnasta: viime vuonna koulussa haudottiin kananmunia ja viiriäisenmunia.

Alkuun lähdettiin kananmunien kanssa vanhalla lämpökaapilla ja taulusienikostutuksella. Innostus ja kokemukset olivat niin hyviä, että kouluun päätettiin hankkia automaattinen haudontakone. Sillä viiriäisiä saatiin toistakymmentä.

Munanhaudontaa ja tipuja on hyödynnetty koulussa monella tunnilla. Munien kuoritumista on seurattu live-kameran avulla.

– Olemme hyödyntäneet näitä ankkojakin mahdollisimman monipuolisesti. Olemme opiskelleet 7–9-luokkalaisten kanssa ankkojen anatomiaa. Isoin oppimisen paikka on ollut siinä, kun olemme läpivalaisseet piirtoheittimellä munia säännöllisesti. Näin olemme nähneet, miten alkio pikkuhiljaa kehittyy, biologian ja maantiedon opettaja Anni Sillanpää selvitti.

Hänen mukaansa asioiden näkeminen ja kokeminen ihan konkreettisesti innostaa sellaisiakin oppilaita, joita koulunkäynti ei ehkä muuten kiinnosta. Vanhemmat oppilaat ovat lisäksi päässeet jakamaan tietojaan koulun pienimmille: eskarilaiset saivat 8.-luokkalaisilta pienryhmissä opetusta ankan kehityksen eri vaiheista.

Munanhaudonta ja tipujen kasvattaminen on ollut esillä myös kotitaloustunnilla.

Ankanmunia ja kananmuna kennossa.
Kananmuna näyttää pieneltä ankanmunien rinnalla.Päivi Seeskorpi / Yle

– Aika paljon puhutaan eettisestä kuluttamisesta, lihantuotannosta ja omavaraistaloudesta, ja nämä asiat liittyvät munanhaudontaprojektiin sitä kautta. Me saadaan sitä lihaa, mitä me tuotetaan, Sanna Karppinen sanoi.

Sanna Karppisella on kotikanala, jonne aikoinaan päätyivät koulussa haudotut kanat ja viiriäiset ja jonne ankkanelikkokin muutti juuri ennen pääsiäisenpyhiä. Siellä tiput vahvistuvat tarkassa valvonnassa ja lokoisissa oloissa.

– Ne pääsevät kylpyhuoneeseen, jossa on lattialämmitys. Ne saavat läträtä siellä niin paljon kuin sielu sietää.