Tulossa on elokuva Suomen tunnetuimpiin kuuluvasta murhamysteeristä, mutta ilman murhaa – ohjaaja haluaa sen laittavan pisteen Kyllikki Saaren tapaukselle

Kuopiolainen Sasu Kerman aloittaa Kyllikki Saaresta kertovan elokuvan tekemisen toukokuussa. Elokuva kertoo Kyllikki Saaren elämästä vuonna 1952.

elokuvat
Sasu Kerman kurkistaa ulos ikkunasta.
Kyllikki Saaren tarinassa draaman ainekset ovat kohdallaan. Sasu Kerman kertoo, kuinka mitään ei ole tarvinnut lisätä. Soppaan pitää laittaa oikeassa suhteessa mausteita, niin hyvä tulee.Marianne Mattila / Yle

Kuopiolainen elokuvantekijä Sasu Kerman tekee elokuvan Kyllikki Saaresta. Kuvaukset alkavat toukokuussa ja tavoitteena on, että elokuva on valmis vuonna 2020.

Aikaisemmista Kermanin tekemistä elokuvista ovat menestyneet Patsaat Kuolevat Berliinin WIPE-festivaalilla ja lyhytdokumentti Pohjolan rautamies Sodankylän elokuvajuhlilla (siirryt toiseen palveluun).

Kyllikki Saaren murha on edelleen ratkaisematta. Isojoella tapahtunut teko herätti aikanaan paljon huomiota. Epäiltyjä nostettiin näyttävästi esiin mediassa.

Isojokelainen Kyllikki Saari katosi, kun hän oli palaamassa kotiinsa hartaustilaisuudesta toukokuussa 1953. Saari löydettiin viiden kuukauden kuluttua suohaudasta surmattuna.

Tekeillä oleva elokuva ei kuitenkaan pui näitä tapahtumia vaan se keskittyy aikaan ennen murhaa.

"Herkkä ja kaunis pätkä, mutta luja kuin hämähäkin seitti"

Kun Sasu Kerman kumppaneineen otti ensimmäisen kerran yhteyttä Kyllikki Saaren omaisiin Isojoella, hänelle ei tullut yllätyksenä, miten herkkä asia murhatapaus kylällä edelleen on. Tapahtumista tulee kuluneeksi 17. toukokuuta. 66 vuotta.

Kyllikki Saaren veli Esko Saari antoi kuitenkin elokuvalle siunauksen sen jälkeen, kun Kerman oli kertonut, mikä hänen tavoitteensa on.

Kerman haluaa, että elokuva Kyllikki Saaresta laittaisi pisteen tabulle.

– Elokuva tulisi olemaan herkkä ja kaunis pätkä, mutta luja kuin hämähäkin seitti.

Saadaan olla mukana tällaisessa historiallisessa ja suomalaisille merkittävässä projektissa.

Mervi Rönkä

Elokuva kertoo Kyllikki Saaren viimeisestä vuodesta 1952 ja se päättyy murhaan.

Kerman ei halua paljastaa koko ideaa. Ohjaaja kuvaa kokonaisuutta niin, että siinä tulee olemaan agathachristiemäistä jännitystä ja psykologista trilleriä.

– Voisin sanoa, että jopa huumoria on mukana monellakin tapaa, Kerman sanoo.

Huumoria on mukana, koska elokuva kertoo kuitenkin Saaren elämästä siinä vaiheessa, jolloin hän on ollut tietämätön omasta kohtalostaan.

– Toukokuun 17. päivä oli normaali päivä nuoren Kyllikin elämässä siihen saakka kunnes hän läksi polkemaan kohti kotiaan iltakymmenen aikaan. Sitä ennen elämä on voinut olla hyvinkin hauskaa. Kyllikille tapahtui varmasti kivojakin juttuja kavereiden kanssa, Kerman perustelee.

Käsittelyssä on aihe joka inhottaa: suo, nuori tyttö, seksuaalirikos ja murha.

Sasu Kerman

Sasu Kerman tekee omakustanne-elokuvaan lähes kaiken itse: käsikirjoituksen, ohjaamisen ja tuottamisen. Käsikirjoituksen tekemiseen Kerman sai apua näytelmäkirjailija Matti Kiviseltä. Mukana on myös aiemmista elokuvista tuttu luottotiimi.

Taustatyönä Kerman haastatteli aikalaisia ja kävi läpi Kyllikki Saaren tapauksesta kirjoitettuja lehtiartikkeleita.

Projekti on ollut Kermanille itselleen ristiriitainen, koska hän on kammonnut aina väkivaltaa ja murhia.

– Minä otin sen haasteena, koska oikeasti minua pelottaa ja inhottaa murhat. Lapsena, kun Poliisi-tv oli päällä, mulle jäi siitä kammottava fiilis enkä uskaltanut katsoa sitä, Kerman kertoo.

Käsittelyssä on siis aihe, joka inhottaa häntä henkisesti.

– Suo, nuori tyttö, seksuaalirikos ja murha, ohjaaja sanoo päätään pudistellen.

Elokuva kertoo myös naisen asemasta

Taustatyötä tehdessään Kerman huomasi Kyllikki Saaren salanneen oman yksityisen elämänsä.

Saaren päiväkirjoja ja kirjeitä oli tuhottu.

Kerman arvelee, että Kyllikki on kirjoittanut päiväkirjaan jotain sellaista, mitä hän ei ole halunnut kenenkään näkevän.

Tutkinnassa selvisi myös aikoinaan, että nuori tyttö oli ollut kirjeenvaihdossa tuntemattomien henkilöiden kanssa. Perheelleen Kyllikki kielsi tämän olevan totta.

Kirjeenvaihto on yksi seikoista, joka Kermanin mielestä antaa toisenlaisen kuvan Kyllikistä.

– Onko hän ollut sittenkin räväkkä persoona, joka piilottanut tulisen sielunsa ulkokuoren alle, Kerman pohtii.

Sasu Kermanin kasvoilla vain ikkunasta tuleva valo.
Kyllikki Saaren murhaan liittyvästä aineistoista löytyi yllätyksiä. Kylä oli Suomen Twin Peaks, Sasu Kerman kertoo. Entinen poliisi piti kylällä kahvilaa ja myi salaa pontikkaa pöydän alta. Tiedettiin henkilö, joka oli harrastanut nekrofiliaa.Marianne Mattila / Yle

Elokuvan tavoitteena on katsoa Kyllikin tajuntaan ja nähdä ympäristö ja tilanteet hänen silmin.

Kerman on tutkinut tarkkaan, mikä tuolloin oli mahdollista ja millainen ilmapiiri oli 1950-luvun Pohjanmaalla. Siksi elokuva keskittyy myös naisten asemaan 1950-luvulla. Elikö Kyllikki “isojen pahojen susien” maailmassa?

Ohjaaja voi kuvitella helposti tilanteen, jossa Kyllikki ajaa polkypyörällä kevätillassa ja pelkää samalla vastaan tulevia miesporukoita.

– 50-luku antaa hyvät raamit naisen aseman käsittelyyn. Miesten ja naisten asetelma on ollut aika päivänselvä silloin, Kerman toteaa.

Sodasta traumatisoituneet miehet joivat ja näkivät painajaisia. Naiset huolsivat perheen ja kodin. Naisille mahdollisuus opiskeluun ja itsenäiseen elämään oli kaukainen asia.

– Miehet ovat olleet silloin sellaisia jääriä, Kerman tokaisee.

Pohjanmaalla tapahtunutta tekoa kuvataan Savossa

Tarinaa Kyllikki Saaren viimeisestä vuodesta kuvataan muun muassa maalaisidyllin keskellä Savon sydämessä. Paikka on Kuopion Maaningalla sijaitseva Tuovilanlahden kylä.

Kuvauspaikkoja etsineen Kermanin apuna ovat olleet Mervi Rönkä ja Jouni Piirainen Tuovilanlahden nuorisoseurasta.

Vaikka kylällä kuvataan toukokuussa karmeaa tarinaa, ovat kyläläiset olleet otettuja ja innoissaan.

– Saadaan olla mukana tällaisessa historiallisessa ja suomalaisille merkittävässä projektissa, Rönkä kertoo.

Paikalliset ovat jo kyselleet, milloin kuvaukset alkavat.

Jouni Piiroinen ja Mervi Rönkä seisovat Kalapuron kuistilla.
Jouni Piirainen ja Mervi Rönkä katselevat Kalapuron pihapiiriä päärakennuksen kuistilta.Marianne Mattila / Yle

Tuovilanlahteen käännytään tieltä 77, joka vie Siilinjärveltä Viitasaarelle. Vielä risteyksen kohdalla näyttää siltä, että ollaan menossa kohti aavaa rantamaisemaa. Siksi vasemmalle puolelle jäävät hobittimaiset kummut yllättävät.

Kylätie kiemurtelee kumpujen välissä ja sitä reunustaa joukko yllättävän hyvin säilyneitä vanhoja rakennuksia. Tuovilanlahdessa mennyt aika ja tämä hetki kohtaavat.

Yksi kuvauspaikoista on Kalapuron tila, jossa vanhat esineet ovat säilyneet todella hyvin. Erilaisia tarve-esineitä löytyy vuosisadan vaihteesta lähtien.

– Ilmeisesti ollaan sellaisia, ettei raaskita heittää tavaroita pois, Piirainen naurahtaa.

Minkä hahmon kotipaikkaa Kalapuro esittää elokuvassa, on vielä auki.

Kyllikki Saaren alkuperäistä kotitaloa ei ole enää olemassa. Kalapuro olisi hyvä vaihtoehto, koska ympäristöä voidaan hyödyntää elokuvassa muutenkin.

Kerman on kuitenkin löytänyt Siilinjärven Pöljältä rakennuksen, joka on yhdestä kulmasta tarkalleen alkuperäisen näköinen.

Näiden lisäksi ehdolla on vielä kolmas paikka, joka löytyy Iisalmesta Juhani Ahon kotiseutumuseosta.

Sen lisäksi, että elokuvassa on mukana tuovilanlahtelaisia avustajina, haussa on myös tärkeää rekvisiittaa. Esimerkiksi tarkoitus on löytää kaksi autoa, joiden liikkeistä haluttiin tietoja paljastuneen murhan jälkeen.

– Haussa ovat kermanvärinen auto ja musta Ford, jotka löytyvät epäiltyjen listalta, ohjaaja paljastaa.