Muotioikeusjuristi Heidi Härkönen: Muoti on muutakin kuin bling blingiä – se on myös raakaa riistoa

Maailman pelastaminen kannattaa aloittaa omasta vaatekomerosta, Heidi Härkönen opastaa.

ilmastonmuutos
Heidi Härkönen
Muotioikeuden väitöskirjatutkija, varatuomari Heidi Härkönen.Ari Mölsä / Yle

Ilmastonmuutos ahdistaa niin nuoria kuin vanhoja. Nyt jopa mökkiään öljyllä lämmittävää maalaismummoa syyllistetään saastuttamisesta ja ilmaston lämmittämisestä.

Muotioikeudesta väitöskirjaa kirjoittava Heidi Härkönen muistuttaa, että maailmassa on isoja asioita ja pieniä asioita. Kun puhumme ilmastonmuutoksesta, yksi isoista asioista on kansainvälinen muotiteollisuus.

– Avaa vaatekaappisi ovi, ja aloita syvähenkinen mietiskely omista kulutustottumuksistasi – se näky edessäsi, Härkönen neuvoo.

Härkönen on ollut perustamassa muotiteollisuudesta riippumatonta Suomen muotioikeuden yhdistystä. Perinteisesti alan oikeudelliset ongelmat ovat liittyneet muotiyritysten keskinäisiin kiistoihin, designien ja brändien kopioimiseen.

Nyt polttavimmat keskustelut syntyvät muodin ympäristövaikutuksista.

Muoti ja ekologisuus

Myös suomalaiset muotibrändit ovat saaneet kuhmuja kilpeensä. Eettisen kaupan puolesta ry:n juuri julkaiseman selvityksen mukaan Suomen vaateyritykset menestyivät huonosti kansainvälisessä vastuullisuusarvioinnissa.

Heidi Härkönen ei silti vaivu totaaliseen masennukseen. Suomalaiset muotialan tutkijat ovat kansainvälisestikin tarkastellen huipputasoa.

– Meillä Suomessa on paljon kestävään ja ekologiseen muotiin keskittyvää tutkimusta. Esimerkiksi Aalto-yliopisto ja sen tutkimustyö on näissä asioissa maailmanluokan edelläkävijä. Lisäksi muotiteollisuuden etujärjestö, Suomen Tekstiili ja Muoti ry on tehnyt paljon töitä muotialan ekologisuuden kehittämiseksi.

Globaalissa mittakaavassa Suomi on kuitenkin kirppu jättiläisten joukossa. Ankarimman kritiikin kohteena on ja pysyy kansainvälinen pikamuotiteollisuus.

Ilmastonmuutos on valtava ongelma, ja muotiala on yksi maailman epäekologisimmista teollisuudenaloista. YK:n Euroopan talouskomissio laskee, että muodin päästöt ylittävät jo globaalin lento- ja laivaliikenteen päästöt yhteensä.

– Kun trendit ovat yhä lyhytaikaisempia, ongelmat vain pahenevat. Tähän on pakko puuttua, ennen kuin on liian myöhäistä, sanoo Härkönen.

Kangaskauppa
Heidi Härkönen kangaskaupan kanttinauhaosastolla. Yllä äidin villakangastakki 1970-luvulta.Härkösen kotialbumi

Muoti ja eettisyys

Nykyään puhutaan paljon kaukomailla tuotettujen vaatteiden ompelijoiden surkeista työoloista.

Huhtikuun 24. päivänä 2013 Bangladeshissa Rana Plaza -niminen tehdas romahti, ja onnettomuudessa kuoli yli 1100 ihmistä. Tämä synnytti Vaatevallankumous-liikkeen (siirryt toiseen palveluun), joka järjestää joka huhtikuu vaateteollisuuden ihmisoikeuksiin keskittyvän kampanjan ja erilaisia eettisen muodin tapahtumia.

Yksi vallankumousliike ei globaalia vaateteollisuutta kuriin laita.

Rana Plazasta huolimatta vaatteita valmistetaan edelleen hinta edellä -periaatteella, mikä ohjaa valmistusta tehtaisiin, joissa työoloilla ei ole niin väliä. Myös lapsi- ja pakkotyövoimaa käytetään.

– Tarvitaan erityinen yritysvastuulaki (siirryt toiseen palveluun), joka velvoittaisi yritykset kunnioittamaan ihmisoikeuksia myös ulkomaisten alihankkijoiden kohdalla.

Muoti ja kuluttajan vastuu

Heidi Härkösen mielestä vastuullinen kuluttaja suhtautuu kriittisesti trendeihin, pysyttelee kaukana pikamuotiliikkeistä ja harkitsee jokaista ostopäätöstä tarkkaan.

– Suomessa etenkin vanhat ihmiset ovat usein hyvinkin vastuullisia muodin kuluttajia ja käyttävät edelleen vaatteita, jotka he ostivat vuosikymmeniä sitten. Myös second hand -muodin suosiminen on vastuullista.

Vastuuton kuluttaja sen sijaan säätää ja sählää jopa omaksi vahingokseen.

– Holtiton kuluttaja juoksee trendien perässä ja ostaa pikamuotiliikkeistä lähes kertakäyttöisiä vaatteita, ei mieti lainkaan tuotteiden alkuperää ja heittää korjausta vaativat vaatteet roskiin niiden huoltamisen sijaan.

Kirsikkakukkakangas
Heidi Härkönen suunnittelee ja ompelee vaatteensa itse. Tässä kimonoaiheinen mekko 1950-luvun tyyliin.Härkösen kotialbumi

Muoti ja brändit

Heidi Härkönen on iloinen siitä, että muotialalle nousee nyt tyystin uusia ja ympäristökysymykset edellä kulkevia muotiyrityksiä.

On syntynyt brändejä, kuten vaatelainaamot, joiden toiminta perustuu aivan muuhun kuin jatkuvaan uusien vaatteiden ostamiseen.

– Vaatelainaamo tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden kokeilla uusimpia trendejä kuukausi- tai kertamaksulla. Siis aivan kuin vaatteista koostuva kirjasto!

Brändimaailman nurjat puolet taas eivät luettelemalla lopu.

Useita ylikansallisia muotibrändejä, joiden logon kaikki tunnistavat – vaikkapa H&M ja Burberry – on syytetty siitä, että ne polttavat edellisten sesonkien myymättä jääneitä vaatteitaan, vaikka ne olisivat täysin käyttökelpoisia.

– Trendit vaihtuvat nykyään ihan liian nopeasti, ja vaatteet ”vanhentuvat” pikavauhtia.

Merkkivaatteet – teollinen kopiointi

Muodissa on aina ollut tapana inspiroitua muiden suunnittelijoiden luomuksista.

– Muotisuunnittelu on täynnä lainauksia, viittauksia ja kommentteja aiempaan muotiin. Tämä on ihan luonnollista, ja tällaista tapahtuu myös muiden taiteenalojen piirissä. Kukaan ei voi omistaa yhtä trendiä.

Rikollinen kloonaus on sitten oma juttunsa.

– Kopiointi, jonka tarkoitus on erehdyttää tai harhauttaa katsojaansa muotituotteen alkuperästä on rikollista toimintaa. Feikkilaukut ovat tästä yksi esimerkki.

Tuoteväärennökset ovat osa järjestäytynyttä rikollisuutta, ja niillä on kytköksiä myös huume- ja ihmiskauppaan (siirryt toiseen palveluun).

Merkkivaatteet – kotikopiointi

Moni ei ehkä tiedä, että muotivaatteiden yksityinen kopiointi on ihan sallittua.

– Jokainen saa ommella itselleen tai perheenjäsenelleen vaatteen, joka imitoi jonkun muotibrändin tuotetta. Niin kauan kun kopiointi ei liity minkäänlaiseen elinkeinotoimintaan, voi olla suhteellisen huoletta.

Rötöksen puolelle kotiompelija nyrjähtää vasta silloin, kun hän alkaa tehdä kopioilla kauppaa.

– Kopioiden myyminen esimerkiksi koulun myyjäisissä tai torilla ylittää jo sallitun ja kielletyn rajan, koska siinä liikkuu rahaa.

Kopiotuotteesta saatavalla rahamäärällä ei ole merkitystä, vaan pienikin tulo voidaan katsoa elinkeinotoiminnaksi. Tavaramerkin omistajalla on tällöin intressi puuttua kopiointiin, ja tämä voi tulla kopioijalle kalliiksi.

Oma muotimaku

Millainen sitten on Heidi Härkösen oma vaatekaappi? Härkönen tunnustaa olevansa vintage-friikki.

– Suosikkivaatteeni ovat isoäitini mekko 1950-luvulta sekä äitini villakangastakki 1970-luvulta. Huollan näitä minulle rakkaita vaatteita säännöllisesti, jotta ne pysyvät hyvinä.

Härkönen suunnittelee ja valmistaa likipitäen kaikki vaatteensa itse.

– Rakastan vaatteiden ompelemista, se on todella rentouttavaa vastapainoa väitöskirjatyöskentelylle. En juurikaan pukeudu trendien, vaan oman tyylini mukaan.

Pikamuotivaatteet aiheuttavat Härköselle ainakin henkistä allergiaa.

– Pikamuotiluomukset ovat olleet boikotissani jo vuosikausia. Omatuntoni ei kestäisi niiden ostamista.

Voit keskustella jutusta kello 22.00 saakka.

*Lue myös: * "Saatoin ostaa vaatteita joka viikko" – Camilla Sharif, 28, on entinen pikamuodin suurkuluttaja, mutta nyt hän ja monet muut ovat heränneet pohtimaan alan eettisyyttä Harva tietää halpavaatteen todellisen hinnan: Pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään

Pikamuodista tulee hetkessä pelkkää jätettä – tässä kuusi keinoa kestävämpään pukeutumiseen