Ismo Alanko tekee musiikkia nykyelämän ristiriitaisuudesta: “Olemme maailman onnellisimpia ja uusin kansansairaus on masennus”

Kulttuurivieras on muusikko, joka on hämmästellyt musiikissaan ihmiselämän outoutta jo 40 vuoden ajan.

Kulttuurivieras
Ismo Alanko Kaapelitehtaan pihalla.
Mitä haluat antaa ihmisille musiikillasi? – Vahvan energialatauksen ja uskon elämään, Ismo Alanko vastaa.Mårten Lampén / Yle

“Vihaan Kalevalaa! Vihaan Kalevalaa!”

Ismo Alangon kaulasuonet pullistelevat, kun hän huutaa mikrofoniin uutta kappalettaan helsinkiläisellä treenikämpällä. Nenän päässä on hikipisara ja silmissä sama polte kuin lähes 40 vuotta sitten Hassisen Koneen laulajana.

Viisihenkinen bändi soittaa vimmatusti Alangon tuoreita biisejä, jotka ovat paikoitellen jopa punkkia.

– Tästähän tulevat ihan nuoruusajat mieleen, yksi muusikoista nauraa.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan treenikämpällä.
– Biisini ovat pöhköä rokkia, mutta samanaikaisesti ahdistuneita ja synkeitä havaintoja maailmasta.Mårten Lampén / Yle

Ismo Alangon ensi kuussa julkaistavan levyn kappaleet kuulostavat hilpeän keväiseltä addrenaliiniryöpyltä. Samalla muusikko tutkailee biiseissään tämän päivän maailmanmenoa, mikä voi olla synkeääkin.

Elämä on ristiriitaista, sillä maailma on täynnä uhkakuvia ja samaan aikaan pitäisi osata nauttia elämästä.

– Tämmöisessä maailmassa pitäisi kuitenkin pystyä pitämään huolta toisistaan ja itsestään sekä rakentaa parempaa maailmaa. Samalla asiat voivat ahdistaa. Se on hyvin hämmentävä ristiriitainen tilanne, muusikko sanoo.

Suurmiehet romukoppaan

Kirjan kuvassa on pistäväsilmäinen mies.

Musiikkiluokalla oleva 10-vuotias Ismo Alanko ihailee tukka pystyssä olevaa säveltäjää, joka on taikonut uskomattoman hienoa musiikkia ja on vielä kuuronakin säveltänyt viimeiset sinfoniansa. Näitä teoksia kuunnellaan vielä vuosisatojen jälkeenkin.

Tuollainen minäkin haluaisin olla, poika ajattelee.

Minä halusin olla niin kuin Beethoven on Alangon uuden levyn nimi. Fraasi löytyy kappaleesta Nuorena nukkuneet.

Muusikon lapsuuteen liittyi naiivi haave olla suurmies. Teiniässä ihailun kohteeksi muuttui rappioromantiikka kuten juopot kirjailijat, narkomaanimuusikot ja nuorena kuolleet starat.

– Koko suurmieskultti ja -myytti tuntuu tällä hetkellä tosi naurettavalta. Suurmiehet poistuvat näyttämöidensä takaovista, eikä kukaan jää heitä kaipaamaan. Itsekeskeiset kusipäiset suurmiesnerot tavallaan joutavatkin romukoppaan.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan pihalla.
– Aika on niin kummallinen veijari. Se ei oikein suoraviivaisesti kulje, Ismo Alanko pohtii uraansa.Mårten Lampén / Yle

Ismo Alanko itse asetteli Suomi-rockin suurmiehen kenkiä jalkoihinsa lähes 40 vuotta sitten. Hassisen Kone -yhtyeestä tuli pikavauhdilla supersuosittu heti ensimmäisellä albumillaan. 19-vuotiaalle se oli hämmentävää.

– Se oli unelmien täyttymys, mutta samalla iski skitsot päälle, että mitä varten kaikki minun kimpussani ovat. Se oli nuorelle miehelle myös ahdistavaa, mikä tosin purkautui seuraavalle levylle.

Muusikkouran aikajanalle ovat tuon jälkeen mahtuneet yhtyeet Sielun Veljet, Ismo Alanko Säätiö ja Ismo Alanko Teholla sekä sooloura. Yhteistyöprojekteja on ollut sinfoniaorkestereista lähtien.

Alanko on tehnyt musiikkia miltei tauotta. Valmiin projektin jälkeen seuraava on ollut jo mielessä.

Muusikko täyttää reilun vuoden päästä 60 vuotta ja sen jälkeen hän on haaveillut pitävänsä pidemmän tauon.

– Voisi vähän aikaa nautiskella sellaisesta hetkestä elämässä, että kalenterissa ei lukisi mitään tuleville kuukausille tai vuosille. En tiedä pystynkö siihen.

Kunniatohtorin maaginen rituaali

Kesäkuussa Itä-Suomen yliopisto vihkii Ismo Alangon filosofian kunniatohtoriksi. Joensuulaislähtöisen ansioksi katsotaan hänen pitkä uransa yhtenä Suomen merkittävimmistä rockmusiikoista ja -lyyrikoista.

Alanko on kunnianosoituksesta hämmentyneen kiitollinen. Häntä lämmittää se, että huomio tulee juurikin filosofian laitokselta.

– Olen pohdiskellut lauluissani jo liki 40 vuoden ajan sitä, mistä ihmeestä tässä kaikessa on kysymys. Mikä on ihminen, mistä se tulee ja minne se menee ja miksi maailma on tällainen.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan pihalla.
– Omasta mielestäni olen pärjännyt loistavasti. Olen tehnyt liki 40 vuotta täsmälleen sellaista musiikkia, mikä mua on itseäni huvittanut tehdä, tuumaa Ismo Alanko.Mårten Lampén / Yle

Kunniatohtorin arvonimen perusteluissa mainitaan myös Alangon tavaramerkiksi tullut hypnoottinen esiintyminen, missä on shamanistisia piirteitä.

Muusikko ymmärtää, että hänet yhdistetään shamanistiseen perintöön, vaikka on ollut siitä myös vaivaantunut.

– Sielun Veljien aikana siitä puhuttiin koko ajan ja me oltiin aika kypsiä siihen. Me haluttiin olla rokkibändi ja sitten meistä puhuttiin jonain shamaaneina. Pannaanko se Vainämöisen hattu päähän ja ruvetaan lyömään sitä noitarumpua, Alanko nauraa.

Ismo Alanko ei koe olevansa shamaani, vaan laulaja joka heittäytyy musiikkiin. Silloin hän on osa musiikkia ja koko keho soi.

– Se on ollut maaginen rituaali mulle ja olen yrittänyt varjella sitä liekkiä. Sen takia en keikkaile paljon, jotta se pysyisi merkittävänä asiana.

Esiintymisellään ja musiikillaan Alanko pyrkii hakemaan yhteyttä muiden ihmisten ja koko maailmankaikkeuden kanssa.

– Silloin kun musa soi hyvin, niin siinä tuntee olevansa yhtä kaiken kanssa, mistä kuitenkin tässä kaikessa on kysymys. Samoja atomejahan tässä ollaan.

Kun Suomi putos puusta. Taas.

– Poliittista paasausta on saatu kuulla viime päivät aivan tarpeeksi, Ismo Alanko tuhahtaa viitaten juuri käytyihin eduskuntavaaleihin.

Hän ei esitä musiikissaan poliittisia pamfletteja tai julkilausumia, mutta usein hänen musiikiltaan odotetaan jotain sanomaa.

Taustalla ovat tasa-arvon, rauhan ja vapauden aatteet, mutta Alanko ei halua lauluissaan tyrkyttää mielipiteitään. Kuitenkin hänen kappaleensa kuvastavat tämän päivän yhteiskuntaa.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan pihalla.
– Se on hyvin omituinen asia, että olen äijä, jonka ammattina on laulaja. Mikä helvetin laulaja? Yhtäkkiä se nousee tuosta ja puhkeaa lauluun. Mårten Lampén / Yle

Lähes 30 vuotta sitten julkaistu Kun Suomi putos puusta -kappale käynnisti Ismo Alangon soolouran. Se kertoo sota-aikana syntyneiden kokemasta suuresta muutoksesta yhteiskunnassa.

Aika ajoin kappale nostetaan uudelleen esiin, sillä sen koetaan kuulostavan jälleen ajankohtaiselta. Muusikko myöntää, että biisin teema muutoksesta ei ole muuttunut sitten 1990-luvun alun.

– Muutoksen nopeus, kaupungistuminen, maaseutu tyhjenee ja yhteiskuntarakenne muuttuu. Silloin oli teollistuminen, nyt se on digitalisaatio. Asioita tapahtuu niin hirveän nopeasti, että ihminen ei meinaa pysyä mukana millään.

Alanko nostaa nykypäivästä esiin teknologian, joka orjuuttaa ihmistä. Kaikki ovat laitteissa kiinni ja informaatiota tulee niin paljon, ettei sitä pysty käsittelemään.

– Suhde luontoon on kadoksissa ja tekoäly on korvannut jumalan. Teknologia on kehittynyt niin nopeasti, että me emme hallitse sitä, vaan se hallitsee meitä.

Muusikko myöntää kuitenkin uuden teknologian hyödyt ja käyttää sitä paljon itsekin musiikin tekemisessä. Silti hän pyrkii rajoittamaan esimerkiksi jatkuvaa sähköpostin lukemista. Hän haluaisi käydä läpi meilit vain kerran viikossa, mutta se on mahdotonta.

– Koko ajan on kauhea härdelli päällä. Lähden opettelemaan sitä, että luen meilit kerran viikossa maanantaiaamuisin. Jos on kiire ja kerran viikossa ei riitä, niin ei sitten.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan treenikämpällä.
Ismo Alanko on soittanut Fender Telecaster ’67 -kitaraa 1980-luvun puolivälistä saakka.Mårten Lampén / Yle

Ismo Alangon mukaan tätä aikaa kuvastaa ristiriitaisuus. Joka puolelta maalaillaan synkeitä tulevaisuuden kuvia, joiden kanssa pitäisi pystyä elämään ahdistumatta liikaa. Toisaalta asiat ovat suhteellisen hyvin ja elämästä pitäisi pystyä myös nauttimaan.

– Olemme maailman onnellisin kansa ja uusin kansansairaus on masennus ja ahdistuneisuus, muusikko kiteyttää Suomen tilan.

Alanko sanoo olevansa kaiken epämääräisyyden keskellä optimisti. Hän uskoo ja toivoo, että globaaleihinkin ongelmiin voisi löytyä ratkaisuja, jos niihin vain löytyy poliittista tahtoa.

– Uhkakuvien keskellä olevassa maailmassa tarvitaan ripaus positiivista tekemisen meininkiä.

Esiintymisen liekki

Bändi alkaa soittaa uudelleen Vihaan Kalevalaa -nimistä kappaletta.

“En tahdo leukapartaa, enkä usko ikiliikkujaan. En tuijota Tuonelan virtaa, koska vihaan Kalevaa! Vihaan Kalevalaa!”

Kansalliseepos on kulkenut Ismo Alangon elämässä mukana lapsuudesta lähtien ja siihen on kehittynyt viha-rakkaussuhde.

Häneltä oli pyydetty Kalevala-aiheista kappaletta biisintekokriisin keskellä. Tilanteessa purkautui vihaiselta kuulostava punk-kappale, jonka voi tulkita monin tavoin.

Ismo Alanko Kaapelitehtaan pihalla.
– Treenaan kevään ajan bändin kanssa ja menen suoraan tohtoripromootiosta Lahteen Mössöön keikalle, Ismo Alanko kertoo.Mårten Lampén / Yle

Alanko treenaa bändinsä kanssa uuden albumin myötä käynnistyvää kiertuetta. Keikkoja on kesällä parikymmentä ja saman verran on tiedossa syksyllä.

Muusikko sanoo välttävänsä liikaa keikkailua, että intohimon liekki esiintymiseen pysyy ja että se näkyy lavalla.

Mistä se liekki tulee?

Alanko miettii hetken, kunnes sanoo kuulostavansa vaivaannuttavan kliseiseltä.

– Elämänhalu ja kiihko sen perään, että haluaa kokea, nähdä ja tuntea. Ehkä se on inhimillinen peruspiirre, että haluaa elää, säilyttää elämää ja jatkaa sitä. Kai se on rakkaus elämään.