Kevään pörriäiset ovat elämän merkki – pölyttäjähyönteisten kato on iso uhka, seurantaa käynnistellään myös Suomessa

Ilman pölyttäjiä ei tule ruokaa, ei myöskään ihmiselle.

hyönteiset
Kimalainen leskenlehdessä.
Kevätaurinko herättää niin leskenlehdet kuin yksin talvehtineet kimalaiskuningattaret. Kukkivat pajut ovat erityisen hyvä lähde ravinnolle, jota kuningattaret tarvitsevat uuden yhdyskunnan perustamiseen.Gail Hampshire / CC-BY 2.0

Kevään ensimmäinen kimalainen hyörii kasvua aloittelevan pihanurmikon yllä leskenlehden toivossa. Vielä viluttaa, mutta pörriäisellä on kiire kerätä mettä ja siitepölyä.

Kimalainen ahkeroi oman lajinsa eduksi, mutta samalla se on hyvin tärkeä eläin muidenkin lajien elämälle.

Ilman pölyttäjiä ja ennen kaikkia mesipistiäisiä – kimalaisia ja mehiläisiä – maapallon ravintoverkosto romahtaisi. Ihmiskunnan sadasta tärkeimmäistä viljelykasvista 70:n pölyttämisen hoitavat juuri mesipistiäiset.

Jos ne kuolevat, ensin loppuu ruoka kasvinsyöjiltä ja sitten niitä syöviltä lajeilta. Kauhuskenaarion päässä on maapallo, jossa maasto on kuivunut aavikoksi, koska kasvillisuus on kadonnut, ja nälkä ja jano tappavat eläinlajin toisensa jälkeen.

Turvassa ei ole silloin myöskään ihminen.

Kolmannes USA:n tarhamehiläisistä ei herää kevääseen

Pölyttäjien rajusta vähenemisestä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa on uutisoitu jo vuosikymmenen ajan. Helpoimmin laskettavat tuhot koskevat tarhamehiläisiä.

Esimerkiksi Yhdysvaltain Virginian osavaltion maatalousviranomaiset (siirryt toiseen palveluun) kertovat, että vuosikuolleisuus on kasvanut kolmannekseen tarhamehiläispopulaatioista. Toissa talvi oli erityisen vakava: miltei 60 prosenttia Virginian tarhamehiläisistä kuoli.

Parin vuoden takainen ranskalaistutkimus (siirryt toiseen palveluun) totesi, että noin 30 prosenttia on keskimääräinen kuolinluku myös EU-maissa.

Kato koettelee tarhamehiläisten lisäksi myös villejä mesipistiäisiä, vaikka niiden kannoista onkin vaikeampi saada tietoa.

Uusin todiste julkaistiin muutama päivä sitten Journal of Insect Conservation (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä. Kanadan peltomailla aikoinaan yleinen pohjoisamerikkalainen kimalainen Bombus pensylvanicus on aivan sukupuuton partaalla, kanadalaisen Yorkin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) tutkijat toteavat ykskantaan.

Jäljellä on enää kymmenisen prosenttia määristä, joita havaittiin viime viime vuosisadan ja 2000-luvun alun laskennoissa.

Kolme mehiläistä imemässä mettä.
CC0

Tutkimus: Mehiläinen osaa matematiikkaa
Tutkimukset olivat jo aiemmin osoittaneet, että mehiläinen ymmärtää, mitä nolla tarkoittaa, ja osaa laskea määriä viiteen saakka. Alkuvuonna julkaistun ranskalais-australialaisen tutkimuksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) mehiläinen osaa myös ynnätä ja miinustaa. Sillä on kaksi laskutehtävien vaatimaa kykyä: sen pitkässä muistissa säilyvät säännöt, ja lyhyessä muistissaan se käsittelee kulloistakin tehtävää. Kokeissa ei sentään käytetty numeroita, vaan vähentämisen ja lisäämisen symboleina olivat värit.

Seuranta puuttuu

Näkyykö pölyttäjien väheneminen myös Suomessa? Siihen ei ole vastausta.

Tarhamehiläisistä on aika hyvät tiedot, mutta villien pölyttäjien voinnista tiedetään vähän, sillä pölyttäjäseurantaa ei ole, kertoo agroekologi Marjaana Toivonen.

Hän työskentelee Suomen ympäristökeskuksen SYKE:n Biodiversitettikeskuksessa ja on viime aikoina tutkinut viljelykasvien pölytystä ja pölyttäjiä.

Ilman seurantaa tutkijat eivät tiedä, miten villien mesipistiäisten eli kimalaisten ja erakkomehiläisten tai kukkakärpästen kannat ovat mahdollisesti muuttuneet. Kukkakärpäsetkin ovat tärkeitä pölyttäjiä.

– SYKE:ssä on kyllä juuri alkanut hanke, jossa on tarkoitus laatia esitys kansallisesta pölyttäjäseurannasta. Samaan aikaan EU:ssa ollaan käynnistämässä EU:n laajuisen seurannan suunnittelua, Toivonen kertoo.

Heikot eivät kestä talvea

Suomessa ei ole havaittu sellaisia tarhamehiläisten joukkokuolemia kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa.

– Talvitappioita tulee. Ne ovat ihan normaaleja mehiläistarhauksessa. Talvessa 10–15 prosenttia mehiläisyhdyskunnista kuolee. Jos yhdyskunta on syksyllä pieni ja heikko, sen on usein vaikea selvitä talvesta, Toivonen kertoo.

Mehiläisiä tappavat taudit ja loiset. Erityinen riesa ovat varroapunkit, jotka imevät mehiläisistä ravintoa ja tartuttavat niihin viruksia.

– Kylmyys ei ole mehiläisyhdyskunnalle ongelma, mutta kosteus on. Ja jos on pitkä kylmä kevät, tarhamehiläiset voivat nälkiintyä.

Sekaviljely suosii pölyttäjiä

Ihminen tekee tehomaataloudellaan pölyttäjille pahaa, myös Suomessa.

Niin sanotut monokulttuurit tarkoittavat silmänkantamattomiin samaa viljelykasvia. Lentomatkoista tulee muuta kaipaaville pölyttäjille liian pitkiä – ja vaikka ravinto olisikin sopivaa, ruokapöytä tyhjenee nopeasti.

– Monokulttuurissa ravintoa on tarjolla yksipuolisesti ja epätasaisesti. Viljelykasvin kukinnan aikana on hetkellisesti tietyille pölyttäjille aivan ylenpalttisesti ravintoa, mutta kukinta-ajan ulkopuolella ei ollenkaan, ja silloin pölyttäjät näkevät nälkää, Marjaana Toivonen selittää.

Hänen mukaansa parasta olisivat monipuoliset viljelykierrot ja sekaviljely, jossa pellolla kasvatettaisiin samaan aikaan eri kasvilajeja.

– Sekaviljelyä voi tehdä seoksena tai kaistoina tai kerroksittain. Silloin pellolla on korkeita kasveja ja niiden alla aluskasveja.

Mehiläinen ja kaksi kimalaista.
CC0

Tutkimus: Mehiläisten tanssi on universaali kieli
Pesään palanneet mehiläiset kertovat toisille tanssimalla, mistä suunnasta ja kuinka kaukaa ne ovat löytäneet ruokaa. Se on tiedetty jo 60 vuotta. Vaikka tanssissa on yksilöllisiä eroja, sanoma menee perille ja on jopa yleismaailmallinen: yhdysvaltalaiset mehiläiset ymmärtävät vaivatta brittiläisen lajitoverin viestin, havaittiin tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun).

Metsän reunassa on ruokaa

Marjaana Toivonen korostaa myös luonnon- ja puoliluonnontilaisten alueiden merkitystä peltojen välissä.

– Pelkästään peltojen varassa pölyttäjät eivät selviä. Tarvitaan pientareita, niittyjä, luonnonlaitumia, luonnonhoitopeltoja ja muita kasvipeitteisiä kesantoja. Myös metsien reunoissa on aika usein hyviä runsaskukkaisia alueita.

Koska villit kasvit ovat erilaisia ja kukkivat eri aikoihin, ruokaa on tarjolla monipuolisesti ja tasaisesti. Lisäksi löytyy pesäpaikkoja villeille pölyttäjille.

Pölyttäjälajeja on Suomessakin niin paljon, että yhtä lempiruokaa niille ei voi ruveta nimeämään. Kimalaislajeja tunnetaan 37, erakkomehiläislajeja miltei 200.

Osa on generalisteja eli niille käyvät hyvinkin monenlaiset kasvit. Toiset taas keskittyvät vain tiettyihin tai vaikkapa tietyn mallisiin kasvilajeihin, Toivonen kertoo.

– Esimerkiksi pitkäkieliset kimalaiset käyvät pitkätorvisissa kukissa.

Marjaana Toivonen
Agroekologi Marjaana ToivonenMarkku Pitkänen / Yle

Torjunta-aineet heikentävät

Monokulttuurit ovat huono uutinen pölyttäjille myös siksi, että yksilajisessa viljelykasvustossa tauti- ja tuholaisongelmat lisääntyvät. Niitä sitten torjutaan kemiallisesti.

– Torjunta-aineiden käyttöohjeissa kyllä pyritään siihen, että pölyttäjähyönteiset altistuisivat mahdollisimman vähän. Esimerkiksi niin, että pellot ruiskutetaan ennen viljelykasvin kukintaa, jotta pölyttäjiä olisi pellolla liikkeellä vielä mahdollisimman vähän, Marjaana Toivonen kertoo.

Hänen mukaansa altistusta ei kuitenkaan voi mitenkään estää kokonaan. Ainakin lievää altistustua koituu myös Suomessa.

– Se ei todennäköisesti johda suoraan pölyttäjien kuolemaan, mutta voi heikentää vastustuskykyä tai lisääntymistä tai aiheuttaa muutoksia käyttäytymiseen, mikä pitkällä aikavälillä heikentää pölyttäjäkantoja.

Toivonen korostaa, että Suomessa tiedetään vielä hyvin vähän siitä, minkä verran luonnonvaraiset pölyttäjät altistuvat torjunta-aineille ja miten ne vaikuttavat.

Sokerijuurikaspeltoa Ulvilassa.
Nikotiinin johdannaiset, neonikotinoidit, ovat olleet tavallisia torjunta-aineita Suomessakin muun muassa sokerijuurikaspelloilla. Suomi vastusti ulkoviljelyn täyttä neonikotoinoidikieltoa, joka tuli EU:ssa voimaan viime vuonna. Kieltoon päädyttiin mehiläistuhojen takia.Lassi Nuolivaara / Yle

Ilmastonmuutos sotkee aikatauluja

Pölyttäjiä uhkaavat myös ilmastonmuutoksen seuraukset.

– Ilmastonmuutoksen takia kasvien kukinta-ajat aikaistuvat ja lämpimässä säässä kukinta voi olla hyvin nopeaa. Pölyttäjät eivät välttämättä pysy samassa tahdissa, Toivonen selittää.

Kasvit voivat siis kukkia pölyttäjien runsaushuipun kannalta väärään aikaan.

Ilmastonmuutoksen takia kasvi- ja eläinlajien levinneisyysalueet puolestaan hiipivät kohti pohjoista. Suomeenkin tulee etelästä uusia lajeja, ja vanhoja lajeja siirtyy aiempaa pohjoisemmaksi tai saattaa jopa hävitä uusien lajien tieltä.

Kaksi mehiläistä ja kimalainen kukissa.
CCO

Tutkimus: Hunaja on hyvä saastemittari

Kaupunkilaismehiläisten tuottamaan hunajaan tallettuu tieto sekä kaupungin saastumisasteesta että saasteiden lähteistä, kertoo tuore kanadalaistutkimus. (siirryt toiseen palveluun) Vancouverilaismehiläisten hunajasta analysoitiin muun muassa lyijyn, sinkin ja kuparin määriä sekä alkuperästä kertovia isotooppeja. Hunaja oli syömäkelpoista, mutta näytteissä näkyi muun muassa satamien ja isojen teiden läheisyys.

Anna rehottaa!

Miten pölyttäjiä voisi sitten auttaa? Peltomaata ei ole kovin monella, mutta pieni pihanpläntti voi olla.

Marjaana Toivoinen suosittelee jättämään osan pihasta hoitamattomaan tai ainakin puolittain hoitamattomaan tilaan.

– Se on helppo tapa. Ei niitetä nurmikkoa, tai niitetään viikatteella kerran kesässä.

Voikukkien rehottaminen nurmikolla ei ehkä harmitakaan, kun tietää niiden olevan pölyttäjien mieleen. Alku-, keski- ja loppukesän mesikasveja (siirryt toiseen palveluun) voi istuttaa myös tieten.

Innokkain voi myös nikkaroida pihalleen hyönteishotellin. (siirryt toiseen palveluun) Sinne voi saada vieraiksi koloissa pesiviä erakkomehiläisiä.

Erakkomehiläisille riittävät yhden hengen huoneet, sillä toisin kuin tarhamehiläiset ne eivät ole sosiaalisia. Isoa porukkaa ei siis ole tulossa. Hätistelemiseen ei ole syytä.