Jenny Matikainen: Tavarataivas tuo nopean nousuhumalan ja kaamean krapulan – Kiinassa voi ostaa kaikkea, kunnes ei enää halua mitään

Ostaminen on niin helppoa, että sen lopettaminen on vaikeaa, kirjoittaa Jenny Matikainen.

shoppailu
Jenny Matikainen
Antti Haanpää / Yle

Aluksi se on ihanaa.

Kaikki on edullista. Kaiken saa helposti kotiovelle.

Kun tarvitsen jotain uuteen kotiini, voin klikkailla yhdestä nettikaupasta ostoskoriin mitä tahansa. Lamppuja ja mattoja, tyynyjä ja lautasia. En tiedä tarvitsenko niitä kahden vuoden päästä mutta eiväthän ne paljoa maksa. Ja kuljetuskin on ilmainen!

Jokainen ostos saapuu kotiportille omassa pienessä laatikossaan eri puolilta Kiinaa.

Huvittelemme sillä, mitä kaikkea Kiinan suurimmassa nettikaupassa Taobaossa on tarjolla. Kaverini sanoo tilaavansa kylpyhuoneeseensa elävän krokotiilinpoikasen. Hän ei selvästikään vitsaile.

Taobaosta saa mitä vaan, hän sanoo. Se on hänen mielestään upeaa.

Eräs ystäväni näyttää, miten voin ottaa kahvilan maljakosta kuvan ja ladata sen kaupan sivuille.

Alan ymmärtää niitä suomalaisia Kiinan nettikaupoista hurmaantuneita shoppailijoita, joista kirjoitetaan netissä.

Eräs ystäväni näyttää, miten voin ottaa kahvilan maljakosta kuvan ja ladata sen kaupan sivuille. Sivusto etsii valikoimistaan vastaavia, ja voin noin vain näppärästi hankkia itselleni samanlaisen. Jos nyt sattuu, että siinä syödessä iskee suunnaton himo saada kotiinsa jotain uutta.

Miten kätevää, mietin, hieman jo kauhuissani.

Aina, kun joku tulee kylään, käymme markkinoilla. Siellä myydään kaikkea, useimmiten kopioita jostain muusta. Vaatteita, laukkuja, kenkiä ja elektroniikkaa. Kuulokkeita, tennareita vaikka kolmas tuollainen toppatakki, onhan talvi Pekingissäkin kylmä.

En pidä ajatuksesta ostaa halpakopioita, mutta jotenkin unohdan sen täällä. Kaikki on nyt erilaista kuin kotona Suomessa, vähän sallitumpaa. Tinkiminenkin tuntuu peliltä, johon voi jäädä koukkuun.

Ostan kallista brittimerkkiä jäljittelevät kumisaappaat ja feikkilenkkarit.

Ostan myös kolmet aurinkolasit, eri värisiä huiveja ja teetän takin, joka on ihan kiva. Ystäväni luona käy suutari, jota kutsumme kenkämieheksi. Hän tekee käsin kenkiä.

Kaikki kenkämiehen kengät ovat minulle liian pieniä. Suomalaisen naisen jalkani on liian suuri Kiinaan. Mutta eihän se nyt kauheasti haittaa. On niin edullista!

Jossain vaiheessa kaikki muuttuu. Kuin yhtenä aamuna heräisi todellisuuteen hengästyneenä oudosta unesta.

Kiinan tavarataivas on musta aukko, joka on imenyt järjen mukanaan. Alan vihata jokaista netistä tilaamaani pakettia, kaikkia kopiokenkiäni.

Tavaroita purkaessani mietin, etten tarvitse näistä mitään mutta en silti voi lopettaa. Vien pakkausmuovit nopeasti roskakoriin ja tunnen viiltävän kirpaisun tunkiessani niitä täyteen roska-astiaan. Mutta kun palaan kotiovelle, tunne on hetkeksi poissa.

Ahdistaa. Yritän etsiä kauppoja, jossa myytäisiin kukkaruukkuja.

Tilaa netistä, kaikki sanovat. En halua. Käy markkinoilla. En missään nimessä! Haluan kauppaan, missä tavaroiden määrä ei tunnu ihmisen käsityskykyä suuremmalta.

Ilmasto ja ruoka ja nyt vielä tämäkin.

Mutta keväällä tulee se olo, kuten aina keväisin.

Tahtoisin jotain uutta itselleni. Haluaisin olla uusi itseni.

Yritän käydä ostoksilla hyvillä mielin mutta huomaan kadottaneeni tunteen, joka aiemmin sai mieleni virkoamaan. Se hetki palkkapäivänä, kun sai kävellä kevätvärien täyttämissä vaatekaupoissa ja miettiä, mikä vaatteista tekisi minusta enemmän minut.

Nyt mikään ei tunnu siltä. Jokainen vaate muistuttaa niistä tekstiilivuorista, jotka päätyvät poltettaviksi, kun kukaan ei ehtinyt haluta kauden muotisävyjä.

Haluaisin unohtaa sen, koska en jaksaisi millään tehdä asiasta ongelmaa ja vaipua tästäkin ahdistukseen. Ilmasto ja ruoka ja nyt vielä tämäkin.

Ostan itselleni ketjumyymälästä valkoisen mekon.

Puen mekon päälleni ystäväni syntymäpäiville.

Se tekee minut vähän iloiseksi, mutta tiedän jo, että kesällä kannan mekon kesälomallani Suomessa kirpputorille. Olen siivonnut vaatekaappini ja tuntenut häpeää kaikesta turhasta, mitä omistan.

Vakuutan heinäkuun auringossa mekkoa ostavalle tytölle, miten kauniisti valkoinen häntä pukee. Tyttö maksaa minulle muutaman euron ja olon, etten olekaan niin kovin paha ihminen.

Myin hänelle uuden minän. Samalla viherpesen oman käytökseni.

Mietin Kiinaa, missä tämäkään ei ole mahdollista. Kierrätys ei ole in. Päiväkotien kirpputoreilla myydään uusia leluja, sillä kuka nyt vanhaa kehtaisi kaupata.

Mietin, kuinka moni ostaa uutta ja kivaa, koska heillä on viimein siihen mahdollisuus. Ostaa pieni pala onnea.

Mietin myös maata, joka on nostanut miljoonia köyhyydestä valmistamalla ja kuluttamalla. Pekingin tuhansia katukauppiaita, joiden elanto on kiinni siitä, kuinka monta pientä ja turhaa asiaa he tänään myyvät.

Ilmapallokauppias jahtaa lapsivieraitani. Kauppiaat huutavat heitä ostoksille. Heistä se on outoa, naurettavaa. He haluavat kauppakeskukseen. Minua ahdistaa taas.

Jos ostamisen lopettamista ei ajattelisikaan vastuuna vaan vapautena.

Mietin, että olen etuoikeutettu koska voin valita, miten kulutan. Että myyjä marketissa saa palkkaa vaikka en ostaisi mitään.

Minulla olisi rahaa ostaa eettisempiä tuotteita, kunhan hankkisin kaikkea vähemmän. Voin myös kierrättää pakkaukset ja osan tavaroista.

Kiinassa, ja muualla suuressa maailmassa, kaikki tämä on vaikeampaa. Koskaan ei oikein tiedä, mitä saa ja minne raha päätyy. Siksi on helppo ajatella, ettei yksi ihminen mitään mahda. Että täällä pätevät eri säännöt.

Voi luovuttaa heti kättelyssä mahdottoman edessä. Hypätä mustaan aukkoon ja antaa tavaran voittaa.

Mutta haluanko tosissani tunkea loppuelämäni kuplamuovia piiloon kuin koukussa oleva addikti? Olisiko sittenkin helpompi muuttaa tapojaan?

Jos ostamisen lopettamista ei ajattelisikaan vastuuna vaan vapautena.

Minä, itse, voin hallita omia valintojani.

Minun ei tarvitse ostaa tätä kaikkea.

Se se vasta olisikin ihanaa.

Jenny Matikainen

Kirjoittaja on Ylen Aasian-kirjeenvaihtajana. Hän katsoo tässä blogissa Kiinaa eri kanteilta ja uskoo, että asian ymmärtäminen ei tarkoita, että olisi siitä samaa mieltä.

Aiheesta voi keskustella 26.4. klo 16.00 asti.