Pekka Mattilan kolumni: Kun työstä tuli ongelma

Hyvinvoinnin asiantuntijapuheessa työstä on tullut ongelma. Jos työ ratkaisee talouden, kuulostaa helposti siltä, että samalla se tappaa tekijänsä, kirjoittaa työelämäprofessori Pekka Mattila.

työhyvinvointi
Pekka Mattila
Juha Kivioja / Yle

Google-hakukone on hyvä väline testattaessa puheen avaruuksia. Kaikilla erilaisilla oikeilla ja väärillä yhteen ja erikseen kirjoittamisen muodoilla ”työn ilo” tuotti vuoden 2019 pääsiäissunnuntaina 12 600 hakutulosta, mutta ”työ pahoinvointi” peräti 847 000 osumaa.

Tämä ei ole ihme, sillä juuri pahoinvointiin työn ja työterveyden asiantuntijat tuntuvat keskittyvän. Suomalainen työterveyshuolto on monessa mielessä maailmanluokkaa ja hieno esimerkki siitä, miten varmistetaan nopea hoito ja sujuva paluu sorvin tai läppärin äärelle. Suurin osa vaativan alan ammattilaisista ymmärtääkin roolinsa kansantaloudellisen merkityksen hyvin.

Mutta ihan kaikki osaajat eivät selvästikään ajattele näin. Heille toimi työhyvinvoinnin ja -terveyden parissa on ehkä tapa työstää omaa vieraantunutta suhdetta arkeen ja työelämään. Suomessa työtä ja työhyvinvointia tutkitaan erityisen ahkerasti ja hartaasti. Meillä on Työterveyslaitoksella kokonainen toimistokolossi täynnä alan asiantuntijoita.

Parhaiden työhyvinvoinnin ja terveyden asiantuntijoiden voimin on tuotettu monet mittarit, joita työpaikkojen terveydestä vastaavat ammattilaiset tunnollisesti käyttävät. Tutkijan silmin kyselyt herättävät nopeasti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Seuraavat esimerkit ovat erään laadukkaaksi mielletyn työterveyspalveluiden tarjoajan säännöllisestä ja pakollisesta terveyskartoituksesta koko henkilöstölle. Alan kilpailevat toimijat toistavat pienin variaatioin samaa kaavaa.

”Tunnetko, ettei alakuloisuutesi hellitä edes perheen tai ystävien avulla?” Vastausvaihtoehtoina ovat: en lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Kun asteikko on kielteiseen päätyyn kallellaan, mitä tuloksia voimme odottaa?

”Tunnetko olevasi tyhjiin puserrettu työstäsi?” Vastausvaihtoehtoina jälleen: en lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Tämän kysymyksenasettelun jälkeen olo alkaa varmasti tuntua vähintään melko paljon tyhjiin puserretulta.

Sanoista tulee maailma, kuten sanonta kuuluu, eikä näistä muotoiluista takuulla synny hyvä tai rakentava työn maailma.

Jotta ankeuttaminen täydellistyy, koskee seuraava kysymys elämän suurempia fundamentteja: ”tuntuuko elämästä nauttiminen mahdottomalta?” Vastauksina tarjolla ovat jälleen: ei lainkaan, jonkin verran, melko paljon ja erittäin paljon. Aamuinen bussimatka oli tosiaan melko kuluttava, ja kahvikin oli painunutta. Ei tässä nyt elämästä voi ainakaan nauttia.

Lopulta on tappavan luodin paikka: ”tunnetko itsesi arvottomaksi?” Vastausvaihtoehdot ilmenivät jo edellä. Pitkällä kysymyslistalla kuka tahansa vastaaja on jo viritetty siihen henkiseen tilaan, että työelämä on tuskaa ja vähintäänkin luovuttamisen arvoista.

Kielteisten työterveyskysymysten virta jatkuu, mutta kaava on jo varmasti selvä. Sanoista tulee maailma, kuten sanonta kuuluu, eikä näistä muotoiluista takuulla synny hyvä tai rakentava työn maailma.

Kun kaikki torvet soittavat työelämän kamaluutta, kynnys jäädä pienelle saikulle pelkästään mielipahan ja arkiväsymyksen takia madaltuu.

Bisnestä varmasti syntyy, sillä näin herkällä kädellä viritetystä huonovointisuudesta hyötyy moni toimiala. Kun sairauspoissaolot nousevat, on helpompi myydä lohturuokaa sipseistä kaljaan. Samalla uutta työnantajien kalliisti maksamaa lisäkysyntää ohjautuu terveysalan palveluntarjoajille. Näiden kyselyiden jäljiltä yksikään ammattilainen ei ole enää kunnossa tai etäisestikään terve.

Moni kyselytutkimusten ammattilainen pitäisi edellisiä asteikkoja räikeän epätasapainoisina ja kysymysmuotoiluja vahvasti ohjaavina. Jokainen tutkijakonkari tietää, että säätämällä kysymyksiä ja manipuloimalla vastausasteikkoja saa juuri niitä tuloksia kuin toivoo.

Kielteisestä työelämäpuheesta ei voi syyttää pelkästään terveyden ammattilaisia. Professori Juha Siltalan vuonna 2004 paljon julkisuutta saanut tiiliskivi "Työelämän huonontumisen lyhyt historia" rakensi jo alustan vakuuttavalla mutta hyvin valikoivalla faktojen käytöllään. Kun kaikki torvet soittavat työelämän kamaluutta, kynnys jäädä pienelle sairaslomalle pelkästään mielipahan ja arkiväsymyksen takia madaltuu.

Hyvin usein työssä jaksamisen todelliset haasteet liittyvät myös yksityiseen elämänpiiriin. Rakoileva avioliitto, kiukutteleva teini, pomon kriittinen palaute tai pensaassa roikkuvat ylikypsät karviaiset tarjoavat liian monelle syyn ottaa hieman ”saikkua”. Monessa tilanteessa ylin johto ei liioin toimi parhaana roolimallina. Jos pomo näyttää surkeaa esimerkkiä, tiimi toki seuraa.

Työssä on mustaa ja valkeaa sekä ennen muuta arjen harmaita sävyjä.

On toisenlaisiakin todellisuuksia. Monille meistä työ on tilaisuus loistaa ja onnistua. Jos muut elämän tukipuut horjuvat, työ voi olla tyydytyksen lähde ja saavuttamisen tunteen avain. Hyvää ja tasaista arkea viettäville työ voi tarjota vastapainoa kotielämälle. Ellei näin olisi, tuntuisi mahdottomalta ymmärtää niitä muutamia, jotka kömpivät puoliväkisin toimistolle kipsi jalassa ja kesken sairasloman.

Kysymys on siitä, miksi emme osaa käsitellä työtä tasapainoisesti. Työssä on mustaa ja valkeaa sekä ennen muuta arjen harmaita sävyjä. Kaikille työn tuntemisen ammattilaisille – myös itselleni – värirekisterin säännöllinen päivitys on tärkeää.

Lopulta on hyvä palauttaa mieliin työhön liittyvän onnen ja merkityksen suhde. Pohjois-Carolinan yliopiston professorin Barbara Fredricksonin tutkimuksessa peräti 75 prosenttia itsensä onnelliseksi kokeneista ei pitänyt työtään merkityksellisenä. Mielestäni paras neuvo sekä työnantajalle että työntekijälle on varmistaa, että työllä on tarkoitus ja mieli. Silloin sekä työ että tekijä nousevat paremmin arjen turhaumien ja pettymysten yläpuolelle.

Pekka Mattila

Kirjoittaja on Aalto EE:n toimitusjohtaja, valmentaja, kirjailija ja useiden hallitusten jäsen sekä työelämäprofessori Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.

Aiheesta voi keskustella klo 16.00 asti.