Kiinassa suomalainenkin saa olla oma tuppisuinen itsensä tai tanssia yöpaidassa kadulla – etuillakin voi, jos uskaltaa

Kiinassa kamalaa ja ihanaa on se, että törmäily on sallittu eikä kukaan jaksa olla koko ajan kohtelias, kirjoittaa Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen.

Kiina
JENNY MATIKAINEN ARKISARJA
Stina Tuominen / Yle

PekingKiinasta puhutaan paljon pahaa. Tarkemmin sanottuna siitä puhutaan kahdenlaista pahaa: suuren ja pienen mittaluokan.

Ensimmäinen on vakavaa puhetta. Se koskee ihmisoikeusloukkauksia ja mielipidevankeja, ympäristötuhoja ja ruokakriisejä. Kaikkea sellaista, mikä ei sovi meidän käsitykseemme turvallisesta ja toimivasta yhteiskunnasta.

Se keskustelu on tärkeää, mutta siihen ei tässä jutussa kajota.

Nyt puhutaan niistä pienistä ärsyttävistä asioista. Ja niistäkin puhutaan tällä kertaa hyvää.

Kiinan omituisuudet ja ärsyttävyydet kun voi kääntää myös edukseen. Seuraavassa ohjeita, kuinka se tapahtuu.

1. Etuileminen on sallittua – kerrankin!

Tämän ymmärtäminen on upea hetki.

Tuoreella maahantulijalla on tapana sanoa “anteeksi” joka kerta, kun hän tönäisee vierustoveria ahtailla metrokäytävillä tai tökkää vastaantulijaa kauppakassilla, vaikka oikeastaan juuri se toinen käveli päin.

Pikkuhiljaa Kiinassa tajuaa, ettei kukaan muukaan pahoittele tönimistä. Ja mikä tärkeämpää, juuri kukaan ei kiinnitä huomiota anteeksipyyntöösi. Siitä tulee turha. Toiseen osuminen kävellessä on normaali tyyli.

Selkeissä jonotustilanteissa etuileminen ei ehkä lakkaa ärsyttämästä, mutta välillä sen avulla voittaa itse aikaa. Pitää vain sulkea silmät ja uskaltaa olla vähän törkeä.

Lopulta huomaa kiukkuisina päivinä tunkevansa tahallaan ihmisjoukkoon silkasta runnomisen iloista. Ja mikä parasta, se on monien mielestä ihan ok.

2. Kiina on rakastettavan suora

Kiinassa mukavaa on sekin, ettei juuri kukaan odota jutustelua ellei asiaa ole. Hississä saa olla hiljaa ja kohteliaisuuksia ei tarvitse viljellä joka lauseeseen. Peruskäytöstavat riittävät.

Vertailu ei aina ole reilua, mutta tehdään se silti. Kiinalaisten kanssa elämisen helppous korostuu, kun palaa maahan vaikkapa Japanista. Siinä missä Japanissa jatkuva kumartelu on lähes pakonomaista, Kiinassa ihmisten kanssa voi kohdata ilman turhia kommervenkkejä.

Vain vieraat kiittelevät pikkuasioista, sanoi kiinalainen tuttavani kerran. Jos kiität läheisiäsi, he saattavat loukkaantua.

Ellei kyse ole politiikasta tai bisneksestä, Kiinassa ei myöskään ole pakko kiinnittää huomiota siihen, onko solmio suorassa ja kaulukset silitetty. Juhlaviinkin tilaisuuksiin joku saapuu aina verkkareissa tai paidassa, jossa on piirroshahmon kuva.

Sama toimii myös toisin päin: arkisissakin seurustelutilaisuuksissa joku on aina pynttäytynyt kuin olisi matkalla linnan juhliin.

3. Kiinalainen liikenne... no, pahempaakin on nähty

Riittää, että käy jossain Kaakkois- tai Etelä-Aasiassa niin tajuaa, että Kiinassa liikennekulttuuri on oikeastaan varsin sulavaa. Väite on tietenkin täysin suhteellinen.

Suomeen tai Etelä-Eurooppaankin verrattuna Kiinan tieliikenteessä ei ole välillä järjen hiventä, mutta kiinalaiset sentään yleensä pysyvät suoralla tiellä omilla kaistoillaan. Näin ei tapahdu Intiassa.

Kaaoksen voi myös kääntää edukseen. Pyörällä tai mopolla voi aina halutessaan koukata vastaantulevien kaistalle tai ajaa ihanasti punaisia päin. Koska jalankulkijat kävelevät surutta pyöräkaistalla, heille saa rimputtaa kelloa sydämensä kyllyydestä. Suomessa tällaisestä käytöksestä saisi kävelijöiltä jäätävän katseen ja spandexpyöräilijän maineen.

4. Kaikki aina tuijottaa – tuijota takaisin

Kiinassa kuulee usein ohimennen, kuinka lapset ja aikuisetkin puhuvat sinusta kovaan ääneen. “Ulkomaalainen! Onpa se pitkä!”

Myönnetään, joskus se ärsyttää. Mutta toisaalta asiaan voi suhtautua maassa maan tavalla -periaatteen mukaisesti. Kun joku tuijottaa, tuijota takaisin. Parasta puuhaa kaupungeissa on istua puistossa tuijottamassa tanssivia setiä ja tätejä.

5. Kiinassa voi tanssia yöpaidassa kadulla

Eräs suomalainen tuttuni oli lähdössä naapuritaloon kauppaan ostamaan kahvimaitoa ja pohti, pitäisikö hänen vaihtaa olohousut farkkuihin. Miksi ihmeessä, ihmettelin.

Kiinassa on täysin tavallista lähteä ulos pyjamassa. Etenkin Shanghaissa yöpaita-asuisia kaupunkilaisia vilahtelee siellä täällä.

Normaalia on myös olla kuntosalilla farkuissa tai puvussa lenkillä. Olenpa nähnyt naisen matalakorkoiset avokkaat jalassa juoksumatolla.

Kiinassa voi lopulta olla aika rauhassa vähän outo. Kukaan ei katso hölmönä, jos vartija laulaa itsekseen tai joku tanssiii puistossa yksin. Paitsi ehkä ne vierailevat suomalaiset.

Kaikelle tälle löytyy tietenkin kääntöpuolensa – se sanottakoon väärinymmärrysten välttämiseksi. Käytöstavat ovat kivoja ja kiitos kaunis. Se, että kadulla syljetään ei ole lopulta kovin kivaa.

Mutta näkökulman muutos piristää ja auttaa näkemään Kiinan toisin silmin. Sen on keksinyt jopa Kiina itse.

Shanghain maailmannäyttelyn aikaan näyttelypaviljonkien lähellä oli kylttejä, joissa kehotettiin kaupunkilaisia pukemaan päälleen päivävaatteet.

“Ole sivistynyt näyttelyisäntä, älä mene kadulle pyjamassa”, siinä kehotettiin.

Viime vuonna Kiinan kansallismielinen Global Times -lehti julkaisi kuitenkin mielipidekirjoituksen. Siinä toivottiin, että pyjamat pysyisivät Shanghain katukuvassa.

Siihen toiveeseen on helppo yhtyä.

Luo itsellesi Yle-tunnus tästä ja kommentoi. Kommentointi on auki klo 20 asti.