Tšernobylin ydinlaskeuma näkyy edelleen voimalaitoksien tuhkissa – radioaktiivisuus voi rajoittaa tuhkan käyttöä

Säteilyturvakeskus on selvittänyt puuta ja turvetta käyttävien voimalaitoksien tuhkan radioaktiivisuutta.

radioaktiivinen saastuminen
Rauhalahden voimalaitoksen piippu
Arkistokuva Rauhanlahden voimalaitoksesta.Enja Heikkilä / Yle

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on tänään päivälleen (siirryt toiseen palveluun) 33 vuotta, mutta yhä sen jäljet näkyvät meillä. Onnettomuuden aiheuttama radioaktiivinen laskeuma levisi ilmavirtojen mukana laajalle alueelle, Suomessa suurimmat laskeumat ovat Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä (siirryt toiseen palveluun) (STUK).

Ylitarkastaja Antti Kallio Säteilyturvakeskus STUKista sanoo, että radioaktiiviset aineet siirtyivät puihin maaperän kautta. Ne kertyvät puun kuoreen ja kun kuorta haketetaan, siirtyvät ne voimalaitoksiin poltettaviksi.

– Esimerkiksi Rauhalahdessa pian onnettomuuden jälkeen poltettiin sellaista polttoainetta, että siitä syntyneessä tuhkassa oli kohonnut cesiumpitoisuus, sanoo Kallio.

Rauhalahden voimalaitos Jyväskylässä oli koekäytössä kun ydinonnettomuus tapahtui. Rauhalahden voimalassa poltettiin tuohon aikaan paljon Pohjanmaan suunnalta tuotua turvetta. Nykyään puunosuutta on lisätty reilusti. Nykyisinkin jos polttoaine kerätään korkeimman laskeuman alueelta täytyy selvittää, mihin tarkoitukseen tuhkaa voidaan käyttää.

Tšernobylistä pääsi ilmoille monenlaisia radioaktiivisia aineita. Osan niistä puoliintumisaika saattoi olla hyvinkin lyhyt.

– Meillä kiinnostuksen kohteena on ollut cesium-137 radionuklidi, jonka puoliintumisaika on 30 vuotta, sanoo energiatuotannon ympäristövastaava Kari Ikonen Jyväskylän Energiasta.

Radioaktiivisuus voi rajoittaa

Voimalassa syntyvän tuhkan käsittelystä ei ole suurta riskiä työntekijöille, mutta jos tuhkaa käytetään rakennustuotteisiin tai maanrakennukseen, voidaan joissakin tapauksissa joutua selvittämään tarkemmin altistusmahdollisuudet. Radioaktiivisuus voi rajoittaa tuhkan käyttöä, sanoo Antti Kallio.

Esimerkiksi Jyväskylän Rauhalahden voimalan vanhojen tuhkaläjitysalueiden kaavassa on vaatimus, että jos alueilla kaivetaan maata täytyy pyytää lausunto Säteilyturvakeskukselta.

– Niissä on edelleen voimassa tällaisia rajoittavia tekijöitä.

Tuhkasta valmistetaan nykyisin paljon metsälannoitteita. STUKin arvion mukaan säteilyaltistuksen riski on niin pieni, että käytännössä sillä ei ole merkitystä. STUK kertoi tammikuussa, että sienissä on säteilyä, mutta niitä voi syödä huoletta.

Radioaktiivisuusvaroitusmerrki ja Tsernobylin ydinvoimala-aluetta.
Arkistokuva Tšernobylistä.Sergei Dolzhenko / EPA

Rauhalahden voimalassa tuhkan radioaktiivisuutta on seurattu viikoittain ja urakkaa riittää vielä ehkä vuosikymmeniksi.

– Kyllä tässä saadaan nauttia näistä alenevista pitoisuuksista vielä pitkään, sanoo energiatuotannon ympäristövastaaja Kari Ikonen.

Ikonen muistelee, että aikoinaan voimalassa onnettomuuden aiheuttamaan radioaktiiviseen laskeumaan reagoitiin aika hitaasti.

– Lentotuhkan kokoomanäytteiden annosnopeuksista havaitsimme aika nopeasti, että säteilytaso on noussut, sanoo Ikonen.

Lentotuhkan radioaktiivisuuden vaihteluvälin yläraja on tänä päivänä noin puolitoista kertainen taustasäteilyn annosnopeuteen verrattuna.

– Vielä 20 vuotta sitten se oli tuplat, sanoo Ikonen.

Mitenkään tavattoman korkeita pitoisuudet eivät kuitenkaan ole. Ikosen mukaan Suomessa on paikkakuntia, joissa taustasäteilyn annosnopeus on samaa luokkaa kuin Rauhalahdessa 20 vuotta sitten.

STUK tutki tuhkaa

Säteilyturvakeskus STUK tutki (siirryt toiseen palveluun) bioenergian tuotannossa syntyvän tuhkan radioaktiivisuutta. Seurannassa oli 200 näytettä yhdestätoista voimalasta, sanoo ylitarkastaja Antti kallio.

– Radioaktiivisuus rikastuu lentotuhkaan ja jää tuhkan erotuslaitteisiin eikä katoa muuten kuin hyvin pieninä pitoisuuksina piipun kautta sanoo Kallio.

Tuhkanäytteistä saatiin mielenkiintoisia havaintoja.

– Sieltä löytyi sellaisia näytteitä, joiden perusteella pitäisi tehdä altistusselvitys, sanoo Kallio.

Tuhkan radioaktiivisuuspitoisuuksissa on Kallion mukaan alueellisia eroja. Jos puupolttoaine on kerätty korkeamman laskeuman alueelta niin tietysti se näkyy tuhkassa korkeampana cesiumpitoisuutena.