Hyväkuntoisen miehen vasen sepelvaltimo ehti 95-prosenttisesti tukkoon – sydänsairaus ja närästys on yhä vaikea erottaa toisistaan

Sepelvaltimotauti on hyvin merkittävä sairaus Suomessa. Rintakivun syynä ei silti aina ole sydänvaiva, eikä diagnosointi ole yksinkertaista.

sydäntaudit
Mies veistää kelloa.
Sulo Salmela jäi sepelvaltimotaudin jälkeen eläkkeelle työsuhdepäällikön tehtävästä. Paikallaan hän ei silti ole malttanut olla: harrastuksiin kuuluu liikunnan lisäksi puutöiden tekemistä.Kalle Niskala / Yle

Kokkolalainen Sulo Salmela liikkui paljon: hiihti, juoksi, pyöräili, suunnisti ja pelasi lentopalloa. Verenpaine ja kolesteroli olivat matalat, eikä alkoholiakaan juuri kulunut.

Selkä hänellä kipuili, pahastikin. Närästystäkin oli.

Lääkärissä arveltiin pitkään, ettei miehellä ainakaan sydänsairautta voi olla. Rasitustestistäkin Salmela polki läpi lähes puhtain paperein.

Vähän myöhemmin rintakipu vei miehen ensiapuun. Varjoainekuvaus paljasti, että vasen sepelvaltimo oli 95-prosenttisesti tukossa.

– Lääkärit sanoivat, että jos olisi tullut infarkti, ei olisi ollut mitään tehtävissä, muistelee Salmela.

Sepelvaltimoiden tehtävä on kuljettaa happea ja ravintoa sydänlihakselle. Jos valtimossa on ahtauma, virtaus heikkenee ja sydänlihas kärsii rasituksessa hapen puutteesta. Se tuntuu rintakipuna, jota kutsutaan angina pectorikseksi.

Vasemman sepelvaltimon tukkeutuminen tapahtuu usein huomaamatta ja voi aiheuttaa äkkikuoleman. Sitä kutsutaan leskentekijäksi. Termiä käytetään myös vasemmasta sepelvaltimohaarasta itsestään. Kyseinen valtimohaara toimittaa verta suureen osaan sydäntä, ja siksi tukos voi johtaa massiiviseen sydänkohtaukseen.

Kun nakkasi pari nitroa suuhun, oli kuin olisi turboruuvia väännetty: lähti kulkemaan hyvin.

Sulo Salmela

Lääketieteen lisensiaatti, kardiologiaan erikoistuva Matti Onnela Keski-Pohjanmaan keskussairaalasta ei ryhdy arvailemaan, kuinka usein rintakipua yhä hoidetaan närästyksenä. Kivut ovat hyvin samankaltaisia, eikä diagnoosin teko oli helppoa.

– Se on asia, jonka kanssa klinikoissa eri puolilla Suomea tehdään koko ajan töitä: onko tämän potilaan rintakivun taustalla sydänsairaus vai ei. Närästys pitää tutkia, ja mielessä pitää myös sydänperäiset syyt, erityisesti jos potilaalla on riskitekijöitä.

Matti Onnela.
Kuopiossa opiskellut ja Kokkolassa työskentelevä Matti Onnela näkee alueellisia eroja sydänterveydessä: hänen kokemuksensa mukaan Itä-Suomessa sepelvaltimotautiin sairastuttiin nuorempana ja tilanteet olivat usein hankalampia kuin Länsi-Suomessa.Kalle Niskala / Yle

Sulo Salmelan terveyden rakoilu alkoi selästä. Selkävaivoja hoidettiin sekä työterveydessä että kipupoliklinikalla. Erilaisia lääkkeitä kokeiltiin, mutta mitkään eivät tahtoneet purra.

– Tuli rintakipua, ahdisti ja puristi. Oireet pantiin kipulääkkeiden syyksi.

Näin jatkui vuosia.

Eräänä talvi-iltana Salmela lähti vaimonsa kanssa tavalliseen tapaan iltakävelylle. Jo puolen kilometrin jälkeen syke huitoi yli 175 lukemissa. Pysähtyessä se laski nopeasti 120:een. Sama toistui, mutta mies jatkoi lenkin loppuun, vaikka henkeä ahdisti ja puhuminenkin oli vaikeaa.

Lappiin suunnitellun hiihtoreissun ehdoksi vaimo pisti rasitustestissä käymisen, josta oli puhunut jo pidempään. Vaimo myös varasi ajan.

Pyörätestin Salmela "polkaisi aivan hyvin". Tulos: ei estettä reippaammallekaan liikunnalle. Jotain merkkejä testi silti antoi, sillä miehelle kirjoitettiin varmuuden vuoksi pitkävaikutteiset nitrot. Hiihtolupa irtosi.

Tunturin noustessa rinnasta alkoi puristaa ja ahdistaa.

– Kun nakkasi pari nitroa suuhun, oli kuin olisi turboruuvia väännetty: lähti kulkemaan hyvin, muistelee Salmela.

Reissuviikon jälkeen lääkäri soitti ja sanoi, että hiihdot oli nyt hiihdetty. Sen sijaan lääkitystä oli luvassa lisää.

Neljä pallolaajennusta ja tahdistin

Yhtenä iltana Salmelaan iski kova horkka ja kurkkuun nousi voimakas palan tunne. Rintaakin aristi, ja vaimo vei miehen ensiapuun. Salmela oli jo aiemmin kertonut närästyksestä ja häiritsevästä refluksitaudista. Ultrattukin oli, mutta hyväkuntoisen miehen kohdalla ei ollut uskottu, että vaiva voisi olla peräisin sydämestä.

Ensiavussa mies sai muun muassa nitroa suoneen. Kotiutuksestakin puhuttiin, mutta visiitti venyi kuitenkin.

– Jäi käsitys, että lääkärit keskustelivat närästyksestä.

Mies katsoo kaappikelloa.
Sulo Salmelalle annettiin ensimmäisen pallolaajennuksen jälkeen viisi vuotta elinaikaa. Sen hän on saanut moninkertaisena.Kalle Niskala / Yle

Salmela lähetettiin kodin sijasta Kuopioon Cordiaan. Siellä tutkimus paljasti 95-prosenttisen tukoksen sydämen valtasuonessa. Miehelle tehtiin pallolaajennus ja luvattiin viisi vuotta elinaikaa.

Nyt pian parikymmentä vuotta myöhemmin pallolaajennuksia on tehty kaikkiaan neljä. Tahdistimen Salmela sai vuonna 2004. Selkäkin alkoi voida paremmin.

– Ei tässä mitään. Mukavahan se on, että näinkin pitkään on saanut olla.

Rintakipu oireena voi olla hyvin vaarallinen, ja siksi on tärkeää tutkia se kunnolla.

Lääketieteen lisensiaatti Matti Onnela

Suomessa tehdään vuosittain karkeasti arvioituna 15 000 – 20 000 pallolaajennusta. Miehiä potilaista on 80 prosenttia. Luvut muuttuvat, sillä yhä vaikeampia tapauksia voidaan hoitaa laajennuksilla, ja vastaavasti ohitusleikkausten määrä on ollut laskussa vuosia.

Kardiologiaan erikoistuva lääketieteen lisensiaatti Matti Onnela sanoo, että sepelvaltimotaudin diagnosointi ei ole helppoa, eikä sen sekoittaminen närästykseen ole harvinaista. Kivut ovat samankaltaiset.

– Sepelvaltimotaudista johtuva rintakipu voi tuntua juuri närästykseltä, ylävatsakipuna. Korostan, että rintakipu oireena voi olla hyvin vaarallinen, ja siksi on tärkeää tutkia se kunnolla.

Onnela muistuttaa, että sydänperäiselle kivulle on tyypillistä, että se tulee rasituksessa tai fyysisen tai henkisen stressin mukana ja helpottaa levossa tai nitraateilla.

Haastattelemalla ja kliinisesti tutkimalla diagnoosin teko on silti vaikeaa. Se vaatii usein konetutkimuksia, verikokeita, ehkä tähystyksiä.

Kuinka paljon vääriä diagnooseja tehdään, riippuu Onnelan mukaan siitä, missä lääkäri työskentelee ja millaista potilasainesta kohtaa. Itse ensiavussa ja sisätautiosastolla työskentelevänä hän miettii usein sydänvaivojen mahdollisuutta ja käy läpi potilaan riskitekijät.

Verenpaine, kolesteroli, tupakointi ja diabetes ovat tekijöistä niitä, joita voi hoitaa. Ikä, sukupuoli ja sukurasite taas eivät ole hoidettavissa, mutta voivat kertoa olennaisia asioita diagnoosin tueksi.

Onnela sanoo, että jos oire jatkuu lääkärissä käynnin jälkeenkin, ja potilas kokee, ettei diagnoosi ole oikea, asian selvittämistä pitää jatkaa.

– Sanon usein potilaalle, että asia kuin asia: yhden kerran tutkitaan perinpohjaisesti. Kun jokainen kivi on käännetty, voidaan olla tyytyväisiä.

Miehen tutkimista vaati vaimo

Sulo Salmela kiittää sairaalaa ja sydänammattilaisia hyvästä hoidosta eikä syytä ketään diagnoosin viipymisestä. Selän takia syödyt kipulääkkeet saattoivat peittää oiretta osin. Eikä mies itsekään ollut kovin innokas tutkituttamaan vaivojaan, vaan siihen tarvittiin vaimon patistusta.

– Eihän sitä kaikesta pienestä viitsi lähteä valittamaan.

Sulo Salmela
Sulo Salmela tietää monia, jotka ovat menehtyneet samaan vaivaan, josta hän selvisi. "Kyllä 50 ylityksessä tulee monenlaisia vaaroja", hän pohtii, Kalle Niskala / Yle

Salmela kannustaa silti muita ainakin viidenkympin ylittäneitä lähtemään tutkimuksiin, jos rinnassa tuntuu. Varsinkin jos hyväkuntoiselle alkaa tulla poikkeavia oireita, oli se sitten vaikka närästyksen tunnetta.

Mies on jo pitkään ollut eläkkeellä, mutta ei malta vieläkään olla paikallaan olla. Suunnistus jäi, mutta tilalle tuli tanssi, joka on selälle hyvästä. Salmela tekee puutöitä, touhuaa ja liikkuu.

– Periksi en ole antanut. Kunto on sellainen, että sillä pärjää.