Ilmastonmuutos vaarantaa maaeläimiä mutta merissä sukupuuton uhka on kaksinkertainen

Maaeläimet voivat yrittää paeta ilman kuumuutta hakeutumalla varjoon. Merivedessä vastaavat keinot puuttuvat.

ilmastonmuutos
Kurnusimppu kädellä
Kurnusimppu oli yksi tutkityista kalalajeista. Malin Pinsky / Rutgers University-New Brunswick

Ilmastonmuutoksen aiheuttama elinympäristöjen menetys tarkoittaa merieläimille kaksinkertaista sukupuuton uhkaa maaeläimiin verrattuna, kertoo Nature (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistu kansainvälinen tutkimus.

Yhdysvaltalaisen Rutgersin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) johtamassa tutkimuksessa arvioidaan 88 vaihtolämpöisen merieläinlajin ja 318 maaeläinlajin selviytymismahdollisuuksia lämpenevällä maapallolla.

Vertailtujen lajien joukossa on muun muassa kaloja ja äyriäisiä sekä liskoja ja sudenkorentoja.

Lajit pakenevat, jos voivat

Maaeläimillä on keinoja, joilla ne voivat yrittää paeta liian kuumaa ilmaa. Maalla on mahdollista pyrkiä varjoon tai kaivautua maahan. Meressä nämä keinot puuttuvat.

Merilajeilla on myös evoluutionsa varrelta vähemmän kokemusta mullistuvista olosuhteita kuin maaeläimillä, sillä ilman lämpötilan muutokset ovat olleet merta paljon suurempia.

Tutkimuksessa määriteltiin kullekin lajille lämpötila, jonka sen elimistö enimmillään sietää. Erikseen tutkittiin, miten metsän varjoon tai syvän meren viileyteen vetäytyminen auttaa. Pintavesiin sopeutuneille lajeille pako syvyyksiin ei kuitenkaan ole mahdollinen

Viilentelyn mahdollisuudet osoittautuivat huonoimmiksi niillä merieläimillä, jotka elävät päiväntasaajan lähivesissä. Tutkimuksen mukaan yli puolet tällaisten alueiden perinteisistä merieläinlajeista on kadonnut lämpenemisen vuoksi.

Niiden paikallinen sukupuutto on siis jo tapahtunut.

Maaeläimille uhkaavimmat alueet ovat maapallon keskileveysasteet. Viileämmille asuinmaille on tutkimuksen mukaan vetäytynyt niiltä noin neljännes lajeista. Meressä monilla lajeilla, esimerkiksi koralleilla, ei ole tällaistakaan vaihtoehtoa.

Lopputulos näkyy lautasella

Jo yhden tai vain puolen asteen nousu meriveden keskilämpötilassa vaikuttaa olennaisesti lajien kykyyn hankkia ravintoa ja lisääntyä. Yksilöiden huvetessa pienenee myös geneettinen monimuotoisuus, mikä heikentää lajia entisestään.

Katoavat kannat tietävät pedoille aiempaa vähemmän ravintoa, ja ravintoketjun päässä myös ihmisen lautaselta alkavat kadota merenelävät. Kala on tärkein proteiininlähde miljardille ihmiselle.

Tutkimus on samalla uusin todiste siitä, että maailmassa on meneillään lajien kuudes joukkosukupuutto. Kun aiemmin syynä ovat olleet luonnonkatastrofit, tällä kertaa syyllinen on ihminen.

Monarkkiperhonen kukassa.
"Yhtä amerikkalainen kuin omenapiirakka", sanottiin monarkkiperhosesta vielä 1990-luvulla. Nyt kaksi vuosikymmentä myöhemmin Yhdysvaltain monarkkiperhosista on jäljellä vain viidennes. Mario Lopez / EPA

Hyönteiset katoamassa kokonaan sadassa vuodessa

Tuore näyttö joukkosukupuutosta on myös aiemmin tänä vuonna julkaistu kansanvälinen kartoitus (siirryt toiseen palveluun), jossa yhdistettiin kymmeniä hyönteiskantojen seurantatutkimuksia.

Meta-analyysi on alallaan kaikkien aikojen kattavin, mutta tutkimuksia on olemassa lähinnä Länsi-Euroopasta ja Yhdysvalloista. Muualla seurannassa on suuria aukkoja tai se puuttuu kokonaan.

Tutkijat laskivat maailman hyönteisten kuolevan 2,5 prosentin vuosivauhtia eli kahdeksan kertaa niin nopeasti kuin nisäkkäät, linnut ja matelijat.

40 prosenttia hyönteislajeista on vähentynyt. Kolmanneksella pudotus on niin suuri, että ne luokitellaan vaarantuneiksi. Pääsyy on tehomaatalous, tutkijat toteavat.

Jos suuntaus jatkuu samana, kymmenen vuoden hyönteisistä on kadonnut neljännes, ja sadan vuoden päästä niitä ei ole lainkaan. Samalla häviää ravinto monilta linnulta, kaloilta ja muilta lajeilta, ja kasvit jäävät ilman pölyttäjiä. Kaikille niille se on kuolemantuomio.