Moni nuori ei tunnista vaikuttamispyrkimyksiä somessa – tutkija syyttää vanhempia: "Ei ole niin, että työ on jo tehty"

Sosiaalinen media on monelle lapselle ja nuorelle pääasiallinen uutiskanava.

mediataidot
Lapset selaavat somea puhelimillaan.
Älypuhelimen käyttö rohmaisee ison siivun monen koululaisen arjesta. Juulia Tillaeus / Yle

– Twitter, Snapchat, Instagram, Facebook, Youtube, Twitch, luettelee 5.-luokkalainen Arttu Töyry käyttämiään sosiaalisen median palveluja.

Sosiaalisessa mediassa surffailu on suosittua ajanvietettä Korian koulun 5.-luokkalaisten keskuudessa. Somessa kulutetaan aikaa ja pidetään yhteyttä kavereiden kanssa, mutta sieltä etsitään myös tietoa.

– Jos haluan lukea uutisia, katson ensin Instagramista, sanoo 5.-luokkalainen Inka Siren.

Esimerkiksi Pariisin Notre Dame-kirkon palosta moni sai tietää somen kautta. Luokan lapset seuraavat somessa kavereiden ja somevaikuttajien lisäksi erilaisia uutissivustoja.

– Minua kiinnostavat etenkin sellaiset uutiset, joissa kerrotaan jotain tosi jännittävää, sanoo Arttu Töyry.

Moni seuraa uutisia somesta

Some on monelle lapselle ja nuorelle pääasiallinen uutiskanava.

– Se on todella yleistä. Mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän heidän uutisseurantansa tapahtuu somekanavien kautta. Uutisia saatetaan jakaa myös Whatsapp-ryhmissä, sanoo tutkija Elina Noppari journalismin, median ja viestinnän tutkimuskeskuksesta Tampereen yliopistosta.

Nopparin mukaan sosiaalisen median merkitys uutiskanavana on korostunut vuosi vuodelta myös aikuisten keskuudessa, mutta lasten ja nuorten kohdalla muutos näkyy erityisen selvästi.

– Siinä ikäluokassa muu uutistenkäyttö on vielä aika vähäistä, eikä rutiineja uutisten seuraamiseen ole vielä syntynyt. Yleensä nuoret eivät vielä varhaisteini-iässäkään ole erityisen kiinnostuneita uutisista. Usein lapset ja nuoret hakevat sellaisia uutissisältöjä, jotka liittyvät esimerkiksi heidän harrastuksiinsa tai viihteeseen.

5.-luokkalainen Taika Partanen selaa sosiaalista mediaa puhelimellaan.
– Olen somessa ehkä puolet päivästä. Liikaa, toteaa 5.-luokkalainen Taika Partanen.Juulia Tillaeus / Yle

Samoista aiheista kiinnostunut someyhteisö voi myös motivoida hakemaan lisää tietoa ja levittämään sitä eteenpäin.

– Omaa verkostoa halutaan palvella, ja ehkä päteäkin muiden silmissä löytämällä jotain uutta ja kiinnostavaa tietoa. Sillä saa tietynlaista arvostusta verkoston sisällä, jos pystyy tarjoamaan jotain kiinnostavaa tietoa.

Tässä on myös varjopuolensa.

Verkossa liikkuu valheita

Valeuutiset leviävät somessa ketterästi, ja julkaisuihin on kätketty mainoksia. Kuinka hyvin lapset ja nuoret osaavat erottaa oikean tiedon väärästä?

Elina Nopparin mukaan vaihtelevasti.

– Stanfordin yliopistossa tutkittiin sitä, miten yläkouluikäiset pystyvät tunnistamaan yritysten kanssa yhteistyössä tehtyjä mainoksia uutisten joukosta. Tutkimuksen tulokset olivat todella huonoja. Suurin osaei erottanut mainoksia uutisista vaan luki niitä ihan samanlaisina sisältöinä, Noppari sanoo.

Nopparin mielestä lapset ja nuoret tarvitsisivat aikuisen apua somemaailmassa luovimisessa.

– Apuna pitäisi olla niin pitkään, kuin lapsi asuu kotona. Alakouluikäisten vanhemmille on tyypillistä varoitella ja rajoittaa ruutuaikaa, mutta yläkoululaisten kohdalla vanhemmat katsovat, että mediakasvatus on tehty. Se ei pidä yhtään paikkaansa. Silloin nuoret vasta joutuvat vastakkain monimutkaisten yhteiskunnallisten ja poliittisten kysymysten kanssa verkossa, ja on paljon asioita, joita he eivät yksinkertaisesti ymmärrä.

Lapsi selaa Instagramia puhelimella.
Juulia Tillaeus / Yle

Suomessa ei ole juurikaan tutkittu sitä, kuinka hyvin lapset ja nuoret tunnistavat valeuutisia, mutta Nopparin mukaan suomalaisten medianlukutaito on luultavasti paremmalla tasolla.

– Sitä harjoitellaan kuitenkin alakoulusta asti. Kyse on niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin kohdalla varmasti siitä, pysähdymmekö lukemaan juttuja kriittisesti ja huomaammeko, jos julkaisun yhteydessä mainitaan kaupallisesta yhteistyöstä.

Elina Nopparin mukaan medialukutaito on kuitenkin perinteisesti mielletty pitkälti alustojen hallinnaksi ja taidoksi tuottaa sisältöjä itse eri muodoissa. Valeuutiset, propaganda ja pyrkimykset poliittiseen vaikuttamiseen sekoittavat pakkaa.

– Nuoret ovat usein näiden kohteena verkossa. Erilaiset ääriliikkeet pyrkivät tavoittamaan nuoria verkon kautta. Uusi verkkoympäristö haastaa mediakasvatusta laajempaan yhteiskunnalliseen otteeseen.

Epäedullista sisältöä saatetaan jakaa vain, koska toisesta ryhmästä ei pidetä.

Elina Noppari

Mediakasvatusta pitäisikin Nopparin mielestä käsitellä kouluissa myös yhteiskunnallisten aineiden, kuten uskonnon tai yhteiskuntaopin yhteydessä, eikä vain äidinkielen tai luovien aineiden tunneilla.

– Poliittisen vaikuttamisen arviointiin tarvitaan myös yleistietoa yhteiskunnasta ja ymmärrystä siitä, millaiset toimijat täällä huseeraavat, millaisia pyrkimyksiä ja ideologioita heillä voi olla ja millaisia vaikuttamiskeinoja he käyttävät.

Käyttäjä hakee Instagramista tietoa Notre Dame-katedraalin palosta.
Juulia Tillaeus / Yle

Nopparin mukaan tiedon oikeellisuuden arviointia voi vaikeuttaa se, jos sen jakaa joku luotettava tuttu.

– Silloin mukana on ikään kuin jakajan lupaus jutun oikeellisuudesta tai totuudellisuudesta. Jutun suhteen pitäisi muistaa olla kriittinen, vaikka sitä jakaisivat ihmiset, joihin voi luottaa.

Valeuutisia voidaan pitää hauskoina

Harhaanjohtavaa tietoa liikkuu verkossa monessa muodossa. Osa valeuutisista on helpompi, osa vaikeampi tunnistaa. Nopparin mukaan lasten ja nuorten on helpompi tunnistaa esimerkiksi MV-lehden valeuutiset, joissa on paljon huutomerkkejä ja karkeaa kielenkäyttöä.

– On kuitenkin myös julkaisuja, jotka tekevät vahvasti puolueellista, esimerkiksi maahanmuuttovastaista sisältöä. Niiden ulkoasu voi olla hyvin asiallinen, eikä esitystapa ei ole räikeän päällekäyvä. Sellaisia sivustoja on huomattavasti vaikeampaa havainnoida.

Medialiiton parin vuoden takaisessa tutkimuksessa lähes puolet vastanneista nuorista kertoi törmäävänsä valeuutisiin viikoittain. Suurin osa luotti kykyihinsä valeuutisen tunnistamisessa.

– Jos julkaisijana on juoruista tunnettu sivusto, niin en yleensä luota juttuihin, toteaa 5.-luokkalainen Veikko Sorsa.

Apuna pitäisi olla niin pitkään, kuin lapsi asuu kotona.

Elina Noppari

Aina tiedon paikkansapitämättömyydestä ei kuitenkaan välitetä. Nuoret saattavat tietoisesti jakaa valheellisia sisältöjäeteenpäin. Elina Nopparin mukaan ilmiö liittyy osin verkostoihin ja kuplautumiseen.

– Verkossa saatetaan jakaa sellaisia paikkansapitämättömiä sisältöjä, jotka koskevat jotain toista ihmisryhmää, jonka ei katsota kuuluvan omiin porukoihin. Ei ole ensisijaista, onko sisältö totta vai ei. Epäedullista sisältöä saatetaan jakaa vain, koska toisesta ryhmästä ei pidetä.

Nopparin mukaan valheellisia sisältöjä saatetaan jakaa eteenpäin myös siksi, että niitä pidetään vitsikkäinä, tyhminä tai hauskoina.

– Sitä ei välttämättä ajatella, että joku muu saattaa ottaa asian tosissaan. Olisi hyvä, että tunnettaisiin vastuuta omista verkostoista. Nuorille on kuitenkin tyypillistä toisten erehtymisestä tai hölmöydestä huvittuminen. Se saattaa olla heistä hyvin huvittavaa, jos joku menee halpaan.